perjantai 26. helmikuuta 2010

Ompelupaja avattu



Perjantai-illan kunniaksi, tai ehkä oikeammin perjantai-illan hetkellisen mielenhäiriön takia kaivoin ompeluvehkeet esiin ja avasin ompelupajan. Innostus saattaa lopahtaa ihan yhtä nopeasti kuin se alkoikin, mutta ehkäpä ruokapöydällä nököttävällä ompelukoneella on toivottu vaikutuksensa. Mie kun en yleensä tykkää jättää tavaroita lojumaan pitkiksi ajoiksi. :)

torstai 25. helmikuuta 2010

Ihana, kamala sohva

Nykyisin siis kamalan ihana sohva.

Sohva kotiutui reilu vuosi sitten. Se ostettiin käytettynä ja mukana tuli samasta kuosista kaksi nojatuolia. Ja se kuosihan oli aivan superihana, paikoin vaaleaksi kulunut tummanvihreä. (Seuraava on ainoa koneelta löytynyt kuva kyseisestä alkuperäisilmeestä. Huom. Kuvassakin on keskitytty vain kissaan.)



Sohva ei ehtinyt olla uudessa kodissaan tuntiakaan ennen kuin mie rupesin peittelemään sitä kaikin mahdollisin keinoin. Vuoden aikana ehdittiin kokeilla erilaiset lakanaviritelmät, vanhat päiväpeitot - aluksi kapean sängyn ja myöhemmin parisängyn - sekä erinäinen lajitelma huopia ja muita viritelmiä. Sillä mie oikeasti inhoan sohvan alkuperäistä ilmettä. Tumma vihreä on ihan liian synkkä, eikä se sovi tänne. :)

Lopulta sorruin ostamaan sohvan päälle "irtopäällisen", oikeammin puhtaan valkoisen tukevan puuvillakankaan, jota irtopäälliseksi väitettiin. Tästä vain paria viikkoa myöhemmin silmiini osui jotain vielä ihanempaa - iloisen värikäs (eli siis kirjava) virkattu tilkkupeitto. Peitto ei ollut halvimmasta päästä, mutta rakastuin ensisilmäyksellä. Eikä ole kaduttanut.





Isoäidinneliöissä nyt vaan on sitä jotain. :)

Ehkäpä joskus vielä aloitan ikuisuusprojektini, joka on virkata iiiiiso peitto täysin riemunkirjavista isoäidinneliöistä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Tauluprojekti, part 1

Mieli halajaa jotain uutta, ja tietenkin halvalla. Ehkä nyt olisikin aika ottaa olohuoneen taulut käsittelyyn...

Tällä hetkellä olkkarin seiniltä löytyy kaksi tavallisen tylsää kankaista kukkataulua sekä kaksi mielestäni kaunista, mutta hieman jo tylsää Ikean julistetta kehyksineen.

Kukkataulut tuli tehtyä aikoinaan samasta kankaasta olkkarin verhojen kanssa, mutta verhojen vaihtuessa jäivät taulut vähän irrallisiksi. Ja tylsiksikin. (Kuva todella vanha, kun en tuoreempaakaan jaksanut ottaa. :D )



Ikean julisteet taas ovat edelleen omalla tavallaan mieleiset - pidän metsistä ja julisteet ovatkin tunnelmaltaan aivan ihanat. Mutta haluaisin tilalle jotain persoonallisempaa.



Näistä lähtökohdista alkaa siis tämä projekti, saas nähdä koska saan jotain konkreettista aikaiseksi. :)

maanantai 22. helmikuuta 2010

Kevättä rinnassa?

Jatkuvasta lumentulosta huolimatta kevät meinaa vallata jo mielen. Kaupassa jään hidastelemaan tulppaanikimppujen kohdalle, mutta vielä en niitä ole sortunut kotiin kantamaan. Kotona taas mielen meinaa vallata keväinen uudistusinto. Joitain suunnitelmia muhii mielessä, ja ehkä niitä pikkuhiljaa saa toteutettuakin...

En pahemmin välitä tekokukista, mutta tämä viime keväänä ostamani tulppaanikimppu on ihan nätti ja saa luvan tyydyttää tätä kevätkukkakaipuuta. :)

lauantai 20. helmikuuta 2010

Fiftarisenkki

Viime syksynä tein ihanan löydön. Kaunis, todella hyväkuntoinen 50-luvun senkki halvalla! Tällä hetkellä kyseinen senkki koristaa olohuoneen nurkkaa, ja se onkin ehdottomasti yksi lempikalusteistani kotona... Hyödyllinen sellainen, sisälle kun mahtuu paljon dvd- ja cd-levyjä. :)



Myös katti on tykästynyt senkkiin. Sen päältä kun on mukava kurkotella ikkunalaudalle. Ja tietenkin näkymät ulos on hyvät.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Karvakamu

Yllättäen se blogin pitäminen lähti sitten kuitenkin käyntiin (ainakin toistaiseksi). Postaamisesta on vahingossa tullut päivittäistä, mikä ei suinkaan ollut alunperin ajatuksena. Mutta sen siitä saa, kun puolet viikosta tekee kotoa käsin hommia ja koululla käy vain silloin tällöin pyörähtämässä... Aikaa kaikkeen turhaan on ihan liikaa, kun opparia pitäisi tehdä. :)

Mutta jospa tällä kertaa antaisi intohimoisen sisustajan parhaalle ystävälle ansaitsemansa huomion. Kanssani täällä siis asustelee karvainen, oman arvonsa hyvin tunteva neitokainen, joka tuo oman hurmaavan lisänsä sekasotkuun.

Kaikki vihreä on syötävää, paitsi jos se on erityisesti kissaa varten tarkoitettu. Lelut levitetään lattioille, vaikkei niillä leikittäisikään - ihan vaan sen takia, että ne on tyhmiä lelulaatikossa. Töitä tehdään yhdessä, läppärin päällä kun on niin mukava nukkua. Sängyt, sohvat, tuolit, matot, pöydät, kaikki... ehdottomasti tarkoitettu nukkumista varten! Lattialle kahdeksi minuutiksi unohtuvat kassit, pussit, lehdet, vaatteet - myöskin nukkumista varten. Ja kun neiti kertaalleen ehtii omimaan kyseiset tavarat, ei niitä saisi enää nostaa pois. Pakkomielteinen järjestelijä saakin välillä kiipeillä seinille. :)

Kaikesta huolimatta on mukavaa, kun kotona on sitä seuraa. Eläintarhaa tekisi mieli jopa kasvattaa, mutta toistaiseksi riittää tämä yksi karvakasa.




torstai 18. helmikuuta 2010

Intohimona design

Onneksi tässäkin intohimossa on oma ekologinen näkökulmansa. Tuotteet eivät ole halpoja, mutta ne kestävät aikaa eivätkä ne ole turhia ostoksia - tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. Designia tästä kodista ei kuitenkaan löydy, koska opiskellessa on säästämisessä mennyt muut asiat edelle. Mutta ehkäpä nyt pikkuhiljaa, valmistumisen häämöttäessä lähempänä, haaveet voivat muuttua todellisemmiksi...

Erityisesti rakastan design-valaisimia, mikä on oikeastaan sääli, sillä yhteen pieneen asuntoon mahtuu vain rajallinen määrä valaisimia. Ja kun joukkoon olisi kiva saada vielä mahtumaan niitä muitakin ihania valaisimia, aidosti vanhaa tai muuten vaan hauskaa. :)

Olen kaavaillut palkitsevani itseäni tällä Harri Koskisen Block-valaisimella sitten kun lopulta valmistun. Alkuun en syttynyt Blockille, mutta nykyään se on mielestäni jopa kaunis, ehdottomasti tunnelmallinen ja ihanalla tavalla erikoisempi.



Kuva FinnishDesignShop

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Retrompi tv-taso





Vanhemmilta saatu vanha tv-taso on nähnyt monta eri käyttötarkoitusta, aikoinaan vanhemmillani ja nykyään miulla. Viimeisimpänä listalla karkoitus parvekkeelle sähkögrillin alustaksi. Hiljattain päädyin kuitenkin siirtämään sen takaisin sisälle, tällä hetkellä keskelle olkkaria, koska se olisi niin ihana saada taas "kunnon" käyttöön. Jokin sen yksinkertaisessa muodossa ja elämää nähneessä asussa viehättää kovasti. Varmaankin osittain, koska se on omasta lapsuudesta niin tuttu kapistus.

Ikävä kyllä tämä taso ei nykyaikana oikein pysty kilpailemaan tuoreempien tv-tasojen kanssa. Ennen kun riitti, että televisio nökötti jonkin tason päällä. Nykyään samaiselle tasolle pitäisi mahtua vielä useita vekottimia lisäksi - pahimmillaan digiboxin ja dvd-laitteen lisäksi vielä useampi pelikonsoli ja mahdollisesti vielä videokin.

Pitkän pohdinnan jälkeen tajusin, että sohvapöydäksi se voisikin sopia. Ainoa vaan, että tässä asunnossa se veisi turhaa tilaa lattialta, jolle pitäisi mahtua temmeltämään sekä kissan että kyläilevän kummitytön. Taso voisi olla kiva myös sohvan vieressä sivupöytänä. Siinä voisi pitää teekuppia sohvalla löhötessä tai sen voisi jopa vetää eteensä läppäriä varten (testattu on, mitoitus juuri sopiva miulle). Mutta edelleenkin se tilanpuute nostaa rumaa päätään, sohvan ympärille kun ei tällä hetkellä mahdu mitään ylimääräistä.

Pitää siis vielä pohtia tätä aihetta (tai toivoa, että uusi asunto löytyisi nopeasti, muuton yhteydessä kun olisi niin helppo karsia ylimääräistä tavaraa...)

tiistai 16. helmikuuta 2010

Valoa elämään

Olohuoneen sisustus on ajan myötä rakentunut rakkaalta veljeltäni ja hänen vaimoltaan tupaantuliaislahjaksi saadun kattokruunun ympärille. Normaalisti en kattokruunuihmisiä ole, mutta tätä kyseistä valaisinta olin ihastellut kaupassa - ja hinnan takia tyytynyt myös jättämään sen sinne kauppaan. Yllätys olikin suuri, kun muutama viikko muuton jälkeen pariskunta tuli kahvittelemaan kyseinen valaisin (ja asennuspalvelu!) mukanaan. :)



Turkoosi kuuluu lempiväreihini ja myös edellisessä asunnossa oli tätä väriä käytetty reippaasti. Olin silti yllättynyt, kun ihana kälyni oli tuntenut mieltymykseni niin hyvin, että oli päätynyt ostamaan juuri tuon valaisimen lahjaksi. Ja vielä pari vuotta myöhemminkin on valaisin edelleen rakas, enkä voisi kuvitellakaan vaihtavani sitä toiseen. Edes hyvää vauhtia kehittyvästä valaisinpakkomielteestäni huolimatta.

Jos nyt jotain miinusta on keksittävä, tuottaa olkkarin ennalta määrätty värimaailma välillä tuskia. Välillä kun olisi kiva vaihtaa värien myötä huoneen tunnelmaa, mutta aina ei vaan raksuta, mikä kaikki sopisi turkoosin kattokruunun hallitsemaan huoneeseen...

maanantai 15. helmikuuta 2010

Etsinnässä sitä jotain... Kankaita siis!

Kankaat ovat helppo tapa luoda tunnelmaa. Lähestyvän kevään kunniaksi kaipaisin vähän jotain uutta ilmettä kotiin. Haussa on kangastauluiksi ja tyynyiksi selkeää, graafista kuviota TAI jotain värikästä, inspiroivaa syheröä, mahdollisesti retroa, jos semmoista sattuisi löytymään.

Tämä saattaisi sopia kriteereihin. Varsinkin kuvio viehättää, vaikka värit ovatkin vähän väärät ajattelemaani yhteyteen... Mutta haittaisiko se? Sattumoisin tein juuri päätöksen uskaltautua kokeilemaan rohkeampia väriyhdistelmiä (täydellisyyden tavoittelu kun on välillä liikaa), jopa tyylittömyyden uhalla. Ja tässä nyt vaan on sitä jotain... :) Ehkäpä tie vie nyt alkuviikosta kangaskaupoille.



Kuva Eurokangas

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Suristelua

Olen laiska syömään aamupalaa ja yleensä päivän ensimmäisen aterian syönkin lounasaikaan. Poikkeuksena viikonloppu, jolloin on kiva aloittaa aamu suristamalla jokin ihana hedelmäpommi, jonka voimin jaksaa taas pitkälle iltapäivään. Toki tulee suristeltua paljon muutenkin, smoothiet ja fruitiet kun ovat ihania välipaloina, unohtamatta tietenkään taivaallisia pirtelöitä.

Vuosia sitten ostin suristajan mansikkamargaritoja silmällä pitäen. Nykyään on alkoholin käyttö jäänyt pois ja suristimella tulee tehtyä vain "terveellisempiä" herkkuja.

Yksi lemppareistena on raikas mansikkajuoma. Pussillisesta pakastemansikoita ja parista desistä appelsiinimehua saa noin neljä annosta. Makeutukseksi sopii hyvin pari ruokalusikallista juoksevaa hunajaa. Ja tämähän nautitaan heti, jäisenä. Nam!



Punainen sopii tänään muutenkin päivän teemaan - onhan nyt ystävänpäivä. Vaikka boikotoin päivän kaupallisuutta, on silti hyvä muistaa ystäviä. Siksipä tänään on tulossa vieraita syömään.

Hyvää ystävänpäivää myös tänne!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Tapetoimalla tyyliä

Nykyään löytyy vaikka kuinka paljon kauniita tapetteja. Tapetti olisikin täydellinen ratkaisu tuomaan väriä ja tunnelmaa elämään - jos siis ei asuisi vuokralla ja lisäksi omistaisi kissaa, joka pistää kaikki vastaan tulevat tapetit boikottiin.

Jos edellä mainitut ehdot jäisi täyttymättä, asuisin siis omassa kodissa ja kissakin jättäisi tapetit rauhaan, hankkisin ehdottomasti jotain näistä seuraavista kaunokaisista seinilleni.

Vaihtoehtoisesti kauniista tapeteista voisi myös tehdä tauluja. Jos siis hennoo ostaa täyden rullan korkeintaan paria taulua varten.

20-lukua, Valkoruusu





50-lukua, Kaleidoskooppi



Kiurujen yö





Silkkikukka



Teoreema



60-lukua, Atomi





Ruska



70-lukua, Kukot





Lumikide



Ja varmaan lempparini, Auringonkukka







Kuvat Tapettitalo

perjantai 12. helmikuuta 2010

Taco-henkiset uunileivät

Yksi lempiblogeistani on ehdottomasti Kinuskikissan leivontablogi! Itse en ole kummoinenkaan leipoja, enkä oikeastaan erikoinen ruuanlaittajakaan, mutta tykkään kokeilla uusia asioita ja kehittää näitä puolia itsessäni. Kovasti on kokemusta karttunut lisää niistä päivistä, kun saatoin unohtaa veden kiehumaan hellalle siirtyessäni keittiön ulkopuolelle touhuamaan muuta...

Rankan viikon jälkeen halusin jotain helposti tehtävää herkkua. Päädyinkin siis Kinuskikissan blogista löytämiini Taco-henkisiin uunileipiin. Tacot kuuluvat herkkuihini, mutta ne eivät ole kauhean ihanteellisia sohvalla syötäviä... Mutta nämä on ihan yhtä hyviä, ja sohvakin säästyi sotkuilta!

torstai 11. helmikuuta 2010

Väriterapiaa

Kaupungin vuokrataloissa asuminen voi aiheuttaa monta syytä tarvita jonkinlaista terapiaa. Itse olen turvautunut väri sellaiseen. Elämä olisi varmaan todella tylsää ilman ihania, kirkkaita värejä - sekä lämpimiä että kylmiä.

Lyhyen, ja näin jälkikäteen ajateltuna ahdistavan, romanttisen kauden jälkeen makuuhuoneeni muuntautui viime syksynä taas enemmän kohti sitä omaa tyyliä. Hennot sävyt ja söpöt koristeet vaihtuivat reippaisiin väreihin ja yksinkertaisuuteen - ainakin jollain mittapuulla.

Isäni nuoruudesta peräisin oleva kirjahylly oli osa ahdistusta. Se kun tuntui kohoavan uhkaavasti ylleni. Pahimmat harhat välttääkseni koki kirjahylly siis muodonmuutoksen.



Tämän jälkeen ei sitten viitsinytkään enää peittää kaunista "senkkiä" turhilla tavaroilla, joten jatkoin yksinkertaisuuden etsimistä. Retroradio modernein piirtein ja kirkkaat oranssit tekstiilit olivat osa tätä. Myöhemmin kotiutui vielä iloisen kirjava virkattu peitto koristamaan sänkyä ja persoonallisempi valaisin vetämään katseita senkin suuntaan. Väriterapian kruunasi jo aiemmin mainitsemani kirpparilöytö, ihanan värikäs raanu mattona lattialla.











Aamuisin on ihana herätä iloisen väriseen päivään... :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Rrrrakastan... kirjoja!

Otsikkohan sen jo kertookin, rakastan kirjoja. Jo nuorempana otin tavaksi vinkata perheelle, sukulaisille ja ystäville hyvistä kirjoista, näin sain turhien tavaroiden sijaan niitä mieleisiä lahjoja. Hyvän kirjan kun voi lukea aina uudestaan ja uudestaan.

Olisinpa tajunnut, minkä riesan itselleni saankaan... :) Muuttaessani pois kotikotoa oli muuttoavun ilmeet sanalla sanoen mielenkiintoisia. Ja tämän jälkeen kirjamäärä on vaan kasvanut. Viimeisimmän muuton jälkeen - hissittömän talon toiseen kerrokseen kesähelteellä - muuttoapu totesikin, että seuraavaan viiteen vuoteen ei apua heru. Taisi olla ne kirjat viimeinen pisara.

No, pikkuhiljaa riesan merkitys on korostunut. Vaikka ne kirjat ovat rakkaita, ja aina niitä luen uudelleen, vievät ne hirrrrveästi tilaa ja keräävät lisäksi pölyä. Ja satsaamatta kunnon kirjahyllyyn ne eivät ole edes kovin sisustuksellisia. Kompromissina päädyin valitsemaan vain ne parhaat ja tärkeimmät kirjat hyllyyn. Hyllyyn, joka on siis edelleen ääriään myöten täynnä, mutta mukamas siistitty. Loput kirjat odottavat ruokapöydällä inspiraatiota kantaa ne joko varastoon tai kotikotiin lomaluettavaksi. No, harvemmin mie syön pöydän ääressä, joten tätä inspiraatiota sopii odotella...



Kuvaa ottaessa osa kirjoista oli jo jaksanut siirtyä pahvilaatikoihin, loput on asettautunut vähän nätimpiin pinoihin.



Lehdistä tuleekin sitten varmaan seuraava ongelma. Tiettyjä lehtiä kun ei henno leikellä eikä hävittää, ja niille ei ole mitään säilytyspaikkaa. Tällä hetkellä Ikean valkoinen kannellinen laatikko ja sen päällä oleva musta rottinkikori toimittavat lehtikorien virkaa. Loput lehdet on toistaiseksi kasoina vaatehuoneessa. :)

tiistai 9. helmikuuta 2010

Kirppishaaste

Missyeltä löysin hauskan kirppishaasteen, ja pakkohan se oli jotain täytettä tännekin järjestää.

***

Kuinka usein kirppistelet?

Useimmiten kerran pari viikossa. Nuo opiskelukiireet lohmaisee aika tavalla aikaa.


Miksi kirppistelet?

Pidän siitä, että tavaroilla on tarina. Ja esimerkiksi 50-70 -lukujen kauniit huonekalut, ihanat värit ja kuosit ovat mieleeni, samoin niiden yksilöllisyys nykyajan massatuotantoon verrattuna. Toki opiskelijana arvostan myös edullisuutta.


Millaisilla kirppareilla käyt?

Itsepalvelukirppikset, Kontti... Vaihdellen, missä päin kulloinkin satun liikkumaan.


Ostatko usein periaatteella kun "halvalla sai"?

Todella harvoin. Jotenkin sitä tavaraa on pieneen asuntoon kertynyt ihan liikaa, joten nykyään koitan ajatella "less is more".


Millainen kirppistelijä olet, pengotko tarkkaan vai vilkaisetko vain?

Pengon tarkkaan. Ja moneen kertaan. Kirpparille lähden vain ja ainoastaan yksin, ajan kanssa. Ostopäätöksetkin mietin huolella. Tavaran pitää puhuttaa, että viitsin raahata sen kotiin.


Parhaat löytösi?

Kaikki löydöt ovat yhtä ihania, mutta tämän hetkinen lemppari on superkaunis raanu.




Mitä yleensä ostat kirppareilta?

Metsästyksessä on huonekalut, valaisimet, retrokankaat, astiat... Vauvanvaatteita katselen kummitytölle.


Mitä haluaisit ostaa enemmän kirppareilta?

Kirpparionneni ei yleensä ole hyvä. Retrokankaita haluaisin enemmän, ne kun eivät vie yhtä paljon tilaa kuin kalusteet ja valaisimet.


Mitä et osta kirppareilta?

Turhaa tavaraa. Kaikella on pakko olla jokin tarkoitus, vaikka mie olisinkin ainoa, joka sen tarkoituksen ymmärtää.


Pidätkö itse kirppispöytää?

En. Yleensä laitan ilmaiseksi kierrätykseen, jos jostain on tarve päästä eroon.


Onko jotain, mitä et voisi viedä myyntiin?

Rikkinäisiä tavaroita.


Jos sinulla on lapsia, ostatko kaappiin seuraavia kokoja odottamaan lapsen kasvamista?

Kummitytölle ostelen välillä. Kuitenkin harvoin.


Sovitatko vaatteita vai ostatko kokeilematta?

Sovitan, harvemmin kuitenkaan ostan itselleni vaatetta.


Blogaatko kaikki kirppisostokset?

En. Vain, jos jotain tosi kivaa löytyy.


Löytö jonka jätit ostamatta ja jälkeenpäin harmitti?

Ihana pyöreä ruokapöytä.


Löytö, jonka haluaisit vielä tehdä?

Paha sanoa. Niitä kun on vaikka mitä.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Kotihiiri

Miulle, kuten varmasti monille muillekin, koti on se tärkein paikka. On ihanaa tulla pitkän päivän jälkeen kotiin ja käpertyä sohvalle miettimään, mitä kaikkea sitä touhuaisi illan aikana. Välillä viikonloppuisinkin sitä jää mielellään vaan kotiin puuhailemaan. Tai laiskottelemaan. Aina ei ole pakko mennä minnekään, koska kotonakin viihtyy hyvin. Toisaalta kotiin on myös kiva pyytää ystäviä kylään, ja viettää iltaa vaikkapa elokuvan tai hyvän ruuan parissa.

Mutta mitäs sitten, kun kotona oleminen muuttuu aina vaan sietämättömämmäksi?

Nykyisessä asunnossani olen asunut nyt noin 2,5 vuotta. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan ok, vaikka uusi kotiseutu ei olisi ollutkaan miun ensimmäinen valinta. Naapurit osoittivat olevansa kauniisti sanottuna omalaatuisia - eikä niinkään hyvällä tavalla. Myös sijainti jaksoi harmittaa, sillä se oli kaukana kaikesta, tai ainakin niistä tutuista paikoista ja kavereista. Jostain syystä kun kaikki muut osasivat vältellä tätä kaupunginosaa kuin ruttoa. Itselläni ei sitä ylellisyyttä taas ollut. Asunto oli pakko löytää heti ja tämä oli ainoa budjettiin sopiva vapaa asunto sillä hetkellä.

Nyt pari vuotta myöhemmin naapurit ovat muuttuneet aina vaan omalaatuisemmiksi, eikä edelleenkään sillä hyvällä tavalla. Kaupunginosa on sijaintinsa puolesta ruvennut tuntumaan enemmänkin korvelta kuin suomalaisittain suuren kaupungin osalta. Tänne kun ei ole edelleenkään eksynyt kukaan muu kuin mie, ja tunnin matkat ystäviä tapaamaan tuntuvat aina vaan rasittavammilta.

Kotihiiri etsiikin uutta kotia, vastakkaiselta puolelta kaupunkia. Toistaiseksi tämä on osoittautunut lähestulkoon mahdottomaksi tehtäväksi. Tämä taas toisaalta ruokkii epäilyksiä asunnon metsästämisen järkevyydestä. Pitkät vuokrasopimukset (monilla ehtona 12-18 kuukautta) kun hankaloittavat työpaikan etsimistä muilta paikkakunnilta, ja tämä hiiri on kuitenkin näillä näkymin siirtymässä opiskelijan arjesta työelämään kesän jälkeen.

Jatketaan siis mietintää. Ehkä sen ratkaisun tietää sitten, kun Se Oikea tulee vastaan.