keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Keväthuuma

Kevättä rinnassa ja niin edelleen, eikös? No ei, ainakaan mulla. Niiskulla kylläkin. Kirjaimellisesti. Mun vauva on jo iso tyttö. :(


Niiskuttimella onkin tiedossa visiitti eläinlääkärille mahdollisimman pian, koska uneton mamma osaa olla pirun kiukkuinen. Vai miltä kuulostaa aikainen aamuherätys koko illan ja yön kestäneen mouruamisen jälkeen? :D


Jotta en kuulostaisi pelkästään itsekkäältä, uskon vakaasti siihen, että niin Niiskun kuin muidenkin kissojen on huomattavasti helpompi olla tämän toimenpiteen jälkeen. Mutta miten me molemmat jaksetaan odotella siihen asti?


2 kommenttia:

  1. Vikkelästi vain eläinlääkärille, helpottaa huomattavasti molempien elämää :) Mitä vähemmän Niiskutin ehtii omaksua "viriilin kissan" tapoja, sitä pienemmällä todennäköisyydellä merkkailua ja mourukonsertteja tarvitsee sietää tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Heippa ella! Eläinlääkärin varasin heti ensimmäisen mourupäivän jälkeen, mutta harmittavasti työt haittasi tässä kohtaa. Eihän toista voi jättää yksin kotiin toipumaan, joten piti perjantai-iltapäivään tähdätä eläinlääkäritreffit. Jää toivottavasti kokonaan nuo viriilin kissan tavat oppimatta! :D Ja kyllä tuo on nyt sen viikon mouruamisen jälkeen onneksi taas ihan oma iloinen itsensä. ♥

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...