tiistai 31. tammikuuta 2012

Kaksivuotias arpoo

Otsikko se jo kertookin kaiken, tänään tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta blogini ensimmäisestä postauksesta! Kahteen vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista, niin kevyttä sisustushömppää kuin syvällisempääkin löpinää.

Kulunut vuosi poikkesi edellisestä ehkä erityisesti siinä suhteessa, että ensin tammikuussa oli muutosten aikaa astuessani vakinaisesti työelämään. Tämän seurauksena energia bloggaamiseen väheni, ja vaikka asiaa olisikin ollut, ei aika riittänyt kaiken tallettamiseen tänne. 

Huhtikuussa elämäni muuttui vieläkin radikaalimmin äitini kuollessa yllättäen. Tämä vähensi postausintoani huomattavasti. Toisaalta kirjoittaminen oli tapa käsitellä tapahtunutta, mutta toisaalta koko viime vuosi tapahtuneen jälkeen kului enemmän tai vähemmän jatkuvassa masennuksessa. Ja tunnustettakoon, välillä olen kokenut erittäin raskaaksi asumisen äidin tavaroiden keskellä - tietäisittepä ne raivon ja surun kyyneleet, joita olen vuodattanut joutuessani yksin siivoamaan äidin elämää pois.

Suru siis väritti lähes koko viime vuottani, myös täällä blogissa. Suunta on kuitenkin tästä vain parempaan ja into tähän elämän hömppäänkin on herännyt taas. Myös bloggaamiseen!

Haluankin kiittää kaikkia teitä lukijoita ♥, jotka olette syystä tai toisesta blogiini eksyneet ja olette myös tuota reilua puolivuotista synkistelyä jaksaneet seurata.

Ja kaksivuotiaan kunniaksi, kiitoksena teille, haluan pistää pystyyn blogihistoriani toisen arvonnan!

Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Kertomalla lempivärisi, yhden tai useamman, saat arvan. Te anonyymit olette myös tervetulleita, kunhan muistatte jättää nimimerkin. Osallistumisaikaa on 14.2.2012 X-ajankohtaan asti! Sitä käden parantumista odotellessa.

Palkintona on jotain itsetehtyä liittyen viimeisen blogivuoteni aikana heränneeseen hullutusharrastukseeni...

--------

15.3.2012 Arvonta on päättynyt, kiitos osallistuneille!

maanantai 30. tammikuuta 2012

Kahdeksan luurankoa kaapissani

Cinnabaria ihanasta Valkoisesta kodista haastoi minut paljastamaan itsestäni kahdeksan sellaista asiaa, joita lukijat eivät vielä minusta tietäisi. Haastetta kerrakseen, koska tässä parin vuoden aikana on tullut höpistyä milloin mistäkin. :D Mutta eiköhän sitä aina muutama luuranko löydy tuolta minunkin kaapistani!

1. Olen rakastanut norjalaista, Norjassa asuvaa miestä. Ja edelleenkin jutellessamme mietimme, tulisiko siitä jotain. :)

2. Olen varsinainen itkupilli. Kaikki mahdollinen saa minut itkemään - on se sitten kirja, elokuva, kiukku, ilo, suru tai ihan mikä tahansa. Toisaalta välillä kunnolla itkeminen tuntuu todella vapauttavalta!

3. Olen allerginen monille pähkinöille, silti yksi suurimmista herkuistani on maapähkinät eri muodoissa.

4. Haluaisin matkustella yksin, mutta omaan niin toivottoman suuntavaiston, että pelkkä ajatuskin pelottaa. Hyvin todennäköistä olisi, että jäisin jonnekin matkan varrelle... ;)

5. Edelliseen kohtaan suoraan liittyen - Jos joudun turistin pysäyttämäksi kadulla, turvaudun Itä-Suomessakin esiintyvään murteeseen ja tekeyden itsekin turistiksi. Vaikka olen asunut koko pienen ikäni samassa kaupungissa, on minulta turha kysyä suuntaohjeita kotikatuani pidemmälle! :D

6. Pidän sivutyöstäni paljon enemmän kuin päätyöstäni, vaikka tosiasiassa työt ovat hyvin samankaltaisia. Haaveilen joskus tulevaisuudessani saavani jotain vastaavaa päätyökseni.

7. Olen ollut raskaana, ja odottamattomasta tilanteesta huolimatta olin innoissani. Kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin.

8. Viimeiset kaksi kuukautta olen miettinyt täysin vakavissani ostavani jotain todella kallista. Siis tarvitsen-lainan-kallista. Sen verran hyshys-asia kuitenkin vielä, että ei siitä sen enempää... Voihan olla, että ne suunnitelmat kaatuvat.

Näiden paljastusten myötä haastan seuraavat bloggaajat kaivelemaan omia isoja tai pieniä luurankojaan:

aNNa - Saltunraitti

Hih, huomaattekos muuten haastettujen nimissä mitään yhtenevää teemaa?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Keittiön alkuperäisilmettä

No niin, onhan ne nitrot varmasti lähettyvillä? Lupasin karmivan keittiön, ja saamanne pitää!

Ihan ensimmäiset kuvat ovat juuri äidin kuoleman jälkeen otettuja, ennen kuin tein mitään muutoksia äidin kodissa. Loppupäässä kuvia on pienenpienten muutosten jälkeen, lähinnä vain ylimääräisen tavaran karsimista ja uudet verhot. Edelleenkään en ollut muuttanut kaikkine tavaroineni tänne, mutta verhothan on AINA vaihdettava ensimmäiseksi!




Alkuperäiset kodinkoneet, UPOn liesi ja Rosenlewin apk. Ja on tuolla nurkassa meidän ensimmäinen mikrokin! Muistatteko ajan kun ne olivat vielä jättimäisiä? :D

Jääkaappi on uusittu lähivuosina, edellisen kärvähdettyä. Kaapistot ovat kaikki alkuperäisiä, samoin tasot, välitila, lattia, seinät... ihan kaikki.

Niisku! On se pieni.



Tässä komeilee koko keittiön kaunistus - epäonnisesti aloitetun ja keskenjääneen remontin jäljiltä kauniin retrokuosinen seinä. Jep.


Putki.

Ei edes liesituuletinta!!



Yhteenvetona siis 1980 rakennetun rivarineliön alkuperäinen keittiö. Ja epäonnistunut, unohdettu remontti. Vanhempani olivat suunnittelleet viime kesän aikana uusivansa seinät, kaapinovet ja tasot (sekä mahdollisesti lieden), vaan miten kävi? Äiti kuoli ja kaiken sen keskellä asia ei tuntunut enää niin tärkeältä, ainakaan isästäni.

Ja pelottavaa kyllä, kaikkeen tottuu. Ylläolevat kuvat on mun mielestä lähinnä kodikkaita, eivät karmivia. :/ Mutta ehkä te ymmärrätte, miksi haaveilen uudesta keittiöstä...

maanantai 23. tammikuuta 2012

In-my-dreams -keittiö

Lauantaina kerroin ihq-keittiöstäni (juu, olen taantunut teinin tasolle), ja nyt, lounastauon kunniaksi, keksin miten niitä kuvia saa napattua näytille! Vähänkö olen iloinen. :)

Eli tässä, olkaatten hyvä, unelmakeittiöni pienellä budjetilla olemassa oleviin puitteisiin. Ajalleen ominaisesti keittiöni on ihanan ahdas putkikeittiö, kauniimmin kutsuttuna kaiketi rinnakkaiskeittiö. Köökki on myös täysin alkuperäisessä kunnossa (hupsista, olisin linkannut keittiökuviin, mutta säädyllisyydentaju on näköjään voittanut, koska koko blogissa ei vilahda yhtäkään kuvaa kyseisestä huoneesta :D ).


Pohjakuva jälkeen in-my-dreams -remontin. Vasemmalla ovi olkkariin, alhaalla ovi eteiseen.
 Oikealla ikkuna etupihalle.

Näkymä "eteisen seinän läpi".

Ikkunasta kurkistaessa!

Vähän kieroon tämäkin, olkkarin suunnalta.

Näkymä olkkarista.

Hävittäisin lähes kaikki yläkaapit, korvaisin ne muutamalla avohyllyllä. Erilliselle ruokailutilalle ei keittiön puolella ole tarvetta - kiitos olohuoneen ison ruokapöydän - joten jatkaisin keittiön alakaappeja aina ikkunaan asti. Nykyisessä keittiössä alakaapit (ja yläkaapit) päättyvät tiskialtaan oikeaan reunaan. Kävi mielessä myös kivan kulmakaapin laittaminen nurkkaan, jolloin alakaapit voisivat jatkua ikkunankin eteen, mutta se budjetti...

Kaikki alakaapit seisoisivat omilla jaloillaan, ei mitään alasokkeleita mulle kiitos. Ja nuo pari hassua yläkaappiakin saisivat killua ilmavasti seinillä. Avohyllyihin tuuppaisin pölyä keräämään keittokirjoja ja päivittäisastioita. Suunnitelmassani kaappien määrät pysyvät kyllä suunnilleen samana kuin alkuperäisessäkin keittiössä - alakaappien lisääntynyt määrä korvaa puuttuvia yläkaappeja.

Ja keittiöhän on toki mallia Ikea! Alakaapeissa valkoinen Applåd (Abstrakt on liiiian kallista), yläkaapeissa ihana Sofielund (rakkautta ensisilmäyksellä). Pähkinäpuukuvioinen Prägel tasoina. Nurkkaan jätetty tila ihanalle astiasenkilleni, samainen söpöläinen majailee siinä tänäkin päivänä (tarjoiluvaunu demonstroi tätä kaunokaista!). Kokonaisuuden hinnaksi tuli muistaakseni noin 2800 euroa. Tästä tietenkin puuttuvat kaikki valaistus- yms. muutokset sekä kodinkoneet, sillä...

... Kodinkoneet ovat vanhoja (taas se budjetti): astianpesukone 32 vuotta (onkohan tämä edes mahdollista?!) vanha Rosenlew (pirun ruma, mutta uskollinen!), viitisen vuotta vanha jääkaappi (tekisi mieli sanoa UPO, ei mitään hajua) ja PARI KUUKAUTTA VANHA UPO liesi!! Joo, ruinasin puoli vuotta ja lopulta sain tahtoni läpi. 32 vuotta vanhan niinjanäintoimivan lieden tilalle uusi, klassinen valurautaliesi, todellinen nautinto. :) Koska ympäröivä keittiö oli niin, ööh, ruma, ajattelin modernimman (keraamisen) lieden tuntevan olonsa yksinäiseksi.

Yhteenvetona todettakoon, että suunnitelman tavoitteena oli kolme koota - kepeä, kaunis ja käytännöllinen. Unohtamatta tietenkään ämmää, eli Munnäköistä. Omasta mielestäni onnistuin!

Ja jos lupaatte varata sen nitropurkin lähettyville, minä puolestani voin luvata ensi kerralla järkyttää teitä karmivimmalla koskaan näkemällänne keittiöllä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Höpinää

Suunnittelin itselleni iiiii-hanan keittiön, olemassa oleviin puitteisiin. Kiitos, Ikea, inspiraatiosta ja suunnitteluavusta! Mutta mun aivoihin ei vaan mahdu se, miten saan napsittua suunnitelmakuvat vaikkapa blogiini. Höh.

Ja jos keksitte ratkaisun myös siihen rahoituspuoleen - tai vaikkapa rahoittajan! - kertokaahan ihmeessä. Tällä hetkellä tyydyn vain haaveilemaan, ja pitämään keittiön ovet vieraiden tullessa kiinni.

Eilinen oli pitkä päivä. Ykkösduunista kakkoseen, ja yhdeksän jälkeen illalla kotiin. Tänään olen istunut silmälaput silmillä sohvalla, teeskennellyt ympäristön olevan armeliaan siistiä, ja viihdyttänyt itseäni neulomalla neiti Marplen seurassa. Huomenna pitäisi kai vielä kipaista kakkosduunin toimistolle, äänestyksen kautta tottakai. 

Ja hei, mulle tarjottiin kolmattakin työtä kesäksi! Nyt on aika huolestua - vakavissani harkitsen työn ottamista. Katsokaas, saanhan mä tänä vuonna jopa kesäloman!

torstai 19. tammikuuta 2012

Aina vaan raitoja

Jatketaanpas vielä vähän sitä pakollisten hankintojen linjaa. Välipäivinä bongasin Torista kaksi todella symppistä raanua, jotka mielikuvissani sopivat täydellisesti Mummola meets Modern -kotiini! Todellisuus vastasi mielikuvia, sillä luonnossa raanujen sävyt olivat vielä kuvia kauniimmat.


Molemmat kuvat myyjän.

Jälkimmäinen, pienempi raanu löysi heti paikkansa romun piilottelijana, ja ensimmäinenkin pääsi seinälle parissa tunnissa. Päivän ehdin sitä siellä seinällä ihastella, mutta seuraavana aamuna alakertaan tullessa löytyi kaunokainen mytyssä lattialta - kera taulukoukkujen. Koska olin illalla kuullut epämääräisen metelin kantautuvan yläkertaan, tiesin ketä syyttää. Topia.

Noh, ei siinä mitään, kerrankos sitä erehtyy. Uusi yritys, ja taas raanu sai roikkua päivän seinällä, mutta yön tullessa Topi kiskoi sen jälleen alas.

Nyt olen kohta pari viikkoa pohtinut, millä saisin sen ankkuroitua seinälle riittävän hyvin pysyäkseen siellä silloinkin, kun utelias, kokeilunhaluinen (pahaatekevä) kissa päättää koittaa josko sen saisi tapettua hyppäämällä... Taulukoukkujen lyhyet naulat singahtavat ulos seinästä samantien, mutta ehkä järeämmillä propuilla olisi jotain toivoa kohta viisikiloista körilästä vastaan... 

Ja hei, jos on erinomaisia ehdotuksia tarjolla, otan ne vastaan ilomielin! Lilavihreäraanu kun on aika oleellinen olkkarini tämänhetkisten värivillitysten suhteen... ;)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Modernia tuhlaamista

Huh! Pariin viime päivään on mahtunut kiirettä enemmän kuin laki sallii. Ensimmäisenä todettakoon, että ihailen pienten lasten vanhempia yli kaiken. Yksi ilta kaksjapuol-vuotiasta veljentyttöä vahtien, ja tältä tädiltä menee kaksi päivää siitä toipumiseen. Oikeasti. Tehopakkaus pisti tädin tosissaan lujille! :D

Sitten itse asiaan - viime viikolla tänne kotiutui the Blogimaton lisäksi jotain muutakin kivaa pitkältä haavelistaltani. Alennusmyynnit on ihanaa aikaa. Samoin se on mukavaa kerrankin elämässään saada palkkaa, ilman että tarvitsee miettiä opintotukien aikaista elämää. Vakityöt on tosi kiva juttu, etenkin tässä talouden tilassa.

Mutta ne kuvat! Ensimmäisenä kiinnosti matto.


Sitten lamppu.


Eikös oo ihana? 


Ehkä hienointa siinä on se, että sitä varten on oikeasti pitänyt säästää. Siitä on haaveiltu, sitä on odoteltu, sitä on pohdittu ja mietitty, ja lopulta päätetty, että KYLLÄ mä sen voin ostaa. Olen ansainnut sen.

Sitä on kiva katsella iltaisin.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Huiveja, huiveja!

Tarkoitus oli tänään siirtyä jo vähän sisustuksekkaampiin aiheisiin, mutta enhän minä voinut vastustaa sitä kiusausta esitellä edellisillan tuotosta!

Huhtikuussa lahjaksi lähtevä (serkkuni tuskin lukee tätä blogia!) nypytön Annis valmistui nopeasti. Viime viikolla sen laitoin puikoille, minkä jälkeen pitsireunaan kului ehkä kolme iltaa, sileään neuleeseen toiset kolme iltaa.




Lisäksi viimeistelin jo reilu viikko sitten valmistuneen tuubihuivin. Niin peruskauraa kun olla voi, tarkoituksena vain lämmittää ja suojata kasvoja lumipyryissä.




Tässä olisi siis valmiina UWAt #7 (Annis) ja #2 (tuubihuivi). Viisi työtä on puikoilla, neljä pitäisi vielä aloittaa tämän kuun aikana. :) Hullu mikä hullu!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Harrastuksia, hullutuksia

Kuten tuossa pari postausta sitten kävi ilmi, on neulominen nykyään yksi harrastuksistani. Ja koska mitään ei voi jättää vain puolitiehen, olen senkin vienyt - sisustamisen tapaan - enemmän tuonne hullutuksen (tai elämäntavan) suuntaan!

Pakkoneuloosista kertovat muun muassa ne vaatimattomat (reilu) kolmetoista kiloa lankaa, kymmenisen puikoilla olevaa työtä, sekä sadat eri suunnitelmat.

Niisku on myös mukana harrastuksessa, Topikin satunnaisesti oikein herkullisesti heiluvan langan osuessa kohdalle.

Niisku vartioi lankojaAN.

Turkoosi tekeillä lahjaksi, samoin musta-harmaa vyyhti.


Karkkivärit tulossa mulle!!

Osallistun myös Novitan neulomon UWA 2012 -tempaukseen. Uudesta Vuodesta Vappuaattoon -tempauksen ideana on siis aloittaa 12 eri työtä - vähintään 50g - tammikuun aikana, ja saada ne valmiiksi Vappuaattoon mennessä.

Kunnianhimoinen tavoite henkilölle, jonka koko työvuoden kaikki kiireet keskittyvät nimenomeen tammi-huhtikuu -välille, mutta mielenkiinnosta olen mukana, ja ehkäpä se neulominen on rentouttavaa vastapainoa (yli)töissä tietokoneen edessä istutulle ajalle! Ja onhan se ensimmäinen UWA jo valmiskin, 6 muuta aloitettu ja yksi näistä viimeistelyä vaille valmis.

torstai 12. tammikuuta 2012

Karvainen kamu

Meillä kävi joulun alla vähän erilainen vieras, karvainen sellainen. Syksyllä isäni luo muuttanut villiksen pentu.






Niiskua vieras kiinnosti, vaikka vähän sähityttikin. Topi piileskeli portaissa kurkkimassa. Ja Dani oli kiinnostunut kaikesta muusta paitsi kissoista. Kuviahan Danista on hankala ottaa, koska kyseinen musta möttönen on koko ajan liikkeessä. :D Muuten Dani on - kaikesta hermostuttavuudestaan huolimatta (sanoo kissaihminen henkeen ja vereen) - melkoisen hurmaava kaveri.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Blue Petunia

Eräs univelkainen täällä toivottelee hyviä huomenia!

Viime vuonna neulontaharrastukseni puhjettua täyteen kukkaansa sain päähäni lahjoa myös sukulaisia ja ystäviä itse tehdyillä tuotoksilla. Ensimmäisenä listalla oli mummini, jonka uskoin osaavan arvostaa käsintehtyä villahuivia.

Päivämäärä mielessä ryhdyin töihin ja viikonloppuna sain Petunian päättelykerrosta vaille valmiiksi. Päättelykerroksen kohdalla sen sijaan meinasi loppua usko (kokonaisuudessaan siihen taisi kulua viitisen tuntia), mutta lohduttauduin sillä, että hyvinhän minulla olisi aikaa sitä iltaisin tehdä, kun mummin syntymäpäivä on vasta 16.1. Joo, näin luulin eiliseen asti. Soittaessani tädilleni varmistin, että olihan se mummin synttäripäivä maanantaina? Ei kuule oo, se on jo torstaina!


Eilisilta kuluikin kuumeisesti Petuniaa päätellessä, ja lopulta, kymmeneltä illalla, sain huiviparan likoamaan, ja yhteentoista mennessä pingoitukseen. Siinä myös syy kohta seuraaviin huonoihin kuviin. :D Petunian kun pitää tänään jo lähteä postissa matkalle kohti Hyvinkäätä... Eli meikäläinen seisoi aamulla kello seitsemän pimeässä yöpuku päällä etupihallansa napsimassa valokuvia kovanonnenpetuniastaan.

Petunia hangessa.


Petunia seinällä.

Vaan oli se sen arvoista! Nyt edelleen hieman kostea Petunia on pakattu ja ennen töitä kipaisen pudottamaan sen postiin. Toivottavasti ehtii huomiseksi perille! :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

The Blogimatto

Iiiiik, muistatteko? Olen joskus muinoin höpissyt haaveestani saada the Blogimatto tähänkin blogiin. Ei ole onnistanut, ei. Joka puolella on sanottu eioota. 

Tänään kävin ystäväni kanssa metsästämässä Ikeasta jalkalamppua. Koska uusi olohuoneen mattokin oli edelleen etsinnässä, silmäilin matto-osastoakin sillä silmällä. Huokaisin, koska siellä nurkassa se häämötti - Stockholm Randin mallikappale. Sitten suututti, mitä ne nyt sitä pitävät siellä kunniallisia ihmisiä kiusaamassa?! Raahasin ystäväni mukanani maton äärelle, tarkoituksenani vaahdota hänelle maailman, mattokauppojen ja erityisesti Ikean epäreiluudesta, kun jokin pisti silmääni. Juuri siellä, mallimaton helman takana piileskeli jotain. KAKSI KAPPALETTA kyseistä mattoa siististi pakattuina.

Need I say more?

Seuraavassa puolitoista minuuttia eilisillan tunnelmia. Jos kissat ei ole sun juttu, kannattaa ehkä hypätä yli! You've been warned.


Minä tykkään. Niisku tykkää. Topikin ehkä tykkää. Kaikki ollaan siis tyytyväisiä.

Ps. Niiskuhan muuten rrrrakastaa villaa. Villalangat, villavaatteet, selkeästi myös villamatot. Kaikki aivan ihquja.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Tarinoita joulusta ja laiskuudesta

Viikonloppuna tajusin, mistä tämä blogihiljaisuus oikein johtuu. Laiskuudesta! Yrittäessäni napata parista ihanasta leikkivästä lapsesta valokuvan herkesi kamera herjaamaan, että se muistikortti ois nyt kuule täynnä. Mutta eihän se nyt täynnä voi olla, sinne mahtuu vaikka kuinka paljon kuvia!

Juu, niin sinne mahtuukin. Siellä on kuvia syyskuun alusta lähtien, joka kuukausi runsaasti. Ihmekös, kun ei ole tullut mieleen postausaiheita - ne kaikki istuvat (edelleenkin) siellä kameralla.

Koska haluaisin herätellä taas tätä blogiharrastustakin - sekä omaan kirjottamista että muiden blogeissa vierailemista, päätin tänään aamulla potkaista itseni tietokoneen ääreen. Lyhyestä virsi kaunis - joulu tuli ja meni, joulufiilis jäi saamatta. Sanoisinko, että oli suorastaan elämäni (toiseksi) kurjin joulu. Uusi vuosi meni muutamaa astetta paremmin, tai suorastaan hyvin. Erinomaisessa seurassa, viihtyisästti.

Tässä vielä todellakin myöhästyneet jouluterveiset meidän poppoolta!




Joulukuusi omasta metsästä, koristeet omasta lapsuudesta, ja vielä kissojen avulla aseteltuina. Joka toinen ilta niitä sai tuolta lattialta noukkia.



Ja mussukoiden terveiset myös - Sintti-Niisku 2,8 kiloa ja Topi 4,5 kiloa, edelleenkin kasvuvaiheessa.

Nyt tämä poukkaa töihin, sekä lupaa ja vannoo pyhästi aktivoituvansa taas täälläkin. Ja kiittää myös jättämistänne kommenteista edellisiin! Joo-o! :)