Viime aikoina, tarkalleen viimeisen viiden viikon ajan, olen pohtinut paljon ekologisuutta, säästäväisyyttä ja mukavuudenhalua. Viisi viikkoa siksi, että aloittamani työ herätti tämän pohdinnan mielessäni.
Kuljen töihin bussilla. Tavallinen 8-16 työaika, vaikkakin liukuva sellainen, tarkoittaa kohdallani sitä, että herään joskus puoli kuuden jälkeen ja kotoa lähden 6:50. Töissä olen yleensä himpun ennen kahdeksaa, töistä lähden siinä vartin yli neljä, ellen jää "ylitöihin". Normipäivänä olen kotona joskus puoli kuuden ja kuuden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että työmatkoihini kuluu normaalipäivänä aikaa lähes kaksi ja puoli tuntia. Kuulostaako kohtuuttomalta, kun kyseessä on 14 kilometrin matka kaksi kertaa päivässä?
Bussilla kulkeminen on halpaa ja ekologista. Bussissa istumani ajan voin viettää vaikkapa kuuntelemalla audiokirjoja, minkä lisäksi rahaa jää runsaasti käytettäväksi muuhunkin kuin arjen välttämättömyyksiin. Mutta silti siellä takaraivossa nalkuttaa ääni, joka muistuttaa oman auton nopeudesta verrattuna julkiseen liikenteeseen. 20 minuuttia autolla, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yli tunti, jopa puolitoista, bussilla.
Vakaumukseni säästää sekä luontoa että omaa rahapussiani horjuu. Illalla kotiutuessa ketutus on suunnaton ja ajatukset pyörivät vain seuraavan aamun bussirumbassa, vaikka tosiasiassa muuten viihdyn töissä hyvin. Se matka vaan rasittaa. Kohtuuttomasti. Olen pihi, mutta tässä kohtaa tuntuu, että mukavuudenhalu voittaa sen pihiyden. Tai ehkä käytännöllisyys. Olenhan alalla, jolla joustavuus on elinehto. Työt pyörivät kuukausittaisella syklillä, ja kun kiire iskee, ei bussien aikataulujen pohtimiselle ole sijaa.
Tahdon auton. Pieni osa minusta on häpeissään siitä, että luovutan bussimatkustamisen suhteen JO nyt, mutta se käytännöllinen puoli muistuttaa minua edellisestä työpaikastani. Kuljin tällöinkin bussilla, ja matkoihin kului puolen vuoden ajan kaksi ja puoli tuntia päivässä. Ehkä en siis olekaan heikko. Ainoastaan ihminen, joka uskoo vakaasti siihen, että autolla säästämäni aika on sen käyttöön kuluvan rahan arvoinen.
Ja auton myötä siirtyy sitten ne sohvanhankkimishaaveet. :D