tiistai 26. marraskuuta 2013

Ensimmäinen

Muistatteko vielä ne ensimmäiset koulupäivät lapsena? Joka vuosi asettelit tavarat innoissasi uuteen liian isoon reppuusi, ja marssit koulutielle jännityksestä täristen. Aikuisena ensimmäisiä opiskelupäiviä sävytti erilainen tunnelma, odotusta ja intoa kummiskin. Ja ne ensimmäiset työpäivät. Voin vaikka vannoa, että iästä ja työkokemuksesta riippumatta ne ovat jokaiselle aina jännä paikka!

Mun ensimmäinen työpäivä oli eilen. Aikaa edellisestä ensimmäisestä kolmisen vuotta, mutta voi kun tuntui, että olen se pieni vaaleahiuksinen tyttö liian ison vaaleanpunaisen reppunsa kanssa. Jännitti, ujostutti, hirvitti. "Entä jos en osaa mitään, ja ne ei tykkää musta? Jos olenkin tyhmä?"

No joo, muutos taitaa olla ihmiselle aina melkoinen shokki, ollaanhan perusluonteeltamme aika mukavuudenhaluisia. Mutta pitää vaan jaksaa uskoa itseensä ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä työpaikka on Mahdollisuus isolla M:llä. Mun pitää vaan skarpata ja hoitaa homma kotiin seuraavan neljän kuukauden aikana.

Minä lähden tästä opettelemaan aikaisempia aamuherätyksiä ja työpaikalle kahdeksalta ilmaantumista, bussilla kaikenlisäksi! Palaan teidän edellisiin kommentteihinne (kiitos!! ♥) ja muunlaisiin juttuihin myöhemmin. Kun tämä ensi shokki hellittää ja päähän mahtuu muutakin kuin uudet ohjelmistot, asiakkaat ja työkaverit... :)

Kivaa tiistaita ja alkanutta viikkoa! Täällä on kirpakka pakkanen, -11 astetta. Luntakin näyttäisi tulleen vähän lisää. Valoisa mieli, uudet kujeet. Palaillaan!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Auringonpaistetta pimeyteen





Erityisesti näin pimeänä vuodenaikana yli vuosi sitten maalaamani kirkkaan keltainen seinä tuntuu napakympiltä! Aamulla keittiötä kohti kömpiessäni se lämmittää, illalla pilkkopimeässä kotiin kompuroidessani se tervehtii iloisuudellaan. Sen rinnalla jää huomaamatta matolla kipittävät villakoirat ja epämääräiset vaateröykkiöt kaiteella.

Jokin aika sitten sain lopultakin, reippaan vuoden ihmettelyn jälkeen, kiinnitettyä seinälle pappani tekemän maustehyllyn 80-luvun alusta. Symppis maustehylly oli signeerauksen mukaan annettu vanhemmilleni, uunituoreelle avioparille, joululahjaksi. Eteisen maalaamisen yhteydessä maustehyllykin sai uuden, pinkin maalin yllensä tulevaa tehtäväänsä silmälläpitäen - sen signeerauksen jätin toki maalaamatta, on se niin ihana! Ja mikä se tehtävä sitten on? Epämääräisten avain- sunmuidentilpehöörien säilyttäminen! Voin muuten sanoa, että ne kotiavaimetkin muistaa paremmin napata mukaansa, kun ne roikkuvat silmien edessä seinällä. Nimimerkillä "Jemma-avaimeen liian monta kertaa turvautunut lahopää".

Aidosti retro kukkapeili on yksi rakkaimmista aarteistani, koska peruskirppislöydön sijaan se on äitini lapsuudenhuoneesta peräisin. Äidin kuoleman jälkeen mummi halusi antaa sen minulle muistoksi. ♥

Kivaa keskiviikkoa! Toivottavasti teillä on alkanut viikko hyvin, ja jatkuu vielä paremmin! Minä olen jo pari päivää laskenut tunteja perjantain loppuun, ja tänään taitaa jatkua sama touhu. Perjantaina on meinaan viimeinen työpäivä vanhassa työssä, maanantaina odottaakin sitten uudet haasteet!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tähti on syntynyt




Tai jos ei syntynyt, niin ainakin syttynyt. Useamman vuoden olen ihastellut niitä suuria paperitähtiä, jotka monille ilmestyy joulun alla ikkunoihin. Liekö saamattomuutta, mutta ihastelusta huolimatta en itse ole moista ostanut. Nyt nappasin S-ryhmän asiakasomistajapäiviltä mukaani pienehkön (45cm), valkoisen tähden makuuhuone ajatuksissa siintäen.

Kotoa ei tietenkään löytynyt koukkua, jonka olisin saanut ruuvattua verholaudan taakse piiloon, joten virittelin tähden jotenkuten roikkumaan ikkunan eteen. Ajan kanssa pitää hieman siistiä tämänhetkistä viritelmää, koska ei tuo mikään nätti systeemi ole! Pitää siis muistaa lisätä koukut kauppalistalle.

Muuten olen aivan ihastunut! Söpö tähti, jonka tähtikuvioista vielä loistaa kauniisti läpi. Ulkoakin tiirailin tähteä viime yönä kotiin tullessani, ja kyllä onkin kivan näköinen! Vielä en ole muita tunnelmavaloja viritellyt pihan puolelle, joten simppeli tähti oikein veti katseeni puoleensa.

Lisäksi tähti valaisee yllättävänkin tehokkaasti, minkä vuoksi se on varmaankin pakko sammuttaa öiden ajaksi. Makuuhuone meinaan kylpee valossa, vaikka mitään muita valonlähteitä ei olisikaan päällä! Mutta on se nätti. ♥

Joko teiltä löytyy tunnelmavaloja, ja minkälaisia?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kukkuuk-kukka!




Eilisen sairastelupäivän aikana ei energia riittänyt juuri mihinkään, mutta sainpas kimmokkeen paneutua taas asustepuoleen! Inspiraationi löytyi Ravelryn puolelta ja pienellä kaivamisella löysin myös kukan neuleohjeen varastoistani, vanhasta Moda-lehdestä (1/2012).

Mullahan löytyy myssyä ja huivia joka lähtöön, ja muutama ystävä sitä on jo naureskellutkin, ettei koskaan tiedä minkä värisissä ilmaannun paikalle. Vilukissana myssyt ilmaantuvat osaksi asuani  pahimmillaan jo kesällä, mutta viimeistään syksyn ilmojen viiletessä. Tällekin myssylle on huivi tekeillä samasta langasta, mutta välillä on palkitsevampaa tehdä pieniä, nopeita töitä kuin niitä hitaampia, jopa monimutkaisia pitsihuiveja, jotka ovatkin todellinen intohimoni. 

Pidätkö sinä talvella pipoa ja kuinka aikaisin se eksyy vaatetukseesi, vai oletko vannoutunut paljainpäin-kulkija, pakkasista riippumatta?

Näissä merkeissä toivotan vielä hyvää perjantaita! Tämä tyttö lähtee koittamaan töitä, mutta pahoin pelkään, että vointi ajaa kesken päivän kotiin. On vaan hiukan noloa sairastella viimeisen kahden työviikon aikana...

tiistai 12. marraskuuta 2013

Naksuttelua, avohyllyjä ja astioita








Kesti aika monta vuotta ennen kuin sorruin monille bloggaajille tuttuun naksutteluun. Nyt en enää muista, miten olen pärjännyt aikana ennen tätä ihmelaitetta. Enää ei ole välipalat hukassa, kun jokaisella purkilla ja purnukalla on oma nimensä!

Keittiön avohyllyiltä löytyy kaikkein käytetyimmät asiat. Ne välipalat, lämpimät juomat, kissannamit ja jolindhansuklaa, sekä jokapäiväisessä käytössä olevat astiat - pääasiassa Iittalaa kirpparilöydöillä, Arabialla ja hieman jopa Ikealla höystettynä. 

Astiaston runkona toimii valkoiset Teema- ja Origo-astiat, jotka, yllättävää kyllä, eivät edes yhden hengen taloudessa ole ehtineet pölyttyä avohyllyillä. Kahvikupit, sekä isot Iittalan Primaverat että pienemmät Arabian Sallyt, on äidiltä perittyjä. Yksi suurimmista aarteistani, myöskin äidiltä perimäni Kastehelmi-kokoelma, kasvoi muutama viikko sitten Stockan kantistarjouksilla toisen tarjoilukulhon ja kahdentoista jälkiruokakulhon verran.

Vielä pitäisi touhuta vanhasta kirjakaapista astiakaappi keittiöön, mutta homma vaatisi hieman aikaa ja energiaa. Uusi hyllylevy pitäisi nikkaroida ja tämän seurauksena varmaan koko kaappi tarvitsisi maalin niskaansa. Harmittaa jo valmiiksi, mutta en usko, että sitä yhtä hyllylevyä saa samanväriseksi lopun kaapin kanssa. Myös lasiovet on hankintalistalla, kunhan ehtisin hakemaan vähän kustannusarviota.

Tällä hetkellä suurin osa niistä kauniista lasiastioista majailee olohuoneen vitriinissä, mutta joitain - kuten juurikin nämä Kastehelmet sekä Iittalan Kekkeri-lasit - haluaisin keittiön hyllyille näkyviin, jotta niitä voisi ihailun lisäksi ottaa myös helposti ihan arkikäyttöön. Lapsuudessani opin, että pyhäastiat on erikseen kaapissa pölyttymässä, mutta itselläni on kova tavoite opetella pois tästä tavasta, koska kyllä niiden kauniidenkin astioiden pitää mielestäni kestää käyttöä ja elämää. Ne kaikkein epäkäytännöllisimmät, konepesua kestämättömät astiat on toki asia erikseen, niitä varjelen ihan laiskuuttanikin!

Varjeletko sinä joitain astioita pyhäastioina, vai onko kaikki käytettävissä?

Ps. Elämäni ensimmäinen Blossa odottaa korkkaamista hyvässä seurassa. Se tarttui mukaan ainoastaan ihanan värisen pullonsa vuoksi, sillä en ole koskaan pitänyt alkollisista glögeistä. Onko sinulla kokemusta Blossasta, aiemmin tai tänä vuonna? Oletko tykännyt?

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Marraskuinen makuuhuone

Isänpäivän toivotukset täältäkin! Oman isäni luo en tänään ehtinyt ajaa, koska deadline häämöttää parin päivän päässä ja töitä on vino pino tekemättä. Puolen tunnin kuulumisten vaihto toivottavasti kuitenkin muistutti isälleni, kuinka tärkeä hän minulle on!

Tunnollisena työntekijänä aamupäiväni kului niitä oikeita töitä kartellen tiiviisti vaatehuollon parissa. Oma tyylini on parin viime vuoden aikana muuttunut paljon, minkä vuoksi kävin vaatehuoneen tänään läpi ensi viikon kirppistä silmällä pitäen. Samalla makuuhuonekin tuli siistittyä. Vaatekaaos on meinaan päässyt melkoiseksi, kun olen käytännössä majaillut alakerran sohvalla jo pari kuukautta!

Makuuhuone on haastavan mallinen, sillä suunnilleen neliön muotoisessa huoneessa on vain yksi ehkä seinä. Ehkäpä juuri tämän vuoksi mööpelit valssaavatkin aika ajoin ympäri huonetta...


Lipastot kätkevät sisäänsä vaatteita, sillä kivikautisessa vaatehuoneessa ei ole yhtäkään hyllyä, ainoastaan kaksi kerrosta vaatetankoja.



Huoneessa pyörähti aikoinaan vaaterekki, mutta se vei ihan liikaa tilaa. Tätä korvaamaan ruuvasin seinälle Ikean tankoja pari kappaletta. Siinä voi pitää juuri niitä puolipitoisia vaatteita, joita ei viitsi takaisin kaappiin laittaa, mutta jotka toisaalta eivät vielä jouda pesuunkaan.







Mittatilauksena teetettyyn pimentävään laskosverhoon olen muuten ollut hurjan tyytyväinen! Mekanismi toimii kuin unelma eikä valoa pääse sivuilta juurikaan huoneeseen. Tämä taas on näin pimeäänkin vuodenaikaan tärkeää, koska makuuhuoneen ikkunaa vastapäätä loistaa yksi taloyhtiön harvoista katuvaloista.



Mites muuten ruudun toisella puolella - onko pimeä makuuhuone teille ehdoton, vai tuleeko uni valoisammassakin huoneessa?

perjantai 8. marraskuuta 2013

Onni on hyvät ystävät

Takana ihana ilta hyvän ystävän - ollaan tunnettu tarhaikäisistä - sekä juoruilun ja ruuan parissa. Välillä on pidempääkin taukoa tapaamisista, vaikka asutaan saman kadun varrella. Mutta sitten kun tavataan, on niin kuin taukoja ei olisi ollutkaan. 

Ja juttua kuule riittää! Jopa siinä määrin, että en höpöttämiseltä malta syödä. Kylmien ranskisten napsimiseen kului varmaan tunti, ja tarjoilijakin tuli jo hätyyttelemään kokin kotiinlähdöllä. Jatkettiin kuitenkin pirtelöillä, kunnes 10 minuuttia ennen sulkemista tarjoilija kantoi laskun puoliväkisin meille. Vaan kivaa oli! Ystävät on rikkaus, ja mikä olisikaan parempaa seuraa juhlia tämän päivän irtisanoutumista kuin juurikin se ystävä, joka on kuunnellut joka kerta mun työpaikkamurheet.

Kiitos teille, ystävät, sekä tutut että tuntemattomat! ♥

Ps. Pahoittelut rumista kännykkäkuvista ja surkeasta sommittelusta. Se juoruilu oli tärkeämpää...



torstai 7. marraskuuta 2013

Blackboard

Vanhan tylsän taulun tilalle halusin jotain särmää. Muutoksenhaluisuus johti ajatukseen liitutaulutarrasta ja vaihtuvista mietteistä, onneksi laatikossa oli yksi rulla jemmattuna. Tällä kertaa ote biisistä, joka kolahtaa jollain tapaa juuri nyt. Ja kun tuohon kyllästyy, on tila avoinna seuraavalle! Ehkä seuraavalla kerralla jopa käsialalla, jota ei vääristä tulehtunut ranne.

Olenkohan minä tullut tämän liitutauluvillityksenkin suhteen kovin jälkijunassa, joko sinulta löytyy tarrat ja maalit, ja keksitkö muita ideoita liitutaulutarralle?




Älkää välittäkö, työkaaos ja petivaatteet levällään. Normiarkea.

Ps. Jos luit viime viikkoisen pohdintani työmahdollisuudesta, sinua saattaa kiinnostaa se, että sopimus on allekirjoitettu ja huomenna pitäisi pilata työnantajan viikonloppu. Aika jännää, ja toisaalta melkoista morkkista.

maanantai 4. marraskuuta 2013

The Princess and the Bling

Taidan olla mainonnan uhri siinä missä moni muukin. Jo viime vuonna silmäilin H&M:n joulublingejä sillä silmällä, mutta pidin pintani. Tänä vuonna en ollut niin onnekas. Ostoskoriin lähti joulukattauksia silmällä pitäen roosan väriset paljettiblingkaitaliinat ja pari tyynynpäällistä. Koska pitäähän perinteisistä itsenäisyyspäivän, joulun ja uudenvuoden ruokapippaloista löytyä blingiä. 

Oli vain asiaankuuluvaa, että perheen prinsessa koekäytti uutukaiset, muun perheen ihmetellessä turhamaista neitokaista.











Ps. Olen täysin rakastunut uutukaiseen kameraani enkä malttaisi odottaa ensimmäistä mahdollisuutta päästä valokuvauskurssille! ♥