Sivut

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Mielessä ne karvaiset sydämenvaltaajat

Ajatukset pyöri pitkään omistajattomaksi jääneessä villakoirassa. Vaan niin se vaan taitaa olla, että nykyinen vaihe elämässä ei kannusta koiran ottamiseen. Ehkä sitten myöhemmin. Ja tämä omistajaton koirakin onneksi löysi unelmiensa kodin eräältä maatilalta. :)

Koirapohdintojen helpotuttua ajatukset palasivat takaisin kissoihin. Kissojen katastrofiyhdistyksen sivuilla tulee käytyä ahkeraan syynäämässä kodittomia sydämenvaltaajia. Jossain kohtaa täällä olisi meinaan tarjolla koti yhdelle tai vaikka kahdelle hurmurille.



Olen ihan höpönä kissoihin, ja niin se vaan on, että aina kissallinen päivä voittaa kissattoman, niin ilossa kuin surussakin. :)

Eilen oli tarkoitus käydä tutustumassa Kissojen katastrofiyhdistyksen hiljattain Orivedelle avatun kissatilan toimintaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Tässä silti pieni tietoisku kissatilasta!

Kissojen katastrofiyhdistys on vuokrannut Orivedeltä noin 30 m2 suuruisen tilan kissojen väliaikaiseksi sijoituspaikaksi ennen ensikotiin siirtämistä. Kissatila tuo toivottua apua ensikotien kissaruuhkaan, sekä hyvät puitteet luonnosta löytyneiden emojen kasvattaa pentujaan luovutusikäiseksi. Kissatila on saatu kunnostettua talkoovoimin ja ensimmäiset kissat ovat tilaan saapuneet. Tälläkin hetkellä kissatilaan kaivataan luotettavia kissanhoitajia auttamaan kissojen hoidossa.


En voi kuin ihailla ihmisiä, jotka vapaaehtoisina auttavat yhdistyksen toiminnassa. Itse olen jo vuosia haaveillut mahdollisuudesta toimia ensikotina kissoille, mutta ei tämä elämänvaihe taida kannustaa oikein siihenkään. Eikä opiskelijan tuloilla voi harkita sitä Orivedellekään kulkemista. Mutta ehkä sitten joskus elämän vakiintuessa voin tehdä enemmän karvaisten ystäviemme hyväksi...

Kuvat Kissojen katastrofiyhdistys

4 kommenttia:

  1. Hauska tuo wc taulu!!:)
    Mäkin mietin joka ikinen päivä uuden kissan ottamista..
    Mutta eipä se korvaisi juuri menetettyä eikä tietysti niin oo tarkoituskaan!
    On niin outoa kotona ilman kissaa.9 vuotta oli kissoja talossa niin kyllähän niihin ehti tottua..
    Mutta jonain päivänä kyllä meillekkin tulee vielä ainakin yks ellei kaksinkin kissaa! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, maija maitoparta! (Rakastan nimimerkkiäsi :D ) Miulla täsmälleen samat pohdinnat. Kova on ikävä, mutta eihän se uusi millään korvaisi menetettyä. Sen sijaan varmasti muodostuisi omalla tavallaan ihan yhtä rakkaaksi! Välillä rapsahduksen kuullessa ihan kuvittelen, että siellä se toinen jotain leikkii. Sitten vasta muistan tosiasian. :) Mutta joku päivä täällä on taas se kissa tai kaksi, toivottavasti teilläkin! <3

    VastaaPoista
  3. Minä olen myös pohtinut samaa asiaa, sitä että kävisi auttamassa HESYllä. Vielä en ole saanut asiaa ajatusta pidemmälle. Omatkin kissani olen sieltä hakenut, toinen oli hylätty kesän päätteeksi metsään ja toinen jätetty korissa bussipysäkille. Oli vielä hakattukin niin pahasti, että kesti vuoden, ennen kuin uskaltautui syliin. Vasta nyt vanhempana (12 v.) tästä valkoharmaasta on tullut oikea sylikissa, kaikki illat istutaan sylikkäin ja kehrätään kilpaa.

    Mukavaa juhannusviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Saska, mukavaa juhannusta myös sinulle! Oman kissani hain KKY:ltä, ja sieltä ne seuraavatkin aikanaan tulevat.

    Se pysäyttää aina, miten huonosti toiset kohtelevat eläimiä! Vanhempieni luona oleva kissarouva päätyi meillä pentuna eräs syksy, kesämökkiläisten hylkäämänä. Onneksi uskalsi lähteä tutkimaan, ja osui nimenomaan meille. Muita naapureita kun siellä ei ollut lähimainkaan...

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...