tiistai 31. elokuuta 2010

Raitaa ja retroa

Piiitkän työpäivän päätteeksi sain napata kotimatkalla Elloksen paketin kainalooni. Materialisti minussa oli innoissaan. :)


Kylkiäisenä oli Iittalan Origo-mukeja. Yhdet lemppariastioistani. Niitä, joita ostaisin jos vaan olisi rahnaa. Pirteät ja tyylikkäät. Kauniit.


En mie olisi mitään uusia mukeja tarvinnut, mutta kun... Ne on niin kauniit. ♥


Kylkiäiset saadakseni en kuitenkaan viitsinyt ostaa mitään turhaa, ja kankaathan ei ole koskaan turhia. Ja tämä kangas suorastaan huusi nimeäni.


Äitini totesi, että taisi tulla virheostos. Ei suinkaan. Vielä kivempi kangas kuin kuvassa. Vaikka äitini mielestä tuo sopisikin lähinnä vaan matonkuteiksi... Taidan tykätä oudoista asioista. :D


Ostaessa ei ollut mitään suunnitelmia, eikä oikein ole vieläkään. Verhoja pyörittelin mielessäni, mutta kuvio on kyllä liian hallitseva näin pienen asunnon ikkunalle. Sängyllä tuo ei näytä yhtä hallitsevalta. Mutta en kyllä tiedä, ehkä tämä on niitä asioita, joita pitää pohtia pidempään. Vaikka kangas onkin kiva. :)


Kaikki ehdotukset on tervetulleita, jos siis selviätte alkujärkytyksestä. :D

Tämä taitaa olla semmoisia kuoseja, jotka jakaa mielipiteitä. Sitä joko vihaa tai rakastaa. Mie kuulun jälkimmäiseen kategoriaan. ♥

maanantai 30. elokuuta 2010

Kirjavan kukertava täkki

Äitini toi tämän ihanuuden miulle eilen. :) Vanha, kaikkien inhoama täkki maalta. Tai siis kaikkien muiden paitsi minun. Koska se on söpö. Ja nyt sain sen.


Aluksi ajattelin vaihtavani vanhan täkkini tähän, mutta jotenkin tämä on vaan liian nätti piilotettavaksi pussilakanan sisään... Tämä ansaitsee ehdottomasti paikan näkösällä!


Mutta missä? Siinäpä vasta kysymys. Yksiö asettaa jälleen kerran haasteensa. :)


Näitä pitäisi muuten olla vielä toinen samanlainen jossain säilössä. En vaan kuollaksenikaan muista missä.

Nostalgialakanat

Onko lakanoiden ulkonäkö tärkeä? Jep!


Kuvan pussilakana on vanhemmilta nyysitty jossain kohtaa. Lapsuudesta tuttu, ikää varmaan ainakin sen 20 vuotta. Ihanan pehmeäksi ja sileäksi kulunut, paikoin saa jo pelätä kankaan repeämistäkin. Mutta ainakin uni maistuu! Kaapista löytyy muutamat muutkin vanhat pussilakanat, kaikki yhtä ihania, yhtä kulahtaneita. ♥


Aina ei tosiaankaan jaksa pedata sänkyä, ja onhan petaamaton peti ihanan kutsuva töistä kotiutuessa. ;) Essin vielä eläessä harrastin päiväunia - ne olivat Essin lempihetkiä, kun käperryttiin yhdessä saman viltin alle torkuille. ♥ Nykyään päikkärit on harvinaisia.

Mutta näyttää se sänky kutsuvammalta sitten illallakin!

Ps. Tänä aamuna väsytti. Ehkä siksi pohdin jo aamulla, miten kutsuvalta peti näyttikään. :)

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Omppopiirakkaa!

Miulla on joku lapsuudentrauma omenapiirakasta. Möykkykammoiselle ne omenalohkot piirakassa muistutti ihan liikaa möykkyjä. Naurettavaa, mutta totta. Mitäpä lapsi ajatuksilleen mahtaisi. :D


Villa Honkasalon Mallalta löytyi ratkaisu. Mehevässä omenapiirakassa omena on raastettu piirakan pinnalle. Ohjetta mukailin muutenkin aika tavalla, mitä nyt unohtelin joitain aineita, kun kotoa ei löytynyt. Hyvää silti tuli, vaikka kanelia olisikin kaivannut (kaneli unohtui vielä kauppareissullakin :D ).


Taisinpa selvitä traumastanikin tällä. En muuten ole ainakaan kymmeneen vuoteen syönyt omenapiirakkaa. Taisi siis olla jo aika!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Tarjouspostia

Yksi pahimmista virheistä, mitä olen koskaan tehnyt:


Tilannut ELLOKSELTA!


Ei ehkä kaikkein vakavin virhe, mutta virhe kuitenkin. :D Onko muille Elloksen ihana tarjousposti tuttua? Postin kautta, sähköpostiin, tänään sain ensimmäistä kertaa jopa tekstiviestin! A-P-U-A!! Ja tietenkin niitä jättitarjouksia, -30%, -40%... Ja kylkiäisiä...

Arvaatteko jo? Sorruin. Pahemman kerran. :) Ihan vaan sen kylkiäisen takia... En malta odottaa! Toivotaan siis, että mielikuva vastaa todellisuutta. :D

Niin joo, ja historiaa ovat pitkät kävelymatkat painavien pakettien kanssa - Matkahuolto kun toimittaa tuohon 50 metrin päähän lähikauppaan. Tässähän voi vielä sortua vaikka kuinka...


Ps. Todellisuudessa olen kyllä todella niuho rahankäyttäjä. Siperia opettaa. :)

tiistai 24. elokuuta 2010

Seitsemän

Pieni Lintu onnistui piristämään flunssan parissa viettämääni alkuviikkoa antamalla miulle tämän tunnustuksen.


Kiitos vielä, Pieni Lintu! ♥ Olen ihan otettu. :)

Tämä pitää nyt kaiketi lähettää seitsemälle eteenpäin, ja samalla kertoa seitsemän asiaa itsestään.

Monet seuraamani blogit ovat tämän jo saaneetkin, mikä oikeastaan helpotti valinnanvaikeutta - mielestäni kaikissa seuraamissani blogeissa on jotain niin ihanaa, että kaikki tämän ansaitsisivat! Mie ojennan kuitenkin tämän tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin seuraaville, omalla tavallaan ihanille blogeille:

Katalaiina - Hippy hippy shake
Kiti - Miu!kas kissablogi
Missye - Retrohullun päiväkirja
S - Mustetta ruudulla
Seepia - Maalaisunelmia ja tosielämää
Sokrutin - Sokerihelmi
Vanilla - Sitruunaa ja vaniljaa


Ja sitten ne seitsemän asiaa itsestä...

1. Ihailen ja palvon vaaleita, yksinkertaisen kauniita koteja - niin moderneja kuin romanttisiakin.

2. Rakastan kuitenkin kirkkaita värejä ihan liikaa, joten vaaleuden perään haikailu unohtuu yleensä melko nopeasti. :) Varmaan monista muista kotini väri-iloittelu on karmivaa, mutta itse viihdyn aina vain paremmin ja paremmin!


3. En ole koskaan juonut kahvia, ainoastaan maistanut pari kertaa kielen kärjellä. Tuskin tulen koskaan sen enempää kahvia juomaankaan. Yksinkertaisesti pahaa. Ja yleinen vitsi lähipiirissäni. :)

4. Jostain kumman syystä inhoan viinimarjoja. Kaikenvärisiä. Ne ovat hyviä ainoastaan mehuissa. Mehuina niitä taas voisin juoda vaikka kuinka paljon.

5. Olen "möykkykammoinen". Oikeasti. Se kuulostaa tosi naurettavalta, tiedän, mutta esimerkiksi "möykylliset" jogurtit aiheuttavat kylmiä väreitä ja lääkkeiden nielaiseminen pillereinä on puhdas mahdottomuus. Myöskin suuri vitsi lähipiirissäni... Ja äitini painajainen aina kun pienenä tarvitsin antibioottikuuria. :D


6. Olen vakavissani harkinnut muuttoa Suomen ulkopuolelle miehen vuoksi.

7. Viimeiset pari vuotta olen taistellut vauvakuumetta vastaan. Sitä se tekee, kun kaikki ympärillä tuntuvat avioituvan ja saavan lapsia. :) Ihana veljentyttö parin kilometrin päässä ei helpota asiaa...


sunnuntai 22. elokuuta 2010

Maalausoperaatio

Aiemmin jo mainitsin, kuinka kävin alkuviikosta maaliostoksilla. Lähdin liikkeelle tarkkojen kriteerien kanssa - jotain kivaa keltaista keittiöön. Ruokapöytää ja Ikean jakkaraa varten.



Rautakaupassa päädyin lopulta arvuuttelemaan kahden eri keltaisen välillä, vaaleamman ja kirkkaamman. Ja tein sen virheen, että en luottanut omaan mielipiteeseeni, vaan kysyin mukana olleelta äidiltäni neuvoa. Olisi pitänyt vaan luottaa omaan mielikuvaan, äitini kun ei ihanan retroajan jälkeen voi sietää kirkkaita värejä. :)


Parin maalikerroksen jälkeen totesin, että kirkkaampi olisi kuitenkin ollut parempi. Valitsemani maali näyttää isona pintana aika pastelliselta, ja myös sävyltään selkeästi kylmemmältä kuin kaikki muu kellertävä keittiössä.


Nyt sitten pohdin pitäisikö hakea vielä pieni purkki toista keltaista, vai olenko riittävän tyytyväinen. Kyllähän tämäkin keltainen näyttää ihan kivalta. :) Taidan olla vaan liian kriittinen.


Maalauksen jälkeen innostuin kääntämään ruokapöydän vielä poikittain. Viehän se enemmän tilaa, mutta jotenkin tykkään silti enemmän näin. Ja kyllä on muuten tilava keittokomeroksi!


Psst. Ja tältähän se näytti ennen maalausta. Ei mikään kaunokainen. :)


Ps. Olen muuten tosi lahjakas maalaamaan! Puolen tunnin maalaamisen jälkeen maalia löytyi varsinaisten kohteiden lisäksi miusta itsestä - jotenkin mysteerisesti sitä maalia päätyi aina alusvaatteisiin ja hiuksiin asti. :D Ei kannata edes kuvitella, miltä olen näyttänyt aikoinaan maalattuani maalla ulkorakennuksia...

lauantai 21. elokuuta 2010

Arjen höpinöitä

Kylläpä onkin ollut kiireinen viikko! Täällä vallitsee edelleenkin hirveä kaaos. :D Kun ei vaan kerkee! Ajatukset pyörivät jatkuvasti syvällisissä aiheissa, sillä tällä hetkellä elämäni pyörii täysin työn ja opiskelujen ympärillä. Elän sitä vaihetta, kun valmistumista odottaa innolla, mutta samalla hirvittää töiden löytäminen... Ja ahkerana pitäisi jaksaa tehdä sekä opinnäytetyötä että käydä töissä.

Onneksi tämänhetkinen työpaikkani on varmaan maailman paras sellainen, vaikka sieltä ei tule valmistumisen jälkeen töitä löytymään. Iloitsen siis täysin rinnoin tästä hetkestä, harjoittelijana, kesälomasijaisena ja vielä sairaslomasijaisenakin. Kerään arvokasta kokemusta omalta alalta ja toivon parasta. :) Ahkeroin. Ja laiskottelen, suorastaan luvattoman paljon. Ehkä se motivaatio ei ole vielä täysin kohdillaan.

Eilen illalla aloitin maalisutien kanssa leikkimisen, tänään sitä on jatkettu muiden töiden lomassa. Ehkä huomenna on jo jotain kuvattavaakin. Nyt saatte tyytyä kuvaan meiltä maalta.

Arvaatteko, mitä oven takana on aikoinaan ollut?


perjantai 20. elokuuta 2010

Kiireisten aamujen pelastus

Pikaruokien parhaimmistoa - tämän ehtii tehdä, vaikka ilta olisi päättynyt ennen aikojaan ja aamulla on tuhoton kiire. Liha- tai kanasuikaleet paistumaan ensimmäisenä. Saavat siinä sopivasti kypsyä ja ruskistua, kun itse vaikkapa pukeutuu... Lihojen kypsyttyä ne kannattaa siirtää lautaselle odottomaan ja heittää kasvikset pannulle. Omiin suosikkeihin kuuluu pakastepaprikasuikaleet sekä kaali, molempia löytyy aina. Ja kaali on nopea pilkkoa. ;)


Pikainen paisto, lihat takaisin sekaan ja loraus soijakastiketta.


Osa evääksi mukaan, loput odottamaan kotiinpaluuta. Namskis. Tämä on muuten ehdottomasti lempiruokiani, ei siis ainoastaan kiireessä! :D Ja halutessa tätä voi tarjota vaikkapa riisin, nuudelien tai perunan kanssa, jos ei tykkää pelkästä liha/kana + kasvis -yhdistelmästä.

tiistai 17. elokuuta 2010

Kaaosta kerrakseen

Miltä näyttääkään yhden aikuisen ihmisen elämä yksiössä arjen pahimpina hetkinä? Varoitus! Heikkohermoiset hypätkööt yli. :D

Yleensähän niin sisustuslehdissä kuin esimerkiksi täällä blogimaailmassakin koti esitellään edustavimmillaan, tai edes suhtkoht siistinä. En siis millään tavalla kritisoi, sillä ainakin itse tykkään laittaa kuvia kauniista asioista enkä ensimmäisenä ajattele esitteleväni niitä ikävimpiä asioita, kuten vaikkapa masentavaa sotkua. Jokainen varmasti näkee riittämiin sotkua omassa kodissaan. Otan kuitenkin riskin ja vilautan kotiani kaaoksen kourissa. Jos ei muuta, niin edes piristävää vaihtelua kuviin tunnelmallisesta, siististä kodista kynttilöineen ja muffineineen. :)

Miulla on kotona lähes aina perussiistiä (näistä kuvista huolimatta). Kaaos kiertää yleensä nämä nurkat kaukaa jo ihan pelkästää rajallisten tilojen vuoksi, koska sotku pienentää ainokaista huonetta ihan hiiveästi. Vaan miltä näyttää silloin, kun kaikki mahdollinen osuu samoille päiville? Pyykkipäivä, kouluhommat, työhommat, perhehommat, kiire ja väsymys. Aamulla ei riitä aika sängyn petaamiseen, kun illalla on väsymyksestä kaaduttu sänkyyn ja unohdettu tehdä seuraavan päivän eväät. Ja illalla taas on väsyttänyt niin paljon, että tavarat ja vaatteet on jääneet tasan tarkkaan siihen kohtaan, mihin ne on sattunut käsistään laskemaan. :D

Kuvat siis otettu tänä aamuna, juurikin edellisen kaltaisessa tilanteessa. Ei mitään kaunistelua, vain karu todellisuus.




Voitte uskoa, että oli kiva tulla töiden jälkeen kotiin. :D

maanantai 16. elokuuta 2010

Tuunauskärpäsen purema

Arvatkaas mitä, täällä on puraissut syksyinen tuunauskärpänen! Tänään tie vei heti aamusta maalikaupoille.



Ja kotiin tultua kaivoin pensselitkin sängyn alta. :D



Josko viikonloppuna saisin raivattua töiltä edes vähän aikaa pensselipuuhiin... :) Ainakin siinä toivossa on hyvä elää.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Fixailua

Virallisestihan asunnossani on keittokomero, vaikka kokoa sillä onkin jo pienen keittiön verran. Keittiön kaapit ovat asunnon alkuperäiset, ainoastaan vetimet on taidettu jossain kohtaa vaihtaa uusiksi. Samoihin aikoihin välitilaan on isketty tuo mikälielaminaatti tms. ja keittiön ainokainen taso on vaihdettu kivitasoksi.

Tunnustetaan, että jos asunto olisi omani, lähtisi sekä välitilan systeemi että kivitaso molemmat vaihtoon sen kummemmin miettimättä. Asun kuitenkin vuokralla, joten...


... Tämä kivitaso sai yllensä edellisen asunnon keittiön fixaamisen ylijäämät.


Komeron pohjalta löytyi epämääräinen pätkä tummahkoa puukuvioista DC-Fixiä, joten jouduin liimailemaan yhteensä kolme isompaa kappaletta saadakseni koko tason peittymään.


Lopputulos on mielestäni kuitenkin ihan kiva. Siitäkin huolimatta, että nyt keittiöstä löytyy yhteensä neljää erilaista puunsävyä (lattia, välitila, ruokapöytä ja tämä kivitaso, vaikka myönnettäköön että ruokapöytä ja välitila ovat hyvin saman sävyiset).


Kivitasoon verrattuna tämä kuitenkin näyttää ainakin omaan silmääni huomattavasti rauhallisemmalta. :)


Tykkään!

----

Ps. Eiliset muffinit menivät hetkessä parempiin suihin! :)


Myös Ikean Hampen-matto jaksaa herättää joka kerta ihmetystä. :)

lauantai 14. elokuuta 2010

Sitruunamuffinit valkosuklaasydämellä

Täydellisen muffinireseptin etsintä, osa 42. Tällä kertaa taisi jo tärpätä!


Täydellisiin muffineihin kuuluu perusaineiden lisäksi...


Sitruunamehu ja sitruunajogurtti...


Sekä tietenkin valkosuklaa...


... joka on parhaimillaan muffinin sisällä sydämenä.




Nautitaan uunituoreena. Tai vähän jäähtyneenä. Tai vaikka paljonkin jäähtyneenä - ei oo niin väliä. :)


Vaikka välipalana, sitruunajääteen ja viinirypäleiden kanssa.


NAM!


Intouduin napsimaan kuvia, taisin lopultakin onnistua kameran säätämisessä! Oikein onnistumisten päivä siis. :)

-----

P.s. Resepti on pitkällisen säätämisen tulos.

1 prk (180g) sitruunajogurttia (itse olen käyttänyt Ingmanin ihanaa sitrusjogurttia)
1 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl juoksevaa margariinia
3,5 dl vehnäjauhoja
n. 2 tl leivinjauhetta (ehkä hieman reilummin mitattuna)
2 tl vaniljasokeria
sitruunamehua maun mukaan
(valkosuklaata sisälle)

Sekoittele kuivat aineet keskenään ja muut aineet keskenään. Yhdistä nämä sitten ja sekoita kunnolla. Viimeisenä olen lisännyt reippaasti sitruunamehua, maistellen aina välillä löytääkseni sopivan määrän. Jaa muffinivuokiin (ja tuuppaa valkosuklaapalat sydämiksi), paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Kuvan muffineita on paistettu noin 25 minuuttia muffinipellillä.

-----

Psst! Jos mielipiteitä löytyy, niin ottakaa kantaa myös edellisen postauksen väripohdintaan! Kyllä päättäminen onkin vaikeaa...