Taannoin kertoessani himotuksistani mainitsin Revontuli-himoni. Koska kukaan muu ei sen himotuksen eteen olisi mitään tehnyt, tartuin itse härkää sarvista. :)
Se valmistui viikko sitten!
Ikioma Revontuleni.
Lopputulos on kaukana täydellisestä, vaikka itse huivi olikin (jopa kaltaiselleni amatöörille) naurettavan helppo neulottava. Osasyynä on Niisku, joka rrrrrakastaa villalankoja! Olipa neiti sitten eräänä päivänä onnistunut saamaan lähes valmiin huivin käsiinsä, sillä seurauksella, että seuraavan päivän vietin sitomalla langanpäitä umpisolmuihin samalla kun virkkuukoukulla yritin saada neuleen oikean näköiseksi... Voi ihanuutta, sitä kissanomistajan arkea. :)
Koska tuossa ei ollut vastoinkäymisiä tarpeeksi, jouduin myös päättelemään työn kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla päättelin liian kireän reunan, ja purettuani kerroksen päättelin sen - kyllä vain - toistamiseen liian kireälle! Kauniit sakarat jäivät siis saamatta, koska laiskuus iski. Muuten ihan hyvä tulos ensimmäiseksi yritelmäksi.