Sivut

torstai 30. syyskuuta 2010

Muistutus!

Takana tavallista pidempi työpäivä ja hirveä väsymys, joten lyhyestä virsi kaunis:

Muistakeehan arvonta!

Pieni lukijakunta takaa sen, että yksittäisen lukijan voittomahdollisuudet on suuret. :D

Olisin muuten lisännyt sen kuvan, mutta bloggeri tökkii taas... Mutta jos jokin pieni ja pehmoinen sattuu yhtään kiinnostamaan, osallistu ihmeessä!

Tämä tyttö siirtyy nyt sohvalle rentoutumaan suklaan, siiderin ja hömppäleffan parissa. Huomisena "vapaapäivänä" kun jatkuu aherrus opinnäytteen parissa.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Fokustellen

Vaikka yleensä pyrinkin miettimään tietyt asiat tarkkaan, olen luonteeltani vähän turhankin impulsiivinen. Se miettiminen on pelkkä vuosien saatossa opeteltu kulissi ja välillä todellinen impulsiivisuus nostaa päätään.

Näin tapahtui maanantaina. Muita asioita hoidellessa päätin yllättäen piipahtaa Marimekossa. "Ihan vaan vilkaisemassa". Yksi asia johti toiseen ja ennen pitkää myyjä esitteli innoissaan minulle kaikki mahdolliset mustavalkoiset kangaspakat. Hieman myöhemmin sitten pyytelin jo itsekin Fokusta lainaan kotio. :D

Hyvä, kun viitsin edes kengät potkia jaloista kun jo roikuin katonrajassa keittiöjakkaralla. Piti mallata vajaamittainen Fokus roikkumaan omien verhojen päälle. Tätä näkyä sitten tuijottelin pari päivää, miettien ja makustellen - fokustellen. Eka päivänvalossa...



Sitten illan tunnelmissa. Eri kulmista... Moneen kertaan.




Tänään aamun valjetessa, ennen töihin lähtöä, nappasin kankaan ikkunasta ja pakkasin mukaani palautettavaksi. Jäi mietityttämään. Jotenkin ikkuna näyttää nyt paljaalta, ihan kuin tumma verho olisi tuonut ryhtiä vaaleaan huoneeseen. Niin se vaan taitaa olla, että tämä on rakkautta. Ei silloin järkeilystä tule mitään, ei vaikka kuinka hyviä perusteluja olisi vastaan...


Muutama tunti vielä armonaikaa pohtia, sortuako vaiko ei. Koitetaan siis edes tämä aika neuvotella sen järkevän minän kanssa. Sitten tie vie jälleen kerran Marimekolle. Tänään saamani "bonuspalkka" kyllä puhuu pienen tuhlailun puolesta...

Psst. Kuvissa vilahtelee muuten tuoreet löytönurkkasaaliinikin! Uudet freesit tyynynpäälliset, tykkään.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Hei me arvotaan!


Aiemmin lupailin pitää pikkuarvonnan sitten, kun lukijat kallistuvat seuraavalle kymmenelle. Nyt huomasin tämän tapahtuneen, joten arvontaa pukkaa.

Säännöt on simppelit. Olisi mielenkiintoista tietää teistä jotain, joten jätä viestiä tämän postauksen kommenttilootaan ja kerro jotain itsestäsi. Sana on vapaa eivätkä vaatimukset ole kovat. :) Myös anonyyminä voi kommentoida, kunhan muistaa jättää nimimerkin.

Jokainen saa yhden arvan kommentillaan. Lukijoita haluan vielä huomioida sen verran, että lisäarvan saa löytymällä tuolta blogini sivupalkin lukijalootasta TAI (reiluuden nimissä) oman blogisi sivupalkista löytyy maininta blogistani. Muistathan mainita, jos olet mukana kahdella arvalla!

Osallistumisaikaa on maanantaihin 4.10. asti, tiistaina sitten arvotaan. 

Palkinnoksi en parhaista yrityksistäni huolimatta onnistunut löytämään mitään kirpparilta - pitkälle iltaan venyvät työpäivät kun ei oikein ole otollisia kirppistelyn kannalta... Pieni pehmeä palkinto on kuitenkin tiedossa, jotain pirteän väristä ja söpöä. :) 

(Meinasin kyllä sen kuvankin laittaa, mutta uusi tekstieditori rupesti riitelemään. Ehkä toisella kertaa paremmalla onnella saan senkin lisättyä.)

Arpaonnea kaikille!

7.10. Arvonta on päättynyt! Kiitos osallistuneille!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Seliseli


Syvällisyysvaroitus! Ei kuvia eikä keveää höpönlöpön sisustelua tässä postauksessa.

Mietin tänään jälleen kerran, mistä tulee se ainainen tarve selitellä. Onko se niin syvään juurtunut tapa suomalaisilla, että siitä ei pääse yli. Vaikka onko siihen joku toinen syy? Entäs selittelyn toinen puoli, puolustelu. Miksi pitää puolustella sitä, mitä on? Tai miksi pitää ylipäänsä ihmetellä toisten ihmisten valintoja? Eikös se ole rikkaus, että ollaan kaikki ihan erilaisia, kiinnostuneita eri asioista.

Ystäväpiirissäni ei oikestaan lisäkseni ole yhtäkään sisustamiseen hurahtanutta. Saan selitellä valintojani jatkuvasti. Siis mikset sä voi tulla baariin? No kun käytän rahani mieluummin johonkin muuhun. Tässä tapauksessa siihen sisustamiseen. Mutta voiko tätä sanoa ääneen? Ei. Se on huomattu kantapään kautta.

Näiden ihmisten seurassa en voi vapaasti olla oma itseni, vaikka he ovatkin rakkaita ystäviä (ja onhan meillä sentään jotain muuta yhteistä). Mutta he eivät ymmärrä, miksi innostun niinkin pienestä asiasta kuin halvasta tyynynpäällisestä tai verhojen vaihtamisesta useammin kuin kerran parissa vuodessa. Tai kivasta kattolampusta. Tai (auta armias!) jostain kalliista statussymbolista (siis designista, niinkuin itse näitä kutsuisin). Sen sijaan olisi täysin hyväksyttävää, jos haluaisin käyttää vähät rahani vaikkapa kosmetiikkaan tai baari-iltoihin.

Minä siis selittelen. Selittelen, vaikka omatunto pisteleekin. Selittelystä kun on niin lyhyt matka valehteluun ja pelkään, että joskus tämäkin raja vielä tulee ylitettyä. 

Mistä tämä tuli sitten mieleen? Kävin tänään vapaapäivän iloksi asioilla, ja ensimmäistä kertaa elämässäni uskaltauduin yksin, ilman "aikuista" seuraa Marimekon liikkeeseen (sain muuten huippuhyvää palvelua! Näytänköhän lopultakin aikuiselta?). Ihastuin ja rakastuin. Ja mietin, voinko edes harkita ostavani Marimekolta mitään ilman pakottavaa tarvetta selitellä tai puolustaa itseäni.

Jaa-a, aika paha sanoa. :) Ehkä tämän pohtimiseen saa kevyesti kulumaan seuraavat pari vuotta.

-----

Ps. Mietin muuten tosi pitkään viitsinkö viedä blogia kevyestä pintaliidosta yhtään syvällisempään suuntaan. Tuntuu liian henkilökohtaiselta, mutta ehkä tätä voi koittaa edes kerran tai kaksi, silloin tällöin. :)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Valaisinprobleema

Nyt syksyn tullessa olen herännyt tajuamaan, että asuntoni ainokaisessa huoneessa ei ole valaistus ihan kohdallaan. Eipä ihme, eihän sitä ole pitkin kesää edes tajunnut, että valoa voisi kaivata enemmänkin.

Yleisesti ottaen tykkään käyttää vain erilaisia tunnelmavalaisimia pöydillä. Työpöydällä on lisäksi kunnollinen työvalaisin. Kuitenkin teen aika paljon töitä läppärillä muualla kuin siellä työpöydän ääressä. Näitä hetkiä varten olisi se kunnollinen yleisvalaistuskin ihan kiva.

Tällä hetkellä katosta roikkuu Kodin Ykkösen Can can -valaisin oranssina. Tykkään sen ulkonäöstä, mutta oranssit muovihärpäkkeet pimentävät valoa aika tavalla. Ja muuttavat sen välillä suorastaan häiritsevän punaiseksi.

Kuva Kodin Ykkönen

Vaihtoehtona olisi joku kiva design-valaisin, esimerkiksi Garland. Vaan vielä ei ole aika sillekään. Nyt pitäisikin löytää joku kiva, edullinen ratkaisu.

Ajatus lähti Muuton E27-valaisimesta, ja jalostui edelleen time of the aquarius -blogissa.

E27 - Kuva Finnish Design Shop

Taidanpa käydä Clas Ohlsonilla katsomassa uutta lamppua. Jos pistäisi noinkin simppelin roikkumaan katosta. Luulisi ainakin valaisevan paremmin... :)

Kuva Clas Ohlson

Onhan tuo aika pelkistetty, mutta voisihan siihen sitten aikanaan vaikka viritellä Garlandin seuraksi...

lauantai 25. syyskuuta 2010

Focus!

Tämä viikko on ollut yhtä mähaluun-juhlaa. Mä haluun, mä haluun!

En yleensä lämpene Marimekon kuoseille. Pari kuosia on ihan kivan näköistä, mutta omaan kotiini en niitä missään nimessä osaa kuvitella.

Anna Danielssonin suunnittelema Fokus taitaa olla se poikkeus, joka vahvistaa tämän säännön. Joka kerta sen nähdessäni koen pakottavan mähaluun-hetken. Yleensä osaan aika hyvin kuvitella, miten jokin asia sopii kotiini. Tämän kohdalla se aisti ei toimi. Toimii ainoastaan mähaluun. Taidan joskus vielä ostaa tätä riittävästi yhtä verhoa varten. Seuraksi jotain kepeää ja vaaleaa, niin enköhän saa vakuutettua itselleni, että hyvinhän se soppii... Mjooh.

 
Kuva Marimekko
 
On toinenkin mähaluun-juttu, joka sokeuttaa kaikelle muulle. Ikean Stockholm Rand -matto, joka on täällä blogimaailmassakin vilahtanut monissa eri kodeissa. Taitaa olla jollain tapaa se must-juttu tietyn tyylisissä kodeissa, ja kyllähän se onkin kivan näköinen. Tykkään. Eikä se ole hinnallakaan pilattu, vaikka ylittääkin meikäläisen tämänhetkisen kipurajan. Jos olisi yhtään halvempi, olisin sen varmaan jo hankkinutkin, viis siitä ettei se välttämättä edes sopisi tänne...



Kuva Ikea

Keskenään nuo kaksi passaisi oikein hyvin, mustaa ja valkoista. Eri asia sitten sopiiko ne koskaan tähän kotiin... Mutta kun mä haluun!

Syyskyyn Glorian Kodissa esitellään muotoilija Anu Penttisen kotia Nuutajärvellä. Jutusta löytyy myös kuva, jossa molemmat edellä mainitut mähaluun-ihastukset esiintyvät samassa huoneessa. (Pahoittelut huonoista, hämärässä otetuista kuvista!)


Tykkään ihan possuna, nämä näyttävät upeilta yhdessä.




Muutenkin Anu Penttisen koti on mieleeni. :)

Kuvat Gloarian koti, syyskuu 2010 (s. 18-26).

perjantai 24. syyskuuta 2010

Vintage Modern

Pieni Lintu vinkkasi blogissaan hauskasta sisustustyylitestistä. Pitihän se heti mennä tekemään.

Omat vastaukseni ei yllättäneet. Tein itseasiassa testin kahteenkin kertaan, kun se näytti tarjoavan eri kuvia molemmilla kerroilla. Lopputulos oli silti prikulleen sama - 67% Vintage Modern, 33% Contemporary.

Mitä näistä sitten kerrotaan?

Vintage Modern

Flea Market anyone? You know you are drawn to modern furniture and interiors, and yet you really don't like a space that feels cold and sterile. And who could blame you? And that's why Vintage Modern is so appealing to you. Though the backdrop of the room, the walls and windows, are many times white or monochromatic, the furniture and accessories have the color, shape and texture to bring the warmth into the space. The great thing about Vintage Modern is ease of mixing different styles in the one space. You can have a new modular sofa mixed with a great pair of chairs that your grandmother purchased in the late 1950's and the new and old work appear as though they were destined for each other. What's great is that even if you don't have time for swap meets and garage sales, so many of the pieces from the mid-century were so great that they have been remade and mimicked year after year.



Materials

The other great thing about Vintage Modern is how low maintenance it can be — fabrics such as cotton, microfiber or ultra-suede and leather all look great and function even better. So whether you are having a cocktail party with friends, or kids are in the picture, the room and the furnishings can handle it. Because the style harkens back to the early twentieth century, the innovative developed during that time are very popular: acrylic, plastic and fiberglass, chrome and steel, and molded plywood. Concrete floors, countertops and furniture are also very popular and lacquered finishes are very common.

Colors

When it comes to color, walls are seen as backdrops for the room. Neutral tones of gray, white, beige and brown are very common and black is a common accent color. Pops of color on the art, furniture and accessories can vary dramatically based on the person, however very common colors are teal blues, army greens and yellow as well as deep oranges and bright reds. 

-----

Contemporary

So fresh and so clean! Antiques? No thanks! Vintage collections and clutter of any type? Not for you! You like your space new and sleek. Each piece is chosen carefully as if it was a piece of art, and your love of minimalism is expressed throughout each room. Furniture has clean lines and geometric shapes are preferred. You're not afraid of color; in fact bold color options only highlight the minimal items you choose for your home. But, the key is clean! To master the minimalist interior you not only have to be selective in the few furniture items you bring into the space, but you must also find a way to hide all of the real life items as well.  


 Materials

With contemporary design the material of the object is nearly as important as the object itself. Manmade materials such as acrylic, steel and plastic are often found in your spaces and chrome and glass can also fill prominent roles. Wood is also used, though the nature of the wood is rarely highlighted. Stains tend to be either very dark or very light so that the grains of the wood are minimized and only the color remains.

Colors

Colors range dramatically from subtle neutrals to bright colors, though the one consistent element is the lack of clashing patterns and busy color palates. Bright colors are used sparingly and intended to create drama and highlight a wall or piece of furniture. Many times the entire space will be neutral in palate and it is only the art and accessories that bring in color and drama. In this sense the space literally acts as an art gallery intended to highlight only the items of utmost importance.

Space planning

When space planning the focus is placed on finding the right pieces to give you enough seating for entertaining but never so much that the room feels cluttered. The feeling should always be one of less is more, and your furniture tends to appear more as works of art than simply as a sofa or a chair


Kuvat lainattu testin yhteydestä.

torstai 23. syyskuuta 2010

Pehmo

Syysiltojen kunniaksi aloitin sitten uusimman proggiksen. Keskeneräisiäkin löytyy kiva liuta, mutta mielenkiinnon ylläpitämiseksi pitää vaihdella tarpeeksi usein. :)


Jotain iiiihanan pehmeää. Olen aivan ihastunut näihin väreihin.


Tekemistä riittää vielä pitkäksi aikaa, jopa isoilla puikoilla. Nyt olen ottanut rentoutumisen kannalta. Pari kerrosta aina pahimman kiireen keskellä, ja sitten jaksaa taas ajatella.


Arvaatko, mitä on tekeillä?

Vinkki. Sen olisi tarkoitus olla meikäläistä pidempi... Jos se siis koskaan valmistuu. :D

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Työmatkalla

Köröttelen aamuisin parilla bussilla naapurikuntaan. Työpaikkani on kauniilla asuinalueella keskustan ulkopuolella. Mukavalla säällä jään vielä pysäkkiä aikaisemmin pois ja nautin aamun hiljaisuudesta.

Syksyiset aamut on ihanan raikkaita ja kuulaita. ♥











Ps. Taidan pitää miniarvonnan sitten, kun lukijat kallistuvat seuraavalle kymmenelle. Kiitos kaikille lukijoiksi liittyneille! Tälläkin viikolla olen bongannut pari uutta. :)

Päivittäin alkaa myös olla latauksia jo viidenkympin luokkaa, välillä enemmänkin. Huikatkaahan vaikka hep! kommenttien puolelle - olisi kiva kuulla ketä täällä käy ja löytää teidänkin (mahdollisiin) blogeihinne. :)

maanantai 20. syyskuuta 2010

Sohvaperuna

Nyt varmasti näyttää siltä, että haaveilen vain ja ainoastaan kalliista asioista. Uusi sohva on meinaan myös haavelistalla. Semmoinen, minkä olen ihan minä itse saanut valita itselleni. Minä itse.

Ei suinkaan mikään supersohva, Ikean Karlstad kelpaisi tälle tytölle paremmin kuin hyvin.

Jos nyt miettisin kriteerejäni sohvalle, olisi ne helppo listata. Irtopäälliset - näin ollen siis eläin- ja lapsiystävällinen. Ei mitään vuodemekanismia, ne kun ei omien kokemusten mukaan ole kaikkein parhaita jatkuvaan aktiivikäyttöön (ei sillä, että olisin sohvaperuna, kotona vaan on ne mieluisat istumapaikat vähissä ;) ). Yksinkertainen. Linjakas. Tilava. Minimi olisi se kolmen istuttava, tuommoinen divaanihärpäke olisi jo plussaa, jos tilat antaisi myöten.

Väreistä miellyttää valkoinen, harmaa, punainen. Valkoinen ja harmaa ne turvalliset värit. Mutta irtopäälliset mahdollistaisi punaisenkin, ei tulisi kyllästyminen ihan liian kalliiksi. :)







Kuvat Ikea

Minkälainen on sinun unelmasohvasi?

Ja vaikka en nyt ihan heti ole sohvakaupalle suuntaamassa (odotellaan nyt edes sitä työllistymistä), niin mihin kiinnittäisit sohvaa hankkiessasi huomiota?

Koo

Välillä on kiva haaveilla vähän enemmänkin. Käynkin aina säännöllisen epäsäännöllisesti koeistumassa Harri Koskisen k-tuolia. Se kun on vaan niin ihana (ja mukava!).


Ja ihan lähivuosina ei siihen tule olemaan varaa, mutta ehkä sitten joskus kun olen rikas ja kuuluisa... :) Saahan sitä haaveilla, eikös?

Kuva Woodnotes

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Nukkunurkka

Annoin periksi ja kaivoin kellariin säilöttyjen lakanoiden joukosta esiin inhoamani röyhelölakanan. Ehkä siitä inhoamisesta pitäisi luopua. Taitaa totuus olla se, että siistimmän ja simppelimmän näköinen tuo sänkynurkkaus on nyt, kun sängyn alle säilötyt tavarat ei näy.

Silittää en kuitenkaan mokomaa kapistusta jaksanut... Rajansa kaikella.


Kukertava täkkikin on ihan aktiivikäytössä. Vilukissa nauttii nukkumisesta ihanan paksun peiton alla. Toistaiseksi olen nukkunut vielä ikkunat auki, joten kaksi peittoa ei ole liioittelua... :)




Seinillä sisustaen

Jos kodissani olisi erillinen makuusoppi, tässä olisi täydellinen idea sinne! Todellinen taideteos seinällä kirjojen muodossa, puhumattakaan siitä, että tämä on oikeasti nerokas idea pieniin tiloihin.


Jos joskus tulevaisuudessa hankin sen ihan oman asunnon, voisi kirjahyllyn toteuttaa tähän tyyliin.

Kuva Alvhem

torstai 16. syyskuuta 2010

Mattoa mä metsästän

Haluaisin Ikean valkoisen Hampenin tilalle uuden maton. Tai vanhan uuden maton, ihan sama, kumpi vaan käy. Valkoinen on ihanan vaalea ja raikas, mutta tosiasia on, että mattopyykillä saisi käydä piiiiikkasen useammin kuin mitä eräs jaksaa... Ennen niin valkoinen matto on nykyään kivan harmahtava. :D

Päällimmäisenä mielessä on Hampen muissa väreissä. Punaisena tai mustana, hinta kohdillaan. Vaan musta taitaa olla ihan liian synkkä tänne, vaikka joskus saisinkin sen mustan keinutuolin. Joten mietitään sitä punaista.

Kuvat Ikea

Se olisi kiva ja pirteä, mukavan pörröinen ja pehmeä. Vaan olisikohan kuitenkin liian pirteä ja tumma tänne, matto on kuitenkin aika hallitseva osa näinkin pientä huonetta... Mitä olette mieltä?


Toisaalta taas vanhemmillani on maalla vanha, oranssisävyinen matto vailla paikkaa. Tämä on kutkuttanut mieltä jo pitkään, vielä en ole siitä kysynyt. Se voisi olla kiva. Kuvassa matto komeilee kammarini lattialla.


Välillä mietin onko matto ylipäänsä tarpeellinen, varsinkin kun tässä asunnossa lattia on mielestäni kaunis. Päätöksiä, päätöksiä. Uusi matto, vanha matto, ei mattoa, äääk.

Nyt kaivataan mielipiteitä, mitä mieltä olet?


-----

Ps. Reistaako muilla Blogger? Viime aikoina ollut aika nihkeää touhua...

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Kotona

Yllätysvieraat on hyvä syy pistää paikat vauhdilla edustuskuntoon. Viime kerralla ehdin jopa napata muutaman kuvan ennen vieraiden saapumista. :) Mitään valokuvaamisen taidonnäytteitä nämä ei ole. Päivä oli ihanan valoisa ja kuvasin tietysti vastavaloon.


Mikä saa kodin oikeasti tuntumaan kodilta? Oma perhe - lapset, puoliso, lemmikit. Perheettömillä ne rakkaat ihmiset kenties lähellä? Tavarat, siis huonekalut ja esineet? Tästä herää ajatus, että onko tärkeää tavarapaljous vai valikoiden ne, mitkä oikeasti tekevät kodin. Vai ovatko tavarat edes tarpeellisia kotia ajatellen, voivathan toiset viihtyä askeettisestikin. Sijainti? Meren rannalla, peltojen keskellä, kaupungin ytimessä.


Oma kotini koostuu rakkaista esineistä, niistä joilla on tunnearvoa ja jotka on haalittu vaivalla. Näitä on kertynyt, vaikka en pidäkään itseäni materialistina.

Myös perhe tarkoittaa kotia, tottakai - minulle perhe on lemmikit (siis ne, joita minulla ei tällä hetkellä edes ole... sitä odotellessa siis!). Kaikkein rakkaimmat ihmiset asuvat piipahdusetäisyydellä. Enpä muuten olisi lapsena uskonut että veljestäni tulee yksi parhaista ystävistäni. Rakkaat näkyvät kotona myös valokuvien muodossa. Haaveilen valokuvakollaasista, mutta en viitsi täyttää pienen asunnon seiniä.


Ylimääräinen nojatuoli odottelee (edelleen) kuljetusta kellariin. Itseasiassa tekisi mieli viedä rahikin pois. Ja oikeastaan se toinenkin nojatuoli. Kipaista hakemaan keinutuoli tilalle. Kohtalon ivaa, että ainoan tarpeeksi tilavan auton omistaa juuri se ihminen, jonka mielestä en tarvitse yhtään lisää tavaraa kotiini... :D Onneksi olen itsepäinen.

Sänky jää aamuisin lähestulkoon petaamatta. Punainen täkki tuli jäädäkseen, nukun sen kanssa lähes joka yö. Aamulla vaan viskaan tyynyt (kuvaa huolettomammin) sängylle. Helppoa.


Pöydillä lojunut, tällä hetkellä kovassa käytössä oleva ammattikirjallisuus löysi tiensä ikkunalaudalle. Pienten säilytystilojen nerokasta hyötykäyttöä, heh. Vielä pitää saada kirjatuet, ettei kukat löydy joku kaunis päivä lattialta. Kerran sain jo siivoilla multia...


Tuunaaja minussa komentaa maalaamaan kukkaruukut. Ei huvita, ehkä sitten kun keittiön pöytä saa kirkkaamman pinnan. Eli siis joskus tulevaisuudessa.


Yritän karsia kodin yksityiskohtia, yksinkertaisuus miellyttäisi.


Mutta miten siinä voi onnistua, kun ne muutamat esineet on oikeasti tärkeitä. Tai vain miellyttävät silmää liikaa. Ei taida yksinkertaisuus onnistua minulta. :)


Koti tuntuukin omalta. Pesältä. Jos pyrkisin täydellisyyteen, olisi tästä paha enää pistää paremmaksi. Kissa tai kaksi riittäisi. :) Kaikki muu saa elää mukana.