Sivut

torstai 24. maaliskuuta 2011

Tuesday, Wednesday, Happy Days...

Jotkut päivät on vain parempia kuin toiset, ihan ilman järkevää syytä.



Eilen oli superhyväfiilis. Muuten vaan. :)

Ja Niisku on toipunut erinomaisesti! Maanantaina poistamaan tikit.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Festivo

Monet asiat jäävät jo lapsuudesta mieleen. Niin myös Timo Sarpanevan perinteikäs röpeliöinen Festivo-kynttilänjalka. 

Vanhemmillani näitä on useampi, eri kokoja, ja jo lapsena ihastuin niihin ja päätin, että sitten joskus ne on mun. :) Ehkä tätä toivon mukaan kaukaista päivää odotellessa aloitan Festivojen keräilyn jo ihan itse. Ainakin Niisku jättää pöydillä olevat tavarat ihan kiitettävästi rauhaan. Toistaiseksi. :D



Kuvat Iittala

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Aika on rahaa

Viime aikoina, tarkalleen viimeisen viiden viikon ajan, olen pohtinut paljon ekologisuutta, säästäväisyyttä ja mukavuudenhalua. Viisi viikkoa siksi, että aloittamani työ herätti tämän pohdinnan mielessäni.

Kuljen töihin bussilla. Tavallinen 8-16 työaika, vaikkakin liukuva sellainen, tarkoittaa kohdallani sitä, että herään joskus puoli kuuden jälkeen ja kotoa lähden 6:50. Töissä olen yleensä himpun ennen kahdeksaa, töistä lähden siinä vartin yli neljä, ellen jää "ylitöihin". Normipäivänä olen kotona joskus puoli kuuden ja kuuden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että työmatkoihini kuluu normaalipäivänä aikaa lähes kaksi ja puoli tuntia. Kuulostaako kohtuuttomalta, kun kyseessä on 14 kilometrin matka kaksi kertaa päivässä?

Bussilla kulkeminen on halpaa ja ekologista. Bussissa istumani ajan voin viettää vaikkapa kuuntelemalla audiokirjoja, minkä lisäksi rahaa jää runsaasti käytettäväksi muuhunkin kuin arjen välttämättömyyksiin. Mutta silti siellä takaraivossa nalkuttaa ääni, joka muistuttaa oman auton nopeudesta verrattuna julkiseen liikenteeseen. 20 minuuttia autolla, parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yli tunti, jopa puolitoista, bussilla.

Vakaumukseni säästää sekä luontoa että omaa rahapussiani horjuu. Illalla kotiutuessa ketutus on suunnaton ja ajatukset pyörivät vain seuraavan aamun bussirumbassa, vaikka tosiasiassa muuten viihdyn töissä hyvin. Se matka vaan rasittaa. Kohtuuttomasti. Olen pihi, mutta tässä kohtaa tuntuu, että mukavuudenhalu voittaa sen pihiyden. Tai ehkä käytännöllisyys. Olenhan alalla, jolla joustavuus on elinehto. Työt pyörivät kuukausittaisella syklillä, ja kun kiire iskee, ei bussien aikataulujen pohtimiselle ole sijaa.

Tahdon auton. Pieni osa minusta on häpeissään siitä, että luovutan bussimatkustamisen suhteen JO nyt, mutta se käytännöllinen puoli muistuttaa minua edellisestä työpaikastani. Kuljin tällöinkin bussilla, ja matkoihin kului puolen vuoden ajan kaksi ja puoli tuntia päivässä. Ehkä en siis olekaan heikko. Ainoastaan ihminen, joka uskoo vakaasti siihen, että autolla säästämäni aika on sen käyttöön kuluvan rahan arvoinen.


Ja auton myötä siirtyy sitten ne sohvanhankkimishaaveet. :D

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Sateenkaarisohva

Kevät saa näkemään kaiken uusin silmin. Pieni Lintu kirjoitti hiljan, kuinka joinain päivinä kaikki kotona ottaa päähän. On sotkua jos jonkinmoista. Tätä on ollut ilmassa myös itsellänikin. Se on se kevät... Ikkunat ovat likaisen harmaat, ja entäs sitten se sohva! Se kauniin valkoinen sohvanpäällinen. Joo, kaukana valkoisesta. Huhhuh. Se piti siis pakata äidin mukaan pestäväksi, omassa kodissa kun ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia niin ison peiton kuivattamiseen. Niitä pienen kodin mukavuuksia. :)

Toki sitten piti kehitellä hätäratkaisu karmivan sohvan peittämiseksi, varsinkin kun vaarana oli vieraiden saapuminen viikonloppuna! Jaa minäkö vieraskorea?



Mielestäni lopputulos on oikeastaan aika herkullisen näköinen.


Myös Niisku arvostaa. Tai ehkä syy hymyyn on oikeasti se ihana auringonpaiste, joka lämmittää turkkia. :)


Ihanaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

The Tolppa

Lähestyvän kevään myötä (joo, kyllä se varmaan tulee vaikka eilen tulikin se 15 senttiä lisää lunta) jaksaminen paranee. Ehkä tänne jopa tulee niitä postauksiakin taas vähän tiheämpään tahtiin. Ehkä. :)

Tämän valoisuuden aiheuttaman energiapiikin myötä sain viikolla päähäni säätää taas vaihteeksi vähän. Niisku raapimapuu, tuttavallisemmin vain TOLPPA, on viime aikoina ollut mietinnän kohteena. Vaikka Niisku onkin vain reilu 2 kiloinen rääpäle (Niiskun 2,5 kilon kuljetuskoppakin painaa neitokaista enemmän), riittää pienessä vauhtihirmussa silti voimaa siinä määrin että TOLPPA ei ole enää pitkään aikaan ollut suorassa. Se onkin nykyään vino tolppa, joka kaipaisi kipeästi kulmarautaa, tai jopa kahta, kestääkseen Niisku-neidin spurtit.

Tämän havainnon seurauksena huolestuin tosissaan. Missä on tolpalle sellainen kohta, että se saa siihen jäädä pysyvästi - tai ainakin siksi aikaa, kun tässä asunnossa viihdyn. Tolppa siis siirtyi. Toistaiseksi.




Alun huolehtimisen jälkeen totesin, että ei sen tolpan suosio ole paikasta kiinni. Ankara kriitikko on tutkimusten perusteella ollut jopa siinä määrin tyytyväinen, että leikkausta seuraavana päivänä on tullut valloitettua tolpan ylinkin tasanne jo moneen kertaan. Tämä taasen aiheutti runsaasti harmaita hiuksia miulle, mutta ehkäpä Niisku itse tietää aiheuttaako kiipeily kipua...

Ja siihen tolppaan palaten - taitaa tolppa jäädä tuohon. Seuraavaksi sitten kulmarauta ja joku ystävällinen sielu poran kanssa kylään. :)

Ps. Eläinlääkäri kehui, että kovin on jäntevä pikkukisu, selkeästi saanut riittävästi liikuntaa! Tolppa oli siis superhyödyllinen hankinta tähän talouteen. :D

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Pilkkuja ja viiksikarvoja

Löysin supersöpön pilkullisen pussilakanasetin, jonka parissa touhuttiin Niiskun kanssa viikonloppuna. Koska puuvillakankaat on aikas kalliita, koitan yleensä bongailla tarjouslakanoita käyttöön. Joten eipä tämäkään pussilakanan tehtäviin pääse... :)


En tiedä mistä johtuu, mutta pilkut ja pallot on mun mielestä ihan liian ihania kauppaan jätettäväksi. Söpöjä ja pirteitä!




Niiskuttimestakin oli hurrrrjan paljon apua! Täällä on onneksi muutenkin jo rauha maassa. Siunattu hiljaisuus. Ja perjantaina mennäänkin sitten jo käväisemään eläinlääkärillä.

Mukavaa viikkoa toivotteleepi nämä kaksi höpsöä!

torstai 10. maaliskuuta 2011

Muistoissa

Kissa-aiheinen draama jatkukoon vielä tänään.

Tasan vuosi sitten oli toiseksi kamalin päivä tähän astisen elämäni aikana. Silittelin Essiä eläinlääkärin yrittäessä tehdä työtään. Essin hengitys katkeili, yhtäkään hyvää suonta verikoetta varten ei ollut löytyä ja nukutuskaan ei jostain syystä tehonnut. Näin ja tunsin pienen kissani pelon. Jälkeenpäin kuulin, että olisin muutaman viikon, tai jopa päivän sisään saattanut tulla kotiin vain löytääkseni Essin kuolleena.


10.3.2010 19.29, istuin autossa silmät kyynelien sumentamina. Lähetin veljelleni tekstiviestin, "Essi lopetettiin :( " ja seuraavat kaksikymmentä minuuttia istuin hiljaa, niiskuttaen ja yrittäen torjua äitini lohdutukset. Haava oli liian tuore. Essin kuljetuskoppa nökötti takapenkillä, tyhjänä.


Kotiin päästyäni sammutin kännykän ja vedin kaikki verhot kiinni, istuin pilkkopimeässä sohvalla ja itkin. Tuntitolkulla. Varmaan olisin jo kaivannut jotain nesteytystä, varsinkin kun sama meno jatkui seuraavana päivänä. Mutta järjellä ei ole mitään asiaa silloin, kun ihminen oikeen rypee itsesäälissään. Ja näinhän minä nimenomaan tein. Surin, ja luonteelleni ominaisesti ruokin samalla suruani. Kesti kuukausia ennen kuin pystyin puhumaan Essistä itkemättä. Ehkä jotain toista olisi saattanut nolottaa lähestulkoon ääneen parkuminen samalla, kun koittaa selittää miksi oppari ei edisty tai uusintatentin uusintakin jää suorittamatta. Ei minua.


Kuka väittääkään, että lemmikit ovat vain eläimiä, sietäisi saada kuonoonsa. Vuosien hoitamisen ja huolehtimisen jälkeen luopuminen on paljon vaikeampaa kuin jos kyseessä olisi "vain" eläin. Itse ainakin rinnastin kokemuksen lapsen menettämiseen, molemmat mielestäni yhtä tuskallisia. Mutta toisaalta ihmiset ovat erilaisia, kaikki yksilöitä. Toiset kiintyy enemmän kuin toiset, suorastaan naurettavuuksiin asti. Itse kuulun kai tähän ryhmään.


Mulla pahin suru helpotti vasta, kun hain Niiskun kotiin. Nyt voin taas muistella Essiä, ilman että jokainen muisto tuo kyyneleet silmiin. Vaikka ne pahimmat viimeiset kuukaudet ei vielä olekaan yhtä kevyttä muisteltavaa, on Niiskulla silti ollut suorastaan terapeuttinen vaikutus.

Essi, suloinen temperamenttinen rämäpää. Diivojen diiva ja huolehtivainen mussukka. Ikävä on, mutta ainakaan et enää kärsi. ♥

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Keväthuuma

Kevättä rinnassa ja niin edelleen, eikös? No ei, ainakaan mulla. Niiskulla kylläkin. Kirjaimellisesti. Mun vauva on jo iso tyttö. :(


Niiskuttimella onkin tiedossa visiitti eläinlääkärille mahdollisimman pian, koska uneton mamma osaa olla pirun kiukkuinen. Vai miltä kuulostaa aikainen aamuherätys koko illan ja yön kestäneen mouruamisen jälkeen? :D


Jotta en kuulostaisi pelkästään itsekkäältä, uskon vakaasti siihen, että niin Niiskun kuin muidenkin kissojen on huomattavasti helpompi olla tämän toimenpiteen jälkeen. Mutta miten me molemmat jaksetaan odotella siihen asti?


sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

On siis kevät...

Tralalaa, näettekö saman kuin minä?!








Sehän on... Aurinko! Kumma juttu, miten pieni auringonpaiste saa energian virtaamaan. ♥

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Flat!

Se on litteä!



Nyky-telkkarit on niin ihanan kompaktin kokoisia. :D

Ja tuon saaminen käyttökuntoon ei sitten ollutkaan ihan helpoin asia. Siis ilman niitä asiallisia työkaluja, jotka sattumoisin olivat lainassa muualla... Siinä sitten koittelin aikani ruuvata jalkaa kiinni veitsen avulla, kunnes päätin ruinata apua veljeltä. Kunnon ruuvarilla homma helpottui huomattavasti!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Klik klik klikkaillaan

Klikkasin lauantaina kauan kaivatun heräteostoksen ostoskoriin. Tiistaina se kannettiin kotiin. Tässä pieni vinkki. :D







Välillä sitä kyllä miettii, miten turhan helpoksi shoppailukin on nykymaailmassa tehty. Heräteostokset on turhan helppoja, kun netissä voi vaan klikkailla tuotteet koriin ja maksaakin samantien. Jopa luotolla, iik! Itse en ole luotolla koskaan ostanut mitään, mutta muuten myönnän että joskus tulee klikattua koriin jotain, jonka kaupassa olisin varmaan jättänyt hyllyynsä. Kiitettävän harvoin onneksi.

Ja okei, kyllähän mie tätäkin ostosta olen oikeasti miettinyt jo pari vuotta. Palkkapäivät on jees. :) (Ja onneksi mie olen oikeasti PIHI.)

torstai 3. maaliskuuta 2011

Rahapuu

Sain tammikuussa valmistujaislahjaksi söpön "kukkivan" rahapuun, supersöpössä ruukussaan.



Tänä aamuna löytyikin sitten toinen kiva yllätys.


Niisku, p*****e!! :D Ihanaa aloittaa aamu imurin varressa, kun reipas kisuli on yön aikana kuljettanut multaa ja rahapuun palasia aina kylppäriin asti...

Ps. Kiitos vielä S ja pampula tunnustuksista!!