sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Revontuleni mun

Taannoin kertoessani himotuksistani mainitsin Revontuli-himoni. Koska kukaan muu ei sen himotuksen eteen olisi mitään tehnyt, tartuin itse härkää sarvista. :)

Se valmistui viikko sitten!

Ikioma Revontuleni. 



Lopputulos on kaukana täydellisestä, vaikka itse huivi olikin (jopa kaltaiselleni amatöörille) naurettavan helppo neulottava. Osasyynä on Niisku, joka rrrrrakastaa villalankoja! Olipa neiti sitten eräänä päivänä onnistunut saamaan lähes valmiin huivin käsiinsä, sillä seurauksella, että seuraavan päivän vietin sitomalla langanpäitä umpisolmuihin samalla kun virkkuukoukulla yritin saada neuleen oikean näköiseksi... Voi ihanuutta, sitä kissanomistajan arkea. :)

Koska tuossa ei ollut vastoinkäymisiä tarpeeksi, jouduin myös päättelemään työn kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla päättelin liian kireän reunan, ja purettuani kerroksen päättelin sen - kyllä vain - toistamiseen liian kireälle! Kauniit sakarat jäivät siis saamatta, koska laiskuus iski. Muuten ihan hyvä tulos ensimmäiseksi yritelmäksi.

4 kommenttia:

  1. No mutta, onhan ollu homma!!!! Todella kaunis lopputulos, saat olla ylpeä itestäs <3 <3

    Oon lukenu edelliset kirjoitukses ja yrittäny niihin kommentoida.. Yrittäny siksi, etten tiedä yhtään mitä haluaisin sulle sanoa. Itse löysin kadoksissa olleen joulumielen uudestaan lasten myötä. Tottakai joulun vois viettää yksinkin mutta olisko silloin tunteena hyvä olo hyvästä valinnasta ja aitoa itsensä seurasta nauttimista vai katkeruus omasta valinnasta huolimatta. Tiedän että mulla olis katkeruus, siksi en ikinä voisi niin valitakkaan.

    Joka tapauksessa, ihanaa joulunalusaikaa Jolindha <3 <3

    VastaaPoista
  2. Ihana revontulihuivi! Hyvää joulua toivottelen täältä! Toivottavasti joulumieli on löytynyt ♥

    VastaaPoista
  3. Näin jälkikäteen kiitokset vielä teille, Anna, piitzi ja Jonna. ♥

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...