Sivut

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Keskikesän tunnelmia






Juhannus oli ja meni, vaan näiden kuvien parissa voi vielä hetken tunnelmoida. Työkiireet painavat päälle, mutta kyllä vaan se kiirekin unohtuu edes hetkeksi tunnelmoinnin parissa. :) Silti viikonloppu ja kunnon yöunet siintävät jo mielessä.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Varaslähtö Juhannukseen




Aikaisin kotiin töistä. Kotimatkalla poimin vielä lupiineja ilahduttamaan päivää. Viimeistään huomenna aamulla lähtö maalle Juhannuksen viettoon. Perinteikästä, en muista koskaan sitä kaupungissa viettäneeni. Maalla on ihan oma tunnelmansa... :)

Toivotan ihanaa ja aurinkoista Juhannusta!

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Säilytystilaa!

Viikonloppuna sain lopultakin lainaan farmariautoa sen verran, että sain kuljetettua isompaa tavaraa kotiin. Muun muassa lisää säilytystilaa, sitä kun täällä ei ennestään juurikaan ole.




Keittiöstä menee ovi myös vessaan, mutta koska kyseinen ovi ei ole käytössä, on sen edusta käytännössä puhdasta hukkatilaa. Sijoitinkin sen eteen saamani valkoisen metallihyllykön. Pientä arvuuttelua vielä sen suhteen pitäiskö hyllykkö ruuvata seinään kiinni ennen täyttöä, vai riittääkö vaan painavimpien tavaroiden sijoittelu alahyllyille.

Koska pyykkitelineelläkään ei ole oikein luontevaa paikkaa tässä asunnossa, on se pidempään majaillut keittiön nurkassa. Nyt se jäi oikeastaan ihan kivasti tuonne hyllyn taakse. Samaan syssyyn päätin testata onko kovin hullun näköinen, jos ylijäämäretroverhon ripustaa oviaukkoon. No joo, onhan se vähän. :D Mutta ainakin toistaiseksi saa jäädä tuohon.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Mielessä ne karvaiset sydämenvaltaajat

Ajatukset pyöri pitkään omistajattomaksi jääneessä villakoirassa. Vaan niin se vaan taitaa olla, että nykyinen vaihe elämässä ei kannusta koiran ottamiseen. Ehkä sitten myöhemmin. Ja tämä omistajaton koirakin onneksi löysi unelmiensa kodin eräältä maatilalta. :)

Koirapohdintojen helpotuttua ajatukset palasivat takaisin kissoihin. Kissojen katastrofiyhdistyksen sivuilla tulee käytyä ahkeraan syynäämässä kodittomia sydämenvaltaajia. Jossain kohtaa täällä olisi meinaan tarjolla koti yhdelle tai vaikka kahdelle hurmurille.



Olen ihan höpönä kissoihin, ja niin se vaan on, että aina kissallinen päivä voittaa kissattoman, niin ilossa kuin surussakin. :)

Eilen oli tarkoitus käydä tutustumassa Kissojen katastrofiyhdistyksen hiljattain Orivedelle avatun kissatilan toimintaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Tässä silti pieni tietoisku kissatilasta!

Kissojen katastrofiyhdistys on vuokrannut Orivedeltä noin 30 m2 suuruisen tilan kissojen väliaikaiseksi sijoituspaikaksi ennen ensikotiin siirtämistä. Kissatila tuo toivottua apua ensikotien kissaruuhkaan, sekä hyvät puitteet luonnosta löytyneiden emojen kasvattaa pentujaan luovutusikäiseksi. Kissatila on saatu kunnostettua talkoovoimin ja ensimmäiset kissat ovat tilaan saapuneet. Tälläkin hetkellä kissatilaan kaivataan luotettavia kissanhoitajia auttamaan kissojen hoidossa.


En voi kuin ihailla ihmisiä, jotka vapaaehtoisina auttavat yhdistyksen toiminnassa. Itse olen jo vuosia haaveillut mahdollisuudesta toimia ensikotina kissoille, mutta ei tämä elämänvaihe taida kannustaa oikein siihenkään. Eikä opiskelijan tuloilla voi harkita sitä Orivedellekään kulkemista. Mutta ehkä sitten joskus elämän vakiintuessa voin tehdä enemmän karvaisten ystäviemme hyväksi...

Kuvat Kissojen katastrofiyhdistys

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Mysteeriset ovet... not!

Kylpyhuoneen sijainti asunnossani on herättänyt hämmennystä jo useampaan otteeseen. Neliön kokoisessa eteisessä on joka seinällä ovi. Näistä ulko-ovi sekä huoneeseen johtava ovi ovat ilmiselviä. Kylpyhuonetta veikatessa on vaatehuone useimmiten voittanut arvauskisan. Ehkäpä tämän taulun myötä myös arvuuttelu helpottuu...



Sopivaa kuvaa ei millään meinannut löytyä. En halunnut perinteistä wc-kylttiä, vaan jotain persoonallisempaa. Googlen avulla se sopiva sitten löytyi. Myös kehykset löytyivät kellarista pienellä kaivamisella. Kaikessa prameudessaan antavat simppelille kuvalle ihan kivasti ilmettä. :)


Eteinen on muuten oikeasti varmaan aika tasan sen neliön kokoinen. Pieni kuin mikä, ja pirun vaikea kuvattava.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Isomummun vanha mekko



Tämänpäiväinen löytöni Kontista maksoi vain 3,50 euroa. Vialliseksi merkattu retroverho, mutta mitään silmiinpistävää moitittavaa en ole siitä löytänyt. Ja se oikeasti tuntui kutsuvan minua. Kaikessa kamaluudessaan siinä oli jotain niin ihanaa.

Ihanan kamala on muuttunut viimeisen tunnin aikana pikkuhiljaa kamalan ihanaksi. Äitini mielestä se on vaan kamala. Kuulemma samanlainen kuin hänen mummunsa mekot aikoinaan. Jotain niin hirveää, että hän ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai vaan nauraa. :) Nauruksi se taisi jäädä ja minuakin hymyilyttää. Ehkä tuo päätyy joskus jopa verhoksi asti, vaikka pituutta onkin liian vähän.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Suu makiaksi!



Se iski eilen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sanoinkuvaamaton himo leipoa sämpylöitä. Tai edes jotain. Vaan kaapissa ei ollut riittävästi aineita oikeen mihinkään ja kaupat oli jo kiinni. Tänään töiden jälkeen kaupan kautta kotiin. Ja leipomaan!

Sämpylöiden kohotessa päätin leipasta muffinitkin. Sitä ajan tehokasta käyttöä nääs. :) Ja koska sain päähäni haluta Mehukatin sekamehua lämpimän leivän kanssa (ihan niin kuin lapsuudessa), kipaisin vielä uudemman kerran kauppaan (rakastan lähikauppoja!). Viisi minuuttia myöhemmin pääsin nauttimaan höyryävän lämpimistä sämpylöistä, taivaallisen ihanista muffineista sekä siitä sekamehusta!




Mehutuokio antoi lisää virtaa opinnäytetyön parissa tuskailevalle opiskelijaraukalle. :D




Sämpylät tehty perusohjeella jostain satunnaisesta keittokirjasta, snickersmuffinit Hellapoliisin ohjetta mukaillen.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Pikaruokaa


Viime aikoina on laiskottanut niin paljon, että ruokailu koostuu melkein pelkästään salaateista. Ne ovat käteviä eväitä töihin kulkiessa ja kotonakin säästyy aikaa muulle. Kaikkein suosituimpia ovat olleet erilaiset variaatiot varhaiskaalista. Se kun nyt vaan on niin hyvää!

Tämänpäiväinen tonnikalasalaatti oli kaikessa helpoudessaan melkein jo nolo. Varhaiskaalia pilkottuna, pussillinen kohmeista herne-maissi-paprikaa, purkki tonnikalaa sekä keitettyä kananmunaa sekaan pilkottuna. Tarjottuna salaattikastikkeella tai ilman. Tällä kertaa lorautin päälle ranskalaista salaattikastiketta, vaikka harvemmin mitään kastikkeita tuleekaan käytettyä.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Mummulan pannulaput



Innostuin ajatuksesta itsetehdyistä pannulapuista. Iloisista, värikkäistä, persoonallisista - juuri tähän keittiöön suunnitelluista. Kodikkaista. Jopa mummumaisista, vaikka mummu en olekaan, enkä edes mummuikäinen. Mutta kyllähän kunnon kodikkaaseen mummolafiilikseen kuuluu ne itse virkatut tai neulotut pannulaput. Ainakin omalta mummultani nämä löytyvät keittiöstä. :) Tai ehkä tärkeämpää on ihan vaan ne uniikit pannulaput, kaupoista löytyvät kun on lähes aina niin tylsiä.

Koska suurin osa miun villalangoista on tällä hetkellä väärässä osoitteessa, jouduin tyytymään laatikosta löytyneeseen Novitan 7 Veljestä Raita -lankaan, kaksinkertaisena. Haaveilen kuitenkin suorastaan järkyttävistä väriyhdistelmistä, jotka miun lankavarastoni mahdollistaisi. Sinistä, punaista, vihreää, keltaista - vain mielikuvitus rajana!

Sääli, että niitä pannulappuja ei kovin monia tarvitse. Kaksi tehtynä, enempi on jo turhaa. Mutta jos niitä tekisi ihan vaan huvin vuoksi ja koristeeksi? Lahjaksi riemunkirjavat pannulaput tuskin kelpaisivat. :D

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Astetta retrompi keittiö

Eilistä väripohdintaa seuraakin sopivasti esittely keittiön uudistuneesta värimaailmasta. Ajatus lähti liikkeelle muutama kuukausi sitten esittelemistäni vihreistä retroverhoista, jotka halusin ehdottomasti käyttöön nykyisessä kodissani.

Ikävä kyllä verhot ovat nykyajan ikkunoihin liian lyhyet, ja koska en hennonut leikata kangasta ommellakseni verhoista yhden pitkän verhon, päädyin toiseen käyttötarkoitukseen. Pöytäliinaan!



Vihreä retropöytäliina sopii kivasti yhteen sekä vanhan räsymaton että vanhempieni 30 vuotta sitten häälahjaksi saaman maljakon kanssa.



Maljakkoa olen ihaillut pikkutytöstä lähtien, ja onnekseni äitini ei ole koskaan siitä erikoisemmin pitänyt. :)



Samaan syssyyn innostuin lopultakin myös muokkamaan hieman jääkaapin ilmettä. :D



Ja koska aika tuntui sopivalta, ripustin seinälle pari kuvaa maaliskuussa kuolleesta rakkaasta kisustani. Kuvat iskin seinässä jo oleviin taulukoukkuihin, ja koska nuo tosiasiassa on aika hölmön näköisesti aseteltu, pitää asetelmaa varmaan vielä kasvattaa muutamalla kuvalla kunnon kollaasiksi.



Mielestäni vihreä raikastaa ihan kivasti keittiön alkuperäisten kaappien sekä kuluneen tapetin nuhjuista keltaisuutta. Lisäksi tunnearvoltaan rakkaat tavarat saavat kodin tuntumaan entistäkin kodikkaammalta ja rakkaammalta. :)




Ja onhan se myös kiva saada sitä virkistävää vaihtelua - ilman että mitään on oikeasti ostettu! Kierrätys kunniaan...

Muutama suunnitelma keittiön suhteen on vielä toteutusasteella, mutta ehkä pikkuhiljaa nekin saa toteutettua.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Pohdintaa väreistä

Muutaman ystävän kyläiltyä uudessa kodissani rupesin pohtimaan värien merkitystä tarkemmin. Me kun suhtaudumme niihin niin eri tavoin. :) Eräs näistä ystävistä kauhisteli kotini värikkyyttä ja ihmetteli, enkö ole jo kyllästynyt. Toinen taas kauhisteli kotini värittömyyttä, ja totesi, että ihan hyvältä varmaan näyttää sitten, kun laitan vähän lisää väriä näkyville. Kumpikaan kommentti ei tietenkään loukannut, kaikkihan me ollaan yksilöitä ja saadaan pitää omat mielipiteemme.

Nämä mielipiteet kuitenkin sysäsivät väripohdinnan pidemmälle. Pienellä kaivamisella löysinkin seuraavan tekstin vanhojen leikkeiden joukosta (kyseisen lehden alkuperästä ei ikävä kyllä ole mitään tietoa).


Keltaiset ja oranssit kuuluvat samaan väriperheeseen. Keltainen eri vivahteissaan valaisee ja kirkastaa ympäristönsä, ja se symboloikin sekä aurinkoa että kullan hohdetta. Esimerkiksi raikas sitruunankeltainen, sadonkorjuun kultainen sekä pehmeä voinkeltainen ovat kaikki täynnä elämää. Keltainen seinä kirkkaimmillaan voi olla hyvä katseenvangitsija. Myös pieninä pintoina kirkasta keltaista voi huoletta käyttää keveissä puuhuonekaluissa luomaan välimerellistä aurinkoista tunnelmaa. Keltaisista saadaan energiaa! Oranssin avoin lämpö taas sopii silloin, kun halutaan sisustukseen näyttävyyttä. Suurina pintoina oranssi saattaa tuntua liian polttavalta, mutta rauhallisen ja puoleensavetävän lämpöisen tunnelman huoneeseen saadaan erilaisilla hunajan- ja persikanoransseilla pastellisävyillä. Mausteiset oranssit ja tiilenväri soveltuvat hyvin käytettäväksi neutraalien luonnonmateriaalien seurana sisustuksessa.



Punainen yhdistetään rohkeaan, intohimoiseen ja kuumaan. Punainen voi olla myös juhlallisen ylväs tai jopa pirteä. Punaisessa on energiaa, ja se on puhtaana hyvin maskuliininen ja dynaaminen väri. Sisustuksessa syvä, värikylläinen punainen on aina viestinyt rikkautta ja ylellisyyttä. Lakanpunaiset pinnat antavat juhlan tuntua huoneeseen, kun taas purppuran- ja luumunväriset syvän sinipunaiset tuovat nykykotiin arvokkuutta ja mystistä tunnelmaa. Valkoisella taitetut punaiset henkivät naisellista herkkyyttä ja romantiikkaa. Vaaleat, pastelliväriset punaiset ovat hehkeitä, rauhallisia ja klassisia, aina käyttökelpoisia sisustusvärejä. Vaaleita punaisia pidetään perinteisesti hyvin aistikkaina väreinä harmaaseen ja beigeen yhdistettynä, aniliininpunainen sen sijaan on moderni ja dynaaminen väri.

Sininen on ilmava ja ajatuksia siivittävä sekä pintoja laajentava, avartava väri. Sininen tuo mieleen äärettömyyden sekä veden eri olomuodot. Erilaisia vivahteita löytyy puuterilumen ja maidon sinisistä häivähdyksistä aina violetihtavaan laventelinsiniseen ja syvään laivastonsiniseen. Vaikka sininen sijaitseekin väripaletin kylmällä puolella, se ei välttämättä ole kylmä tai etäinen väri. Sillä on rauhoittava ominaisuus, minkä vuoksi sitä suositaan usein makuuhuoneissa. Sinisen raikkaus sopii hyvin myös kylpyhuoneisiin. Siinä missä sininen yhdistetään ilmavuuteen, violetit ja liilat pinnat luovat sisustukseen tyyliä ja arvokkuutta. Vaaleat liilat tekevät huoneesta hämyisän ja rauhallisen, tummat värikylläiset violetit taas sopivat pieninä pintoina luomaan huoneeseen jännitettä. Suurena pintana munakoison kuoren murrettu, lähes musta violetti on hengästyttävän upea.



Vihreät ja turkoosit yhdistetään tasapainoon, luonnonläheisyyteen sekä rauhaan. Vastakohdat täydentävät toisiaan, ja vihreät sekä turkoosit koostuvatkin väripaletin vastaväreistä - sinisestä ja keltaisesta. Kaikki erilaiset vihreät viestivät toivoa ja uudistumista, ja ne liitetään usein myös ekologiseen ajattelutapaan. Vihreästä värimaailmasta löytyy värejä loputtomiin - hopeapajun harmaanvihertävä väri on tyylikäs ja ajaton, lehmuksenkukan melkein neonvihreä taas moderni ja piristävä. Vaalea, viileä ja rauhaisa vihreä on usein hyvä sisustusvärivaihtoehto. Kellanvihreät, kuten vaalea pastellinen oliivinvihreä, on kaunis ja rauhoittava tausta mihin tilaan tahansa. Myös sinisen ja vihreän sekoitus, turkoosi, tuo mieliimme Karibian tai Välimeren kristallisen veden. Turkoosi on yhtä aikaa sekä rauhoittava että piristävä väri.

Neutraalit värit - valkoinen, harmaa sekä ruskea - muodostavat oman ryhmänsä. Valkoinen, puhtauden ja viattomuuden vertauskuva on ollut Suomen suosituin sisustusväri jo kauan. Se on kaikkien spektrin värien summa, puhdas valo. Sisustuksessa valkoinen on parhaimmillaan hieman sävytettynä, sillä puhtaanvalkoinen pinta on vaativa ja vaikuttaa usein kylmältä. Hieman sävytettyihin valkoisiin voidaankin luoda juuri oikea tunnelma lisäämällä valkoiseen vain aavistus väriä. Harmaassa piilee paljon eri värejä. Sävylliset harmaat ovat aina tyylikkäitä sisustusvärejä, ja sitä voidaankin käyttää lähes kaikkien värien rinnalla tyylikkäästi. Ruskea väri yhdistetään maahan, syksyn mullaksi muuttuviin lehtiin sekä puiden ruskeaan kaarnaan. Ruskealla voidaan luoda sisustukseen vankka pohja. Sisustuksessa käytettävien luonnonmateriaalien, kuten eri puulajien, hiekan tai lasitetun tiilen värit ovat varmoja valintoja, ja erilaiset ruskeat saavatkin kodin näyttämään rauhalliselta ja maanläheiseltä.


Tähän pohdinnan jatkoksi sopi vielä hyvin löytämäni juttu värien valinnasta sisustukseen.

Eri väreillä on erilainen vaikutus ihmisen mielialaan. Väreillä sanotaankin olevan psygologinen vaikutus ihmiseen. Koska eri värit vaikuttavat ihmisiin eri tavoin, kannattaa miettiä, tilojen eri käyttötarkoituksia. Missä huonetilassa halutaan olla rauhassa, missä huoneessa työskennellään ja tarvitaan aivoja stimuloiva väri, missä on rauhoittumistila jne. Miten värejä sitten tulisi käyttää ja valita?



Punaisesta keltaiseen

Punaista väriä voi ajatella parhaiten huvittelutiloihin, jolla on ihmiselle voimaa, rohkaisua, piristystä ja lämpimyyttä antava vaikutus. Keittiöön ja makuuhuoneeseen se ei sovi, sillä sillä on ruokahalua stimuloiva ja unen tuloa vaikeuttava vaikutus.Siirryttäessä punaisesta kohti keltaista, vastaan tulee oranssi, jota käytetään lähinnä yksityiskohtina sisustuksessa. Oranssi tuo auringonloistoa huonetilaan. Oranssin sanotaan poistavan masennusta ja lisäävän itseluottamusta. Oranssi on energinen, kiihottava ja stimuloiva. Makuuhuoneessa oranssi yksityiskohta on omiaan. Keltainen luo valoisuuden ja lämpimän tunnetta. Makuuhuoneessa ja keittiössä keltaista tulisi välttää suurina pintoina, koska se saa ruokahalun kasvamaan ja saattaa estää unen tulemista. Työhuoneessa keltainen on parhaimmillaan, sillä se saa aivot liikkeelle.

Kohti sinistä ja sen yli

Siirryttäessä keltaisesta kohti sinistä, kohdataan vihreä väri. Vihreä on varsin rauhoittava väri. Vihreä huonetila on jännitystä lieventävä, mm. mietiskelylle sopiva tila. Sininen on viileä turvallinen ja rauhoittava väri. Sinistä väriä kannattaa suosia keskittymiskykyä tarvitsevissa ja järkevää ajattelua kaipaavissa tiloissa. Se tasoittaa tunteen ja älyn tasapainoa, on apuna omien rajojen asettamisessa. Tilassa se on viileä, turvallinen ja rauhoittava. Keittiöön ja makuuhuoneeseen se sopii juuri rauhoittavuutensa vuoksi eikä se stimuloi näläntunnetta. Sininen koetaan valkoisen ohella myös puhtauden tuntua antavaksi väriksi. Se sopii hyvin mm. pesu- ja kylpyhuoneisiin. Kun sininen jää taakse ja punainen alkaa jälleen häämöttää, tulee eteen vielä violetti. Violetin sanotaan korostavan luomisen tarvetta. Huonetilaa lila suurentaa, mutta se voi tehdä surumieliseksi ja rauhattomaksi, jopa agressiiviseksi. Lila on varsin juhlava väri.



Väriympyrän ulkopuolella

Edellä kierrettiin ympyrää päävärien ja niiden vastavärien myötä. Jäljelle jäivät vielä musta, valkoinen ja ruskea. Musta on väri, jota käytetään vain pieninä määrinä tarkentamassa ja rajaamassa toista väriä.

Valkoista käytetään, kun tilasta halutaan neutraali ja puhdas. Valkoinen on energiaa ja valoa antava väri. Valkoinen edellyttää voimakkaiden värien käyttöä muussa sisustuksessa.

Harmaa on neutraali, jopa arkinen väri, mutta samalla se on myös kodikas ja jopa tyylikäs väri. Harmaa on helposti yhdisteltävissä muiden värien kanssa. Ruskea on päävärien sekoitus. Ruskea on maanläheinen, luonnollinen väri. Ruskea sopii useimpiin huonetiloihin.


Omasta mielestäni hyvinkin mielenkiintoista pohdittavaa, vaikka omassa kodissani en juurikaan värien syvällisiä psykologisia vaikutuksia mieti. Se riittää, että väri sopii omaan silmään, on se sitten "liian" jotain tai ei. :)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Muistoissa vain

Elämää ennen, arkea ja juhlaa. Sitä ihanaa yksinkertaisuutta, joka nykyään elää vain harvojen muistoissa.

Ennen vilja kannettiin vielä lihasvoimin aittaan, säkeissä. Myös lapset auttoivat. Nykyään tämä tapahtuu koneellisesti, ja vain vanha aitta on muistuttamassa entisestä.





Kissankaan ei tarvitse suojella arvokasta satoa hiiriltä.


Elämää nähnyt harmaantunut ovi kätkee taakseen savun tummentaman pirtin.


Aikojen saatossa haalistunut tapetti on edelleen kaunis, vaikka muistot sen koristamasta huoneesta ovat kohta kokonaan unohtuneet.


Rakastan tämän ympäristön herättämiä kuvitelmia ja muistoja. Tuskin koskaan kyllästyn ihailemaan niitä pieniä yksityiskohtia, jotka toisille ovat varmaan täysin merkityksettömiä.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Se

On ihana!
Pieni ja siro.
Söpö, suloinen sekä kaunis.
Ja niin keskeneräinen. :D
Kuitenkin sitä oli pakko jo mallata paikalleen,
muutaman muun viikonloppulöydön kanssa.







Liimaa ja ruuveja ensihätään, paremmalla ajalla sitten hiekkapaperia ja maalia. Mutta ainakin se on nyt täällä, jälleen arvoisessaan käytössä, yli 30 vuoden tauon jälkeen. Sääli vaan, että alkuperäinen tammipinta on turhan vaikea saada kauniisti esiin.

Pöydällä keikistelevä käsinkirjottu pikkuliina on karkeasti arvioiden iältään jotain 50 ja 100 vuoden väliltä. Tekijä ei ollut kirjonut nimikirjaimiaan, joten ei varmuudella saatu pääteltyä kuka sukulainen on kaunistuksen takana. Isäni isoäidin serkku oli kuitenkin kova tekemään käsitöitä, ja koska hän pysyi vanhanapiikana, on meidän perheelle päätynyt paljon näitä käsitöitä. Hänen mukaansa sitä ikää siis koitettiin laskea.

Sohvalle mallattu virkattu päiväpeitto taas on iältään mahdollisesti jotain 70 vuoden hujakoilla, plus miinus vuosikymmen. Pappani molemmat nuorena kuolleet siskot olivat kuulemma ahkeria (ja taitavia) virkkaamaan sekä kutomaan kankaita, joten arveltiin että jompikumpi saattaisi olla vastuussa tästä ihanuudesta.

Meillä on vanha suku sekä sukututkimusta harrastavia sukulaisia, joten olen pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut näistä asioista. ;)

Aikaisemmin en ole löytänyt näitä kaikkein kauneimpia käsitöitä - käsin kirjotut, ja toki myös kudotut, liinat ja pyyhkeet, upeat itsekudotut pellavalakanat virkattuine pitseineen ja jopa kätkön virkattuja reunapitsejä sekä pikkuliinoja. Ihan vaan muutamia mainitakseni. Suuri osa jopa ihan käyttämättömiä! Kaiketi nämä ovat niitä hienoimpia, ylähyllyille piilotettuja aarteeita, joita arjessa ei hennottu kuluttaa. Ja yllättäen sain luvan ottaa muutaman mukaani. <3 div="div">

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Aarteenmetsästystä kissanhäntä kainalossa

Viikonloppu.
Kiire kiire kiire!
Hellimistä ja paijaamista.
Ruohonleikkuuta ja luontokuvia.
Aarteenmetsästystä ja kullankaivuuta.
Hyvä mieli.
Ja tyhjä kameran akku.

Huomenna kuvia, nyt nukkumaan!

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Säätämistä, toinen näytös


Mieli muuttui nopeaan. Illalla juuri ennen nukahtamista oli pakko vielä pompata sängystä ylös ja kääntää tuo kirjakaappi toisin päin. Nyt on hyvä!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Säätämistä

Eilisen ikkunanpesun aikana tapahtui muutakin. Koska ikkunan edessä olevia tavaroita piti joka tapauksessa siirtää pois tieltä, päätin katsella niitä ainakin vähän aikaa eri järjestyksessä.

Ihan kivaltahan tuo näyttää, mutta vielä en tiedä onko parempi. Hiljaa hyvä tulee, siinähän se selviää, kun aikansa katselee. :D Pientä säätöä pitää kyllä ollakin, ettei kaikki ole aina sitä tuttua ja turvallista.




Huomasin myös, että pari kuukautta sitten ostamani palmuvehka on innostunut kasvamaan oikein kunnolla. Pari yli puolimetristä uutta "oksaa" ja kolmas lähenee sitä puolta metriä kovaa vauhtia. Huh.