Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2011

Let your dreams flood in

Nykyinen makuuhuoneeni on kuukauden sisällä kokenut jo useampia muodonmuutoksia. Nyt olen tyytyväinen. Uusilla tapeteilla (ja miksei lattiallakin!) huone tuntuisi suorastaan täydelliseltä.



Petauspatjat kohottivat sänkyä sen verran paljon, että oikean kokoiselle päiväpeitolle tuli tarvetta. Mulla kun on tapana pedata (lähes) joka päivä, ettei lakanat tule hetkessä täyteen kissankarvoja. Päätinkin siis satsata päiväpeittoon kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Onneksi se mahtui samaan kahdenkymmenen prosentin alennukseen kuin iki-ihana Tupliskin.



Uutta on myös Ikeasta jo aikoja sitten bongaamani verhokangas.



Kaikki muu makkarissa löytyi omista varastoista. Yhteensä muutokselle tuli hintaa noin 60 euroa.

Kyllä nyt kelpaa nukkua. :)


Ps. Tänään kuulin äidin viimeisistä tajunnan hetkistä tarkemmin. Voi *piip* kun masentaa. Olen miettinyt meneekö aihe liian henkilökohtaiseksi, jos tästä päädyn avautumaan jossain kohtaa tarkemmin. Saas nähdä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Pallerot

Päätin käyttää pienen osan henkivakuutusrahoista johonkin "ikuiseen", muistoon siitä, mistä kyseiset rahat ovat peräisin. Siis johonkin, joka - toivon mukaan - säilyttää arvonsa pitkään. Ja josta itsekin tykkään, tottakai, ja josta olen haaveillut jo pitkään.

Uudessa kodissa.

Mitähän sieltä paljastuu?

Härreguud!

Voi iiiiik. :)

Eero Aarnion Tupla Kupla kokoa S. Mun. ♥

Tykkään!

Monien mielestä Tuplis saattaa olla ihan kulunut juttu, tai jopa puhtaasti ruma (!). Mutta makuasioistahan ei tunnetusti voi kiistellä. ;) Mua on aina viehättänyt pyöreät muodot - ympyrät, pilkut, pallot ja kaaret. Ja Tuplis jatkaa tätä linjaa hyvin. Samoin se tuo mielestäni mukavaa leikkisyyttä olkkarin tummaakin tummempien kalusteiden sekaan, ja kirjahyllyn tummuutta vasten se tulee muutenkin ihanasti esiin taustastaan. ♥ Lisäksi kahdenkymmenen prosentin alennus teki aika helposti päätöksen puolestani - ei niin kallista!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Suru

Kaikki sanovat, että suru tulee ja menee. Välillä on hyvä fiilis ja sitten se taas iskee. Musta kuitenkin tuntuu, että se on jatkuvaa. Joskus vaan paljon pahempaa. Kuten esimerkiksi tänään. Miljoona tehtävää asiaa, mutta mä vaan makaan sängyssä ja itkeskelen koko päivän. Jotenkin niin kokonaisvaltaisen masentava fiilis, että mulla on jo fyysisestikin huono olo. Kaiken kaikkiaan siis hyödyllinen päivä.

Olen irtisanonut kotini, nyttemin siis pelkän "asunnon". Irtisanonut netin ja sähkön. Tehnyt muuttoilmoituksen. Kesäkuun aikana mun pitäisi siirtyä tavaroineni lopullisesti uuteen osoitteeseen. Takaisin lapsuudenkotiini. Äidille.

Muutto on jo käynnissä, pikkuhiljaa olen siirtänyt tavaroita. Viimeksi eilen autokuormallisen. Mutta jotenkin sekin tekee pahaa - pakata sitä elämänvaihetta, jossa olen ollut kaikkein onnellisin. Muuttaa pois Kodista isolla koolla, paikasta, jonka alunalkaenkin näin pitkän aikavälin Kotina.

Samoin mua väsyttää tämä jatkuva masistelu. Masentaa olla masis, mutta silti ei jaksa muutakaan. Ihmettelen, jos kavereista on puolen vuoden päästä mitään jäljellä, kun meikätyttö unohtelee sovittuja tapaamisia tai ei saamattomuuttaan saa otettua edes yhteyttä. Tai jos nyt satun muistamaan ja tavataan, en kuitenkaan ole mitenkään erikoisen hyvää seuraa. Koitan olla masistelematta, mutta... Noh, ei tunnu onnistuvan. Ei siis hyvä.

Kertakaikkisen masentavasta tekstistä huolimatta saan kuitenkin enimmäkseen asioita tehtyä. Silleen neuroottiseen, en voi lopettaa -tyyliin. Olen kuin ikiliikkuja, mitä touhuamiseen tulee. Lukuunottamatta näitä kertakaikkisen masentavia itken silmät päästäni -päiviä. Mutta kai ne ikiliikkujatkin kaipaa omaa lomaa.

Ja onhan tässä kaiken surun keskellä jotain iloittavaakin. Välillä se vaan unohtuu ihan kokonaan.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Ei oo totta!

Tittittidiiii... LINTU!

Pitikö mennä keskeyttään?

TÄH?? Ei oo totta!

Vaan onpa hyvinkin, tämä tyttö saa omien vastuuasiakkaiden ohella palkankorotuksen!

Juttelin eilen esimieheni kanssa. Musta tuntuu, että viimeisen kuukauden ajan työtehoni on ollut suoraan sanottuna surkea. Keskittymiskyky ei ole entisensä. Esimieheni totesi tähän, että hän ei ole mitään huomannut - yhtä ripeästi olen työni tehnyt kuin aiemmin. Mikä siis on kaiketi huomattavasti ripeämmin kuin edeltäjäni!

Kesäkuun alusta saan lopultakin omat nimetyt asiakkaani. Työmäärä kasvaa jonkin verran, vastuu huomattavasti enemmän. Pienehkö palkankorotus kannustimena. Uskomaton olo! Jotenkin todella palkitsevaa tajuta, että hei, mähän osaan tän homman! Koko ajan opin uutta käytännön työn syventäessä koulussa opittua. Ja se vastuu? I-H-A-N-A-A. Mielekäs työ on tuhat kertaa kivempaa - tiedän, että asiat on oikeasti mun vastuulla ja kukaan ei tule tarkistelemaan perässä. On siis pakko osata.

Ehkä hienointa tässä on se, että vielä työ ei ole ruvennut tuntumaan vastenmieliseltä. Tämäkin olisi mahdollista, koska mä ajelehdin kyseiselle alalle. Ykkösvaihtoehdot tuntuivat epäkäytännöllisiltä ja halusin käytännöllistä. Tässä sitä siis ollaan.

Kuvat kissarakkaan ystäväni ottamia.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Viikonloppuna

Sunnuntaille sopivasta käytöksestä näyttää mallia lähipiirissään naisellisuuden perikuvanakin tunnettu Niisku-neiti.



Voi kun itse osaisi ottaa yhtä rennosti. ♥ Mutta ei, tämä tyttö on viettänyt viikonloppunsa siivoamisen ja puutarhan parissa. Tapansa kullakin. :)

Ihanaa alkavaa viikkoa! ♥

lauantai 21. toukokuuta 2011

Siellä on koti...

.... ja siellä on peti ja Niiskulla pehmoinen olo.

Niiskutin se jaksaa aina yllättää. Neiti on löytänyt ihan parhaan torkkupaikan portaiden alta. :)





Muutenkin Niisku on kotiutunut mainiosti uuteen kotiin, eikä tunnu enää juurikaan stressaavaan liian isoa, vierasta reviiriä.

torstai 19. toukokuuta 2011

Katseenvangitsijat

Edelliseen olkkaripostaukseen liittyen laitan vielä muutaman olohuoneen (omasta mielestäni) kauneimmista katseenvangitsijoista. Ollos hyvä.

Niin siis tottakai Niisku kuulu näihin!


Mun rakkaus, Festivot.

Niisku.

Niisku. ♥

Ja keväinen vihreä.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Olkkari part 3, romantiikka väistyy

Edellisestä postauksesta keltaisine peittoineen ja tyynyineen onkin hyvä jatkaa tulevan olkkarini nykyiseen ilmeeseen. Tai tulevan ja tulevan, käytännössähän mä asustelen täällä jo kolmatta viikkoa ja pikkuhiljaa ne omat tavaratkin tänne hiipii.

Mutta asiaan palaten, se mun oma tyyli valtaa yhä enemmän tilaa ja mun makuun liiallinen romantiikka saa väistyä - hitaasti mutta varmasti. Omia tekstiilejä, oma järjestys, oma sohvapöytä. Ja oma, pienempi telkkari! Suurin osa kotoa tänne "kierrätettyä", ainoastaan keltaiset kaunokaiset sekä Ikean tabletit ruokapöydällä on uutta.

Ja suunnitelmia, niitä on paljon.








Vielä on siis paljon tekemistä, mutta olkkari alkaa - onneksi - tuntua jo kodilta. Omat tavarat tekee ihmeitä. :) Vielä kun muistaisi irtisanoa sen nykyisen asunnon ja tehdä miljoona muuta pikkujuttua asiaan liittyen...

tiistai 17. toukokuuta 2011

Keltaista

Äiti oli meillä aina se, joka muisti syntymäpäivät. Siksi olinkin ihan yllättynyt, kun isäni antoi synttärirahaa. Käytännöllisenä ihmisenä meinasin tällä yllätyksellä ostaa ensiksi bensaa, mutta...

... Se suunnitelma unohtui, kun eksyin Kodin Ykkösen tekstiilipuolelle ystävää odotellessa.

Olisinkohan tuota keltaista huopaa ihaillut jonkin puolisen vuotta, mutta 40 euron suolainen hinta piti huolen siitä, että tuo tosissaan jäi vain siksi ihailun kohteeksi. Nyt se maksoi puolet siitä ja hyllyssä oli vain kaksi jäljellä!!! Mullahan jäi rahaa tyynyihinkin. ;D


Niisku arvostaa, tottakai.









Sattumoisin olin viikkoa aiemmin tilannut Papershopista itselleni keltaisen Keep Calmin. Pitihän mun jollain itseäni lahjoa syntymäpäivän merkeissä.

Kuva Papershop

Onneksi keltainen on kaunista. ♥ Sitä ei voi olla liikaa.



Ps. Kiitos vielä tuon Bloggerin sekoilun aikana (nyt jo kadonneet) kommenttinsa jättäneille! :) Kaikki ehdin onneksi edes lukea, kiitos sähköpostin.

maanantai 16. toukokuuta 2011

14.5. 2011


Onnellinen oli aikamme yhteinen
Kultana välkkyy sarja muistojen


Kiitämme lämmöstä rakkauden
Ja turvasta käsivarsien.


Äitiä ja mummia muistaen, J, M, H ja P.


Ikävä on hirveä.


Laskimme haudalle vaaleanpunaisia liljoja, valkoisia gerberoita ja eukalyptuksen oksia. Äiti rakasti eukalyptuksen tuoksua. Ja joku ihana ihminen kukkakaupassa oli keksinyt laittaa näitä värejä JA sitä eukalyptusta myös muistotilaisuuteen ♥ , vaikka tämän suhteen saivatkin vapaat kädet.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Olkkarin ensiaskeleet

Toistan itseäni, mutta kyllä pienellä vaivalla saa helposti vaihtelua. Tavaroiden järjestelyä ja mööpelivalssia. Lisäksi vaihdoin ikkunaan omat, kokonaan valkoiset verhot (valon määrä moninkertaistui!) ja raahasin kotoa oman maton, koemielellä. En vielä ole täysin vakuuttunut mustan ja harmaan sopivuudesta tummanruskeiden huonekalujen kanssa, mutta ehkä se johtuu siitä että mulla ei kotona ole mitään tummia kalusteita.



Kirjahylly lähti eilen hivuttautumaan vastakkaiselle seinälle, mutta pakko oli tunnustaa tappio. Kuvittelin homman helpoksi, koostuuhan hylly kolmesta erillisestä osasta. Vaan eipä ollutkaan irrallisia osia. Nyt yksi kolmasosa löytyy vastakkaiselta seinältä ja kaksi kolmasosaa odottelee raavaampaa sukupuolta avuksi. Ei ole mikään lastulevykaluste, vaan kunnon puuta. Pirun painava, jopa tyhjennettynä.


Sälekaihtimet pitäisi jossain kohtaa ehtiä tilaamaan. Nyt olo on kuin näyteikkunassa, koska sekä olohuoneen että keittiön ikkunat ovat maan tasalla.


Tänään on myös tarkoitus käväistä kotona hakemassa tavaraa tänne, vaatetta sun muuta pientä. Saikkupäiviä kaksi jäljellä, lauantaina hautajaiset ja sen jälkeen oletettavasti jonkinlainen turtumus/zombikooma.


Sohvakalustolle mietin edelleen vaihtoehtoista paikkaa, koska olohuoneen suhteen en aio joustaa. Se on mulle kodin sydän ja vaadin sinne oman sohvan. Ja toisaalta olemassaolevaa kalustoa ei voi hävittää eikä myydä, koska ne ovat kuitenkin isälleni tärkeät. Ymmärrän. Onhan mullekin tärkeitä mun omat tavarat. :) Yläkerran vierashuoneeseen tulee näillä näkymin televisio ja tällä hetkellä mietinkin sohvien raahaamista sinne. Kai mä yhden romanttisen, kukallisen huoneen kestäisin, kun se ei kuitenkaan mulla olisi aktiivikäytössä, vaan isälleni (ja muille mahdollisille yövieraille) tarkoitettu.

Ps. Mä kurkin aina välillä bloggerin omia tilastotietoja. Erityisesti hakusanat on usein hauskoja. Nyt mulle tuli semmoinen what the fuck -olo, kun tänne oli löydetty haulla "itsekäs äiti". :D