Sivut

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Se ei ole bloggari eikä mitään...

... joka ei keväisin postaile niitä supersöpöjä tulppaanikuvia.

Tässä minun versioni. Hieman kirpaisi kassalla, mutta voi mikä ilo niistä tuleekaan! ♥





Aalto-maljakko äitini 50-vuotislahja. Taustan seinävaate/verho Polkka Jam for House -sarjan pöytäliina. Keväistä ja raikasta, höystettynä tunnearvolla. ♥

Ps. Olen etsinyt silitysrautaani nyt reilun puoli vuotta. On kyllä hyvin jemmattu!!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Möhkäleen uudet kujeet

Suurin osa blogiani pidempään seuranneista varmasti tietävät sen kauhistuttavan, hirvittävän, karmivan, inhottavan, massiivisen kirjahyllymöhkäleen, jonka onnistuneesti piilotin puolitoista vuotta sitten. Ja onpa mulle ehdotettu sen hävittämistäkin, mutta no can do. Perintökalleus, tunnetasolla tärkeä kapistus - pappani eli äidin isän, vanhemmilleni, silloiselle tuoreelle hääparille, lahjaksi tekemä - joka kaiken lisäksi säilöö mun miljoonat leffat ja sarjat.

Useamman kuukauden asiaa makustelleena päätin lopultakin siirtää möhkäleen takaisin alkuperäiselle paikalleen olohuoneen päätyseinälle, jossa se sijaitsi viimeksi tähän asuntoon muuttaessani, äitini jäljiltä. Kulku keittiöön avautui ja kissat riemastuivat, kahdestakin syystä. Se ralli peräkanaa ympäri kämppää - olohuone, keittiö, eteinen ja taas olohuone - on supermegamahtavaa, plus että kirjahyllyn päällä on tositosikiva ottaa tirsoja ja vilkuilla tipusia ikkunan toisella puolen. Ja tämä oli muuten pääpointti koko muutoksessa!

Yritin miettiä lisäkeinoja kissojen aktivoimiseksi (ei sillä, että se olisi ollut edes tarpeen...) ja omien aamu-unien turvaamiseksi, ja sehän oli juurikin tämä kirjahyllymöhkäle, joka tarjosi potentiaalisen ratkaisun ongelmaan... Ja vaikka kuinka haluaisin tehdä kaiken juuri oman mieleni mukaan, on se kolmen kissan taloudessa pakko miettiä myös näitä karvaisempiakin perheenjäseniä...










Erona edellisiin kuviin, nykyhetkessä the Tolppa on siirtynyt takaisin takapihan oven viereiseen nurkkaan, mukavasti kirjahyllyn väliin kiilattuna, koska se Tolppa on myös erityisen tärkeä lintubongaustaso tässä taloudessa. Ja Frida, superpitkien päiväunien jälkeen kirjahyllyn päällä villasukkakorissa, erehtyi hyppäämään yläilmoista suoraan lattialle, kaiketi satuttaen itsensä niin, että nyt karttelee yläilmoja kuin ruttoa. Voi reppanaa. :( Topille sen sijaan kelpaa, ja Niiskullekin, jos Topi ei ole näkemässä. Näillä kahdella on jatkuvaa auktoriteettikiistaa, minkä seurauksena Topi (3 vuotta ja 5-6 kg) koittaa terrorisoida Niiskua (4,5 vuotta ja 2,5 kg) koko ajan. Ja kyllä se pienempi on pomoasemastaan huolimatta alakynnessä.

Ja kyllä. Tälläkin kertaa harkitsen vakavissani verhokiskon kiinnittämistä kirjahyllyn nykyisen sijainnin eteen. Mun esteettinen silmä ei vaan kestä tuota möhkälettä tuollaisenaan. Vaihtoehtona olisi maali, valkoinen tai kirkkaankeltainen, mutta ajanpuutteen ja henkisen kynnyksen takia ne verhot taitavat voittaa vielä, ainakin toistaiseksi.

Kuvien ulkopuolella jatkuu se perjantaisen kuva-arvoituksen kevätsiivo. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka paljon sinne verhojen taakse oli tullut jemmattua tavaraa!!!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Värejä

Tänä keväänä huomaan innostuneeni itselleni todella oudoista väriyhdistelmistä! Värisilmällä siunattuja varmasti ihan hirvittää näitä katsellessa... ;) 

Olohuoneen värit on tänä keväänä napsittu nimenomaan siitä Polkka Jam for Housen Huvila-pöytäliinasta (meillä tunnetaan verhona) - keltaista, hentoa vaaleanpunaista ja tuota minttua/sinistä. Omasta mielestäni niiiin herkkuja yhdessä, ja vaikka tässä kuvassa tuo pitsiliina onkin liian murrettu keltainen, korvaa sen tunnearvo värin puutteet. 



Olen muuten miettinyt, olisiko hirveä synti värjätä "perintökalleus" toisen väriseksi...? Tämä pätee esimerkiksi tuon keltsiin pitsiliinaan värjäämiseen sekä sen massiivisen kirjahyllyn maalaamiseen. Leikkisästi olen esitellyt ajatusta kirjahyllyn maalaamisesta, mutta kommentit ovat olleet luokkaa "Oletko ihan hullu?!?! Maalata nyt PERINTÖKALLEUS KELTAISEKSI?!?!?!?!?". Huolestuttaa, että kuolleet kääntyisivät haudoissaan ja elävät mutisisivat avoimesti paheksuntaansa! Ja silti leikittelen erityisesti tällä kirjahylly-ajatuksella, koska olisihan se kamala, massiivinen kirjahylly oikeasti aika pähee kirkkaan keltaisena... Todellinen katseenkääntäjä!

Tämä tyttö jatkaa edellisen kuva-arvoituksen urakkaa, jos ennen pitkää saisi jotain blogikelpoistakin aikaiseksi... ;) Viime yönä kaaduin lopulta puoli kaksi sohvalle nukkumaan, en jaksanut kiivetä edes ylös sänkyyn asti. Osansa varmaan tekee kyllä juuri aloitettu viides, tällä kertaa taas vaihteeksi kymmenen päivän, antibioottikuuri... En ole ikinä syönyt näin montaa kuuria putkeen ja sen huomaa nyt kyllä voinnista. Voimat loppu ja kauhea väsymys, maha kipeä ja koko tilanteen toivottomuus saa itkeä pillittämään koko ajan. Onneksi nyt annettiin jo lähete erikoislääkärille - sitä aikaa odotellessa, huh!

Mutta sen enempää ruikuttamatta, kivaa lauantaita teille siellä ruudun toisella puolen! ♥

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kuva-arvoitus

Mitä täällä tapahtuukaan...?! 

"Mitä sä äiti teeeet?!"




"Oo vaan ihan coolisti...Kyl se siittä!"

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Pionit

Olen melkoisen pihi ostamaan leikkokukkia - innokkaat puutarhurikissat kotona nääs... - joten kun löydän kivan näköisiä muovileikkokukkia, nappaan niitä silloin tällöin mukaani. Nyt saa kevättä tuoda kotiin nämä pari hempeää pionia. Ja mätsäävät kuule kivasti olohuoneen muiden pastellien kanssa! 



tiistai 1. huhtikuuta 2014

Sukkamania

Olen tosissani innostunut villasukista! Siis toki olen niitä aina tykännyt käyttää, mutta niiden tekeminen on ollut pakkopullaa... Lisäksi suvussa on ollut sukkahullu täti, jonka puikoilta on pudonnut keskimäärin sukka per ilta, joten ei ole ollut edes tarvetta näiden väsäämiselle itse. Vaan nyt on muutoksenkellot soineet ja olen itsekin saanut sukkia puikoilta!

Ensimmäiset on syntymäpäivälahja työkaverille. Hartaasti tehty iltaisin, viikossa valmiit. Jälkimmäiset, turkoosinkirjavat, on itselle unisukiksi parissa päivässa valmistuneet, erään ystävän itsevärjäämästä langasta. Tykkään hurjan paljon juuri yksinkertaisista, värikkäistä sukista, jolloin ne värit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

Ja tottakai niitä villasukkia tarvitsee näin kesää kohti mennessä!