Kotihiiri

Miulle, kuten varmasti monille muillekin, koti on se tärkein paikka. On ihanaa tulla pitkän päivän jälkeen kotiin ja käpertyä sohvalle miettimään, mitä kaikkea sitä touhuaisi illan aikana. Välillä viikonloppuisinkin sitä jää mielellään vaan kotiin puuhailemaan. Tai laiskottelemaan. Aina ei ole pakko mennä minnekään, koska kotonakin viihtyy hyvin. Toisaalta kotiin on myös kiva pyytää ystäviä kylään, ja viettää iltaa vaikkapa elokuvan tai hyvän ruuan parissa.

Mutta mitäs sitten, kun kotona oleminen muuttuu aina vaan sietämättömämmäksi?

Nykyisessä asunnossani olen asunut nyt noin 2,5 vuotta. Ensimmäinen puoli vuotta oli ihan ok, vaikka uusi kotiseutu ei olisi ollutkaan miun ensimmäinen valinta. Naapurit osoittivat olevansa kauniisti sanottuna omalaatuisia - eikä niinkään hyvällä tavalla. Myös sijainti jaksoi harmittaa, sillä se oli kaukana kaikesta, tai ainakin niistä tutuista paikoista ja kavereista. Jostain syystä kun kaikki muut osasivat vältellä tätä kaupunginosaa kuin ruttoa. Itselläni ei sitä ylellisyyttä taas ollut. Asunto oli pakko löytää heti ja tämä oli ainoa budjettiin sopiva vapaa asunto sillä hetkellä.

Nyt pari vuotta myöhemmin naapurit ovat muuttuneet aina vaan omalaatuisemmiksi, eikä edelleenkään sillä hyvällä tavalla. Kaupunginosa on sijaintinsa puolesta ruvennut tuntumaan enemmänkin korvelta kuin suomalaisittain suuren kaupungin osalta. Tänne kun ei ole edelleenkään eksynyt kukaan muu kuin mie, ja tunnin matkat ystäviä tapaamaan tuntuvat aina vaan rasittavammilta.

Kotihiiri etsiikin uutta kotia, vastakkaiselta puolelta kaupunkia. Toistaiseksi tämä on osoittautunut lähestulkoon mahdottomaksi tehtäväksi. Tämä taas toisaalta ruokkii epäilyksiä asunnon metsästämisen järkevyydestä. Pitkät vuokrasopimukset (monilla ehtona 12-18 kuukautta) kun hankaloittavat työpaikan etsimistä muilta paikkakunnilta, ja tämä hiiri on kuitenkin näillä näkymin siirtymässä opiskelijan arjesta työelämään kesän jälkeen.

Jatketaan siis mietintää. Ehkä sen ratkaisun tietää sitten, kun Se Oikea tulee vastaan.