maanantai 31. tammikuuta 2011

Pienen pieni blogini...

... aamulla kerran... onkin yllättäen jo 1-vuotias! Härregyyyyd. Mihin se aika menee?

Parhaaseen Oscar-tyyliin on pakko kuitenkin sanoa edes jotain. Olen ihan häkeltynyt siitä, että vuoden aikana olen saanut jo roppakaupalla lukijoita, sekä (miun mittapuulla) hämmästyttävän määrän sivun latauksia. Alkujaan en tottapuhuen uskonut, että miun blogihöpötykseni herättäisivät ollenkaan kiinnostusta. Tämä onkin ollut positiivinen yllätys! Ja koska tunnustaudun suomalaiseen tapaan vaatimattomaksi (jopa naurettavuuksiin asti), en täysin ymmärrä miten teitä on näinkin paljon tänne eksynyt. :) Joten KIITOS teille ihan jokaiselle! ♥

Koska kommentointi on ollut blogeissa kartalla, päätin minäkin mainita siitä pari asiaa. En kalastele kommentteja. Jos ei ole sanottavaa, nou hätä! Jos ei ole aikaa, edelleenkin nou hätä! Ilahdun jokaisesta kommentista ja pyrin vastaamaan kaikkiin, mutta pidän blogia kuitenkin pääasiassa itselleni. Te lukijat olette vaan supermukava bonus, joka tekee blogin pitämisestä huomattavasti mielekkäämpää. :)) ♥

Joten jatketaan vaan samalla rennolla linjalla kuin tähänkin asti! Ja nyt sitten se todellinen uutinen:

 Erittäin masentavan ja kettumaisen päivän päätteeksi sain ihanan puhelinsoiton, jossa miulle tarjottiin TÖITÄ!!!!

Ei enää niin masentava päivä. :D Antakee siis anteeksi tuo miun ylläoleva ällösöpistely, en nyt vaan mahda tälle positiiviselle fiilikselle mitään. Toivon, etten nähnyt unta - olin meinaan juuri masispäikkäreillä. Ja toivon, ettei kukaan tule sanomaan "lällällää, et saakaan töitä, otetaankin joku toinen!". Toivon, että tämä on vaan tätä hetkellistä pessimismiä, kun en voi uskoa tilannetta todeksi. :)

SAIN TÖITÄ!!! IIK!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Uhmaikä?

Tänään olen ollut kuin paraskin pullantuoksuinen kotiäiti! Suurin osa päivä on kulunut leipoessa, joskaan ei pullan. Huomenna tulee pariin otteeseen kahvivieraita, tälleen epävirallisesti ja hyvin hyyyyvin pienimuotoisesti miun valmistumisen merkeissä. Tai totta puhuen oikeastaan halusin vaan leipoa ja siksi pyysin väkeä kylään. :D

Koska leipomisessa auttoi eräs useammin vieraileva ystäväni, muistui mieleeni kuvat "uhmaikäisestä" Niiskusta. Niiskulla on meinaan maailman hauskin tapa suhtautua kyseiseen ystävääni. :D Ja oikeastaan välillä vähän kaikkeen, mukaanlukien miuun itseen!

Mmmmä vaaaaaanin SUA!

Mä oon ISO!

KARKUUUUUN!!!!!!

Tuota asenneta ei yhtään tee vakuuttavammaksi parketin erittäin huono pito pehmoisilla tassuilla. :D Olen nyt kuitenkin tulkinnut, että tuo on osa tätä kasvamista ja sitä pennun leikkisyyttä. Muistaakseni Essi teki pentuna ihan samaa touhua, joskaan ei ehkä samassa mittakaavassa. Niisku kun välillä uhittelee leluilleenkin. :D Jos jollain on tarkempaa tietoja tästä kissojen käyttäytymisestä, kertokaahan ihmeessä! Miun lähipiirin kokemuksen mukaan tuossa on juurikin kyse jonkinlaisesta uhmaamisesta, uhittelusta tms, mutta voidaan olla siis väärässä. Aggressiivinen Niisku ei suinkaan ole, tuossakin on tiettyä leikkisyyttä selkeästi havaittavissa!

Pahoittelut muuten huonoista kuvista! Ilman salamavaloa on turha yrittääkään pysyä Niiskun vauhdissa...

perjantai 28. tammikuuta 2011

Ja vielä lisää vihreää...

Oikein kunnon kevätfiilistelyä! Onhan se kohta jo helmikuu. :D

Säätäminen taitaa kuitenkin jatkua, koska sunnuntaina olisi lisäistumapaikat tarpeen.







Ps. Aika pelottavaa! Eilinen kävijämäärä oli viisinkertainen "normaaliin" verrattuna. Liekö jossain nostettu puheenaiheeksi, joko hyvässä tai pahassa.

torstai 27. tammikuuta 2011

Vihreän riemuvoitto jatkuu

Jatkuva haluaminen on pahasta, mutta totean silti, että olisihan se uusi telkkari ihan kiva...




Sitä työpaikkaa odotellessa saan nauttia vihreästä tässäkin muodossa. :D


Ps. Kiitos kaikille kommenteista edelliseen! ♥ Palailen niihin vielä paremmalla ajalla. Nyt kauheassa kiireessä edustuskuntoon ja työkkärin pakollisen toiminnan kautta taas yhteen työhaastatteluun!Pitkä päivä tiedossa, huh.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Ikea kohtaa retro-Finlaysonin

Aiemmin kirpparilta ostamani retropussilakana löysi lopultakin tarkoituksensa. Tässä auttoi eilinen käynti Ikeassa ja siellä syttynyt ahaa-elämys. Tänään aamulla pussilakana kohtasikin sitten Ikean pehmoisen fleece-huovan, lopputuloksena syntyi kiva pehmoinen peitto. ♥

Jollain pikkuruisella sisustushenkenä toimivalla kohtalolla saattoi eilen olla muutenkin sormensa pelissä, sillä en löytänyt enää Ikeasta haluamaani harmaata mattoa. Selvittyäni hetken ketutuksesta rupesinkin sitten ystävän ehdotusten myötä miettimään vaihtoehtoista ratkaisua... Ja nyt on olkkariin hankittu vihreä matto! Siitä kuvia toisella kertaa.

Tunnustan nyt muutenkin, että tuon pussilakanan ja hitaasti lähestyvän kevään myötä vihreä on ruvennut viehättämään entistä enemmän. Se näyttää niin ihanan raikkaalta! ♥ Ja pitäähän se toki pikkuhiljaa pyörittää kaikki mahdolliset värimaailmat kodissa läpi. :D




Pussilakana oli ajan myötä vetänyt aika vinoon, vaikka Finlaysonin olikin, joten ompeluhommat ei olleet mitään kaikkein helpoimpia. Päätinkin sitten pyrkiä ihan reippaasti vaan rosoiseen, kotikutoiseen lookkiin. :D Leveää siksakkia ympäriinsä, ja myöhemmin ehkä vielä siksak-tikkaukset.



Ja Niiskutin tottakai tykkäsi tästä leikistä! Lattialla kun koitin laitella nuppineuloja paikalleen, syöksyi kaiken seassa hirmuinen mustavalkoinen raketti! Peiton paikalleen mallaaminen oli, jos mahdollista, vieläkin jännempää! ♥



Ps. Jostain syystä osa kuvista kieltäytyi kääntymästä oiken päin - murr!

maanantai 24. tammikuuta 2011

Särmää mä metsästän

Välillä tykkään keittiöstäni, välillä inhoan sitä. Keltainen on ihana väri, mutta tässä asunnossa koko keittiön kattava pliisu haaleanvaniljahtavankeltainen on aikas tylsä kaikessa tasapaksuudessaan. Se saa keittiön myös näyttämään kauhean tunkkaiselta.

Yksi ilta keittiön suuntaan tuijotellessani sain päähäni, että sehän tarvitsee vaan lisää särmää! Jotain tummaa ja selkeää vastapainoksi kaikelle kellertävälle. Samassa tohinassa siirtyi sitten olkkarin matto testinä keittiön puolelle.

Mielestäni tuo tasapainottaa ilmettä ihan kivasti, mutta mitä mieltä muut ovat? Onko matto liian iso, synkkä, tumma, muuten vaan huono, vaiko juuri passeli? Ennen keittiössä on ollut värikäs räsymatto miun lapsuudesta, ja kyllähän se on huomattavasti levottomamman näköinen.




Todennäköisesti kallistun vaan hankkimaan toisen samanlaisen maton Ikeasta, olkkarin puolella olen siitä tykännyt ja omaa silmää se miellyttää myös keittiössä. Aika näyttää tämänkin asian!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Knitting circle

Heisunheisuliville, ja hupsista kun tuli taas pitkä väli postauksien kanssa! Työttömänä muka on sitä aikaa, mutta täällä ainakin meno kiihtyy koko ajan, ja se sosiaalinen elämäkin on vilkastunut huomattavasti verrattuna tuohon viimeiseen opparintäyteiseen opiskeluvuoteen.

Mutta asiaan, enpä mie sitten saanut vielä sitä työtä! Molemmat (tai siis kaikki kolme, koska perjantainakin sain parin tunnin varoitusajalla haastattelukutsun) haastattelut menivät aivan nappiin! Yksi työ jopa kuulosti aivan unelmalta, toinen vähän hämärältä. Kolmannesta odottelen vielä lisätietoa. Kaksi ensimmäistä ei kuitenkaan tärpännyt, molemmissa olin kuulemma kakkosvaihtoehto (onkohan tämä joku syyllisen haastattelijan perusvastaus hylätyille?). Mutta nou hätä! Mie en vaivu epätoivoon, koska olen suoraan sanottuna pirun hyvä (ja vaatimaton tottakai) ihan vaan jo sen vuoksi kun olen haastatteluihin päässyt. Eivätpä kaikki pääse sinnekään asti. Kotona istuminen kuitenkin rasittaa, koska olen nuoresta iästä lähtien tottunut tekemään kovasti töitä. Mutta nautinpa nyt sitten täysin rinnoin "lomasta", koska eipä niitä lomapäiviä ole juurikaan tälle vuodelle kertynyt käytettäväksi...

Tästä sitten aasinsillan kautta uuteen harrastukseen. Perustettiin ystävän kanssa oikein kunnon knitting circle. Tämä viikonloppu onkin kulunut mukavasti näissä merkeissä. Höpöttämistä neulomisen, teen, smoothieiden ja jopa parin lonkeron parissa. Ainakin nesteytys on kunnossa! Samoin se henkinen puoli. ;) Terveellisyyden nimissä käveltiin myös muutaman kilometrin päähän Prismaan ostamaan lisää lankoja!

Niiskukin on tottunut hyvin vieraisiin, vaikka vähän oli hämmästelemistä, kun tuo vuodesohva otettiin käyttöön... Mutta ai sitä ihanuutta, kun oli taas uusi jännittävä reitti yöllisten rallien aikana. :D

Ajanvietettä.

Tässä muuten sohvan ihana originaaliverhoilu. K-A-R-M-E-A-n synkkä.


Mukavaa alkavaa viikkoa!

tiistai 18. tammikuuta 2011

Valjaat

Mulla on nyt semmonen jännitys päällä, ettei toivoakaan mistään järkevästä toiminnasta! Sen verran vaan todettakoon, että mulla sattais niinkun olla työpaikka tiedossa. Jos sen itse haluan. Ehkä. IIIIK. En vielä tiedä. ;) Huomenna onkin sitten taas haastattelu. Parhaassa tapauksessa joudun ehkä jopa valitsemaan! Tai sitten hehkutan ihan turhaan, olen lukenut ihmisiä ihan väärin ja rysähdän kohta maan pinnalle. :D

Miten sinä päättäisit? Tosi kivan oloinen työpaikka, mutta selkeästi huono(mpi) palkka, vaiko jees työ ja hyvä palkka? Tähän kun tietäisi vastauksen. Vaikka eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa, enhän mä oo vielä ees siellä huomisessa haastattelussa käynyt!

Onneksi olin nämä kuvat lataillut tänne jo joulun alla, saanpahan edes jotain kuvallista aiheen tynkää aikaiseksi. Tällöin aloteltiin valjaisiin opettelu. Ei mikään helppo juttu, Niisku inhoaa niitä koko pikkuruisella sydämellään.

Otasepois, otasepois!

Siis oikeesti, kuuletsä mua?!

Mä syön sen jos et ota.

Ota pooooooooois!

Pliiiis.

Hahaa! Sainpas auki.

Siinäs toljotat. Ja prkle, mun häntään tuli takku.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Huh heijaa ...

... kun jännittää!

Mulla on tälle viikolle jo kaksi työhaastattelua. Toiseen tuli huomiselle kutsu tänään, mun piti vasta loppuviikosta olla sinne päin yhteyksissä. Toiseenkin tuli yllätyskutsu perjantaina. Tänne taasen sompailen keskiviikkoaamusta.

Molemmat paikat on mielenkiintoisia ja vastaa mun tänhetkisiä toiveita. Toisessa suhtauduttiin vieläpä tosi ymmärtäväisesti kokemuksen puutteeseen! Ja laskivat jopa kriteereitään... Voi tätä jännitystä.

Mie oon kova jännittämään, mutta silleen hyvällä tavalla. Silleen, että kädet suunnilleen tärisee ilosta ja jännityksestä. Vastaavasti myös itken pettymyksen tullessa. Elän kaikessa tunteella mukana, vaikka mua jatkuvasti siitä varoitellaan. Mutta mitä pahaa siinä tosiasiassa on? Ketä muuta se haittaa, jos mie petyn kovasti? Onpahan ainakin se jännittävä odottelu ollut iloista aikaa!

Mielestäni tämä on yksi tapa erottaa optimisti ja pessimisti toisistaan. Jos mä oisin pessimisti, ajattelisin tietysti heti, että tuskinpa mä tätä työtä kuitenkaan saan. Kun ei oo kokemusta paljon ja oon vasta valmistunut. Ja enpähän sitten pety turhaan, kun en odottele liikoja.

Mutta miepä olen optimisti! Uskon, että jee jee! Mä saan varmasti tän paikan! Tai mä saan nää molemmat, voin vieläpä valita niiden välillä! Varmasti petyn ihan hirveästi, jos tämä ei toteudukaan. Itken. Mutta onpa edes se odottelu ollut kivaa. Ja sitten taas alkaa sama positiivinen rumba seuraavan mahdollisen työpaikan kohdalla. :)

Mie olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että olen saanut lyhyehkön ajan sisällä jo useamman haastattelukutsun. Olen selvästi tehnyt jotain oikein, mun taktiikka toimii. Mä lähetän henkilökohtaiset hakemukset (= mainoskirje) sekä ansioluetteloni ja soitan perään. Monta kertaa, jos tarve vaatii. Yritän ehtiä soittamaan ennen heitä joka tapauksessa. Ja mua on myös aina kehuttu mun esiintymistaidoista. Koulussa vihasin esityksiä, mut aina mut houkuteltiin niihin mukaan. "Kun sä oot niin hyvä." Opettajat yleensä mainitsi mut esitysten jälkeen vielä erikseen arvosteluissa. 

Ehkä osa tästä välittyy myös siinä puhelimen kautta? Jännitän pirusti, mutta vaikutan itsevarmalta. Tai no, mä oon itsevarma! Mä vaan jännitän. Ja hei oikeesti, mä opettelen myös puhumaan hitaammin. Koska tästä mulle on usein valitettu. :D

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Todistusaineistoa

Piti vielä kaivaa ihan todistusaineistoa kuva-arkistosta.

Tämä vaan jaksaa yllättää.

Joka kerta. :D

Ja kissoilleko ei muka kelpaa kissanpesät? Pöh! :D

Pesä hankittiin samaan aikaan, kun Essi kotiutui miulle vuonna 2001. Se olikin kovassa käytössä alkuaikoina! Ja jotenkin sitten vain unohtui, kaipa Essi tajusi että ihmisten nukkumapaikat on oikeasti parempia... Yllättäen sama pesä kelpaa kuitenkin nyt Niiskullekin, kai ne jännät hajut vaan kiinnostaa. :)

lauantai 15. tammikuuta 2011

Kaurarieskat

Mulla oli kaapissa järkyttävä määrä kaurahiutaleita, joten piti miettiä jotain. Näitä olen tehnyt ennenkin ja hyviä ovat! Erityisesti maistuu keiton kanssa, esimerkiksi kasvissosekeiton kanssa on taivaallisia! Ja mie tykkään tehdä nämä nimenomaan appelsiinimehuun, siitä tulee semmoinen jännä maku (ja sitä multa yleensä löytyy kaapista!).




6-7 dl pikakaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl soodaa
4 dl piimää, jogurttia tai appelsiinimehua
(1 dl omenaa tai porkkanaa raasteena tai 1 dl juustoraastetta)
½ dl voi- tai margariinisulaa

Sekoita aineet keskenään. Lusikoi taikinasta nokareita leivinpaperille uunipellille ja tasoita ne ohuiksi rieskoiksi. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kauniin värisiksi. Nauti kuumana voin tai juuston kanssa.

Mie oikasen yleensä sen verran, että levitän taikinan levyksi pellille, ja kypsänä sitten leikkaan neliöiksi. Hyvää tulee näinkin. Ja ovat sitten muuten hyviä vielä seuraavanakin päivänä!

Muoks. Ohje on aikoinaan napattu jonkin kaurahiutalepussin kyljestä. Mahdollisesti Myllyn Paras, mutta en mene vannomaan!

perjantai 14. tammikuuta 2011

Keep Calm!

Näitä on näkynyt paljon Blogistaniassakin! Omani hankin lokakuussa pahimman opparikriisin aikana. Kehykset sen sijaan sain hankittua vasta joulun alla.

Ja nyt on sitten paikkakin toistaiseksi tiedossa. Liilaa väriähän täältä ei löydy sitten yhtää, mutta se taisi olla syy miksi tuohon päädyin. Ettei kaikki ole niin sävy sävyyn, vaan jokin erottuu joukosta. Vaikka tuon suhteen ei tässä asunnossa kyllä ole ongelmaa, värejä on sen verran paljon!





Itse tehdyistä taideteoksista toinen sai väistyä, ja toinenkin on siinä ja siinä. Mieli tekisi laittaa tilalle jotain muuta, vähän vaihtelua. Nuo maalaukset kun ovat nyt seinälläni roikkumassa jo seitsemättä vuotta, ja neljättä asuntoa...

Niiskun pesäkin tuossa muuten komeili. Sehän kelpaa vain ja ainoastaan keskeisellä paikalla! Toistaiseksi tuo on siis kelvannut. ;)

torstai 13. tammikuuta 2011

Vuoden ensimmäiset tulp- eikun...

... Ei sentäs tulppaaneja.



Ihan vaan yksi uusi vihersöpöys jo tuhottujen tilalle. Tuhottujen kasvien määrä sitten lokakuun lopun on aikas mielenkiintoinen. Onneksi yksikään neljästä uhrista ei ollut myrkyllinen!

No joo, myönnytyksenä kevään kaipuulle nostin keittiöstä esiin kangastulppaanit vihreässä vaasissaan. Kiitettävän aidon näköiset kauempaa katsottuna, ja vielä toistaiseksi ovat saaneet olla jopa rauhassa!



Työ- ja romanssirintamalla tapahtuu, aika jänskää! Vaikka kai se pitäisi olla hiljaa, ettei tule varsinkaan työrintamalla epäonnen piikkiä kohdalle. Don't wanna jinx it.

Pitäkää kuitenkin peukut pystyssä. Mä sekoan työttömänä. :D

New York Cheesecake

Tätä oli ihan pakko kokeilla näin valmistumisen kunniaksi! New York Cheesecake suoraan Kitisen Mau!kkaasta ruokablogista. Ja oli muuten hyvää. :D



Koska en ohjetta lähtenyt millään tavalla muuttamaan, en sitä viitsi tähän kopioida. Kitisen blogista onneksi löytyy kuvitettu opastus ja jopa hinta-arvio!

Ja eikun leipomaan. ;)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Kauhistus / Ei niin kauhistus

Kauhistus!




Teknologia on karmivaa. Tai ainakin rumaa. Sääli vaan, että mullakin se on oikeestaan ihan tarpeellista. Mutta kerrankin keksin hyvän keinon piilottaa edes osan siitä! Sekä joululahjaksi saamani monitoimihärdelli että vanha luotettava tulostimeni katoavat kivasti oven taakse. Me likes! Tässä nämä vanhat, liimauksiltaan huonot tuolitkin on kivoja. Selkänoja irtosi ihan vaan nostamalla. :D

Asiallisesti höpsön tädin tavoin olen muuten nyt myös kylvänyt läjäpäin veljentytön yksvuotiskuvia ympäriinsä. Ja uudet söpöt kajaritkin tuli hankittua joulun alla. Pienet, valkoiset ja pyöreät, sanalla sanoen siis söpöt. Niitä ei tarvitse piilotella!