tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tiladilemma

Se tunne, kun jokin ei nyt vaan klikkaa, on saanut minut pyörittelemään tavaroita ahkerasti näiden yhdentoista täällä asumani kuukauden aikana. Syy tähän on varmaan aika helppo löytää - osa tavaroista ei ole ihan sitä, mitä ottaisin kotiini, jos vapaasti saisin valita. Mutta sillä on mentävä, mitä on tarjolla.

Omasta mielestäni isossa asunnossa asuessa parhautta olisi tila. Ei enää ahtaita, täyteen ahdettuja nurkkia yksiön tyyliin. Hah, I wish! Täällä tuntuu monin tavoin olevan vieläkin ahtaampaa. Palataan taas niihin ei-mun-tavaroihin. Ne vie tilaa. Olohuoneessa, eli kotini käytetyimmässä huoneessa, tilaa vievät massiivinen, tumma kirjahylly pappani käsialaa sekä iso ja koristeellinen, soikea 6-10 hengen ruokailuryhmä.

 Kirjahylly on perintökalleus. Haaveilen sen maalaamisesta, mutta tuskin koskaan löydän uskallusta siihen. En välttämättä ole valmis elävien ja kuolleiden sukulaisten avoimeen paheksuntaan (nyt kysytte, että miten kuolleet sukulaiset voivat avoimesti paheksua: unet). Ja poiskaan sitä ei voi viedä. Se siis on. Iso ruokapöytä taas on ihan kiva, ainakin teoriassa. Mikäpä mukavampaa kuin kerätä kasa ihmisiä saman pöydän ääreen hyvän ruuan pariin. Mutta kun se pöytä ei vastaa ollenkaan omaa tyyliä, eikä siitä silti eroonkaan pääse. Ja niille ylimääräisille tuoleillekaan ei meinaa löytyä paikkaa! Murrr.

Tässä siis perustelut olkkarin aiheuttamalle päänvaivalle. Miten isosta, valoisasta (ikkunat etelään) huoneesta saisi tavaraa täyteenkin sullottuna tilavan oloisen? Sen kun tietäisi.

Ylityöt ovat toistaiseksi estäneet päivänvalokuvailun, joten lähdetään liikkeelle arkistojen kätköistä - sieltä kun niitä kuvia löytyy hurjan paljon näytettäväksi asti, kiitos taannoisen blogihiljaisuuden. Lokakuun ja joulun välissä olohuone sai ärsytyksen seurauksena jälleen uuden ilmeen. Ei sekään sitten pidemmän päälle klikannut, mutta hetken tuntui hyvältä. Ehkä kuukauden.

Käsi ylös, kuka inhoaa palapeilejä! (Minä minä!) Entä kokolattiamattoportaita? (Minäminäminä!!!!)

Ne möhköt.

Oleskelunurkkaus.

Tämän järjestyksen idea oli maksimoitu tilankäyttö sijoittamalla sohva turhan oviaukon eteen... Se ovi vaan jäi silti ärsyttämään. Koska se oli siinä.

Punaista joulua odotellessa.

I-ha-na ♥ kukkapylväs vintin kätköistä! Ja keinutuoli, ihanuus.

Oonko muuten kertonut, kuinka paljon rakastan tätä sohvaa? ♥

Ja tämä - barrikadilipasto piilottaa kaiken portaiden alle tungetun romun. Nerokkuutta!

Tätä katseltiin joulukuusen saapumiseen asti. Sitten piti taas pyöritellä... Kun se kuusi vei taas tilaa.

4 kommenttia:

  1. Tuossa on kyllä niin mahtava potentiaali. Ja jos haluat tilan tuntua ja avaruutta...

    1. Heitä kaikki ylimääräinen kylmästi pois. Olohuone ei ole sama kuin varasto ;)

    2. Erinnaisia pikku tasoja, kukkien alusia ja muita (turhia) kalusteita on joka nurkassa sekä seinällä. Jätä vain yksi tai kaksi niistä ja muut ...hmmm... varastoon

    3. IIIISO matto joka yhdistää tilan

    4. Sohväpöytä on liian korkea.

    5. Valoset huput ruokapöydän tuoleille, niin ne kuin häviävät näkyvistä ja samalla esim. pöytäliina tulee paremmin esille :)

    ja nämähän ovat vain ehdotelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TOSI hyviä ehdotelmia, ISO kiitos niistä! :) Aika monia olen muuten itsekin noista miettinyt, eli selkeästi ollaan samoilla linjoilla.

      1. ERINOMAINEN vinkki. Tuota olen pikkuhiljaa yrittänyt, mutta se on *lisää kirosana tähän* haastavaa, kun kaikki kama ei ole omaa. *lisää vielä toinen kirosana*

      2. Aamen. Samaa mieltä. Tätä olen yrittänyt toteuttaa, hitaasti. Nykytilanne alkaa jo vähän olemaan parempi, tämä olkkarikuvasarjan tulevissa (ehkä kolmannessa) osassa. ;) Tähänkin vaikuttaa vielä se vanhempieni tavaran määrä. Isäni ei ole valmis mitään viemään pois, ja mulla meinaa sentimentaalisuus iskeä jonkin tavaran kohdalla. Mutta työstetään...

      3. Jes! Taas asiaa. Mutta mistä löytyisi tarpeeksi iso matto? Nyt on silmät auki toisen blogimaton varalta... Kaksi samanlaistakin mattoa voisi mun kirjoissa vielä mennä, varsinkin kuin rakastan ko. mattoa.

      4. Sohvapöytä lähtikin jo veks. ;) Tai siis. Se on keittiössä odottamassa kuljetusta varastoon. *punastuu*

      5. Jesjesjes! Taas ollaan samaa mieltä. Äidilläni itseasiassa oli tuoleissa huput. Beiget. Se ainoa väri, jota oikeasti INHOAN. Menee ehkä hätäratkaisuna, mutta mun sydän kyllä vuotaa verta, jos joudun ikuisesti katsomaan beigeä. Mietitään.

      Mutta hei kiitos vielä kertaalleen!!! Mä jään odottelemaan sun mielipiteitä sitten, kun rupean ruikuttamaan vielä makuuhuoneestakin täällä blogissa. :D

      Poista
  2. Kelasin nä tiladilemmapostaukset järjestyksessä tästä ekasta alkaen :)

    Mitäs jos ne beiget tuolihuput pukkais pesukoneeseen väriaineen kans?? Saisko sillä värin muutettua??

    Oleskelunurkkaus näyttää ihanalta, tuo senkki <3 Miltä näyttäis jos tuon ryijyn tiputtais vähän alemmas ja siirtäis oven eteen sohvan takana ..sittehhän ovi pois piilossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, mä oon kanssa miettinyt sitä värjäämistä, mutta en oo uskaltautunut koittamaan. Nuo on niin keinokuitua, että lopputulos voisi olla jotain ihan kamalaa... Toisaalta jos en niistä noinkaan tykkää, enhän mä siinä mitään menettäisi. :D

      Poista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...