maanantai 28. helmikuuta 2011

Noin vuosi sitten ...

... oli kotona vielä tällaista.




Pintaa syvemmällä oli huolia, vähän liiankin kanssa. Stressi uuden asunnon löytämisestä ja huoli Essistä. Koulu ja työt. Ja sitten lähipiirin huolet. Perhe ja ystävät liian kaukana ollakseen lohduksi.

Onneksi asiat on nyt toisin. ♥

Mukavaa maanantaita!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Maniat

Jos lähdetään syvällisesti miettimään, mitä paheita yhdellä ihmisellä oikein voi olla, listaisin varmaan omalla kohdalla kärkipäähän jonkinlaiset maniat. Ei kuitenkaan aivan sanan varsinaisessa, lääketieteellisessä merkityksessä. Enemmänkin semmoista arkista maniaa. Olen herkkä innostumaan, ja kun se tapahtuu, pois alta risut ja männynkävyt!


Osana tätä "maniaa" innostus muuttuu hetkessä kaiken muun hautaavaksi pakkomielteeksi. Ajatukset ja aika eivät enää riitäkään millekään muulle, ja vain the pakkomielle pyörii mielessä. Onneksi pakkomielteitäkin on erilaisia.


Yhteen aikaan saatoin kuluttaa kaikki yöt roolipelien parissa. Onneksi innostus hiipui kuukaudessa tai parissa. Toisella kertaa taas innostuin lenkkeilemisestä. Monta kertaa päivässä, veren maku suussa. Sitten mielen valtasi Frendit. Jakso jakson perään, ja kausi kauden perään. Kunnes kympin kohdalla aloitin taas alusta. Tätä rataa jatkaen, pakkomielle aina vaihtuen. Välillä mietin, olisiko miun jotenkin tavallista helpompi sortua esimerkiksi huumausaineisiin, vaikka ihan vaan alkoholiin tai särkylääkkeisiin (kumpiakaan en sattuneesta syystä juurikaan käytä). Se on pelottava tunne, kun itsekin tajuaa miten kivasta harrastuksesta tulee eka pakkomielle, ja sitten addiktio. Sen tajuaa, mutta sille ei mahda mitään. Sille ei edes halua tehdä mitään. Koska. Se on kivaa.


Viimeisimpänä loputtomalla listalla on neulominen.


Joo, ihan hullun hommaa. Kuinka monta myssyä, tumppua, huivia ja sukkaa voi yksi ihminen tarvita? :D





Mutta hei, positiivisena puolena - ainakin on ollut näillä pakkasilla mihin kääriytyä!

Ps. Keltainen huivi on ihkaensimmäinen pitsineuleeni! Myssy seurasi hyvänä kakkosena.

Viisi asiaa

Piitzi heitti tuossa hiljan suuntaani tunnustuksen, kiitos vielä!


The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.

Milloin aloitit blogisi? Tammikuussa 2009.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Kai tätä voi väittää jonkinasteiseksi lifestyle-blogiksi? Sisustaminen, oman arjen asiat ja keittiökokeilut taitaa olla Niiskuttimen lisäksi pinnalla.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Ei varmaan mikään. Tavallisen ihmisen tavallinen blogi tavallisine jaaritteluineen. :D

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Kokeilunhalu.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Tämänhetkisen hiljaisen kauden vastapainoksi haluaisin taas julkaista uusia postauksia säännöllisemmin!

Seuraavat viisi bloggaajaa ovat mielestäni tunnustuksen ansainneet (ja kovin moni muukin, mutta onneksi valinta piti rajoittaa viiteen!).

Pampulan rikasrakas elämä - pampula
Tuutusen basaari - ella ja Unna Tuutikki
Vihreitä haaveita - huuuhtala

Ollos hyvä!

perjantai 18. helmikuuta 2011

I ♥ Talvi

Erityisesti lumi on lähellä sydäntäni. Olen puolivälissä kohti kolmeakymppiä, enkä häpeä myöntää tehneeni lumienkeleitä viimeksi reilu viikko sitten. ♥ Upea kuulas, aurinkoinen pakkassää kutsuu kuvaamaan, mutta... En uskalla ulkoiluttaa kameraa näillä pakkasilla. Kuvat viime talvelta.






torstai 17. helmikuuta 2011

Sylivauva

Arasta pienestä pennusta kuoriutui nopeasti todellinen sylivauva. Kiireisempi arki alkoi vasta kolme päivää sitten, mutta jo nyt tuntuu, että tämä piirre tulee entistä voimakkaammin esiin. Heti ensimmäisenä kotiin tultuani on Niiskun pakko päästä syliin!



Vielä huominen ennen viikonloppua! Haaveilin jo pitkistä aamu-unista, mutta tosiasiassa taidan taas joutua muuttoavuksi. Höh. Toisaalta olen ihan positiivisella mielellä. Pitkään pelkäsin, että ammatinvalintani olisi ihan vikatikki, mutta yllättäen olenkin viihtynyt. Päivät ovat kuluneet kuin siivillä!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Ajatuksia töistä

Ensimmäisen työpäivän jäljiltä päällimmäisenä tunteena on väsymys. En muista, koska olisin oikeasti ollut näin väsynyt. No oikeastaan ihan hiljan, mutta tällä kertaa olo on paljon dramaattisempi! Marraskuun jälkeen en ole töissä ollut enkä koulussa käynyt. Aikaiset aamuherätykset, jolloin siis on pitänyt jonnekin myös lähteä, ei pelkästään huomioida Niiskua ;) , ovat olleet harvassa. Miten tähän taas tottuu??

Kello 5:30. Herään, laitan itseni työkuntoon puolikoomassa. Syön aamupalaa Niisku kainalossa kehräten. Erehdyn lähtemään töihin liian vähissä vaatteissa. Ja sitä pakkastahan oli -24 astetta. Okei, huomenna aamulla tiedän, että kolme kerrosta vaatteita pitkän toppatakin alla EI ole tarpeeksi, jos aamu sisältää noin 15 minuuttia seisoskelua ja toisen 15 minuuttia korkealla, tuulisella kohdalla kävelyä. Onneksi virheistä voi aina oppia.

Myös töissä on kylmä, joten taidan lisätä sen neljännen vaatekerran päälleni. Oikeesti. Mutta muuten ihanan rauhallista. Semmoinen viiden toimiston toimitilapaikka, tiedättekö? Kaikki pieniä yrityksiä. Useimmat oikeastaan yhden miehen. Meitä on kolme, ja yläkerrassa kaikuu kahden simpsakan nuoren naisen järjettömän korkeat korot. Se ääni ärsyttää. Pahasti. Kaikuu koko rakennuksessa. 

Työpisteeni edessä on ikkunoita kaksin kappalein. Pitkälti kirkasta valkoista hankea ja jokin toinen, vähän teollisuusmaisempi rakennus. Aurinko paistaa, jopa liian kanssa. :D Päätetyö ei onnistunut verhot auki. Mutta hei, mulla on työpiste! Jossa raikaa suomipop.

Perehdyttäminen on kiva juttu, mutta sekin on mahdollista toteuttaa liian hitaasti. Omasta mielestäni olen aika nopea oppimaan. Sen lisäksi inhoan olkapään takana kyttäämistä - hermostun ja teen herkemmin virheitä. Ja tykkään haasteista, uuden oppimisesta, tekemisestä. Aikainen aamuherätys ja hidas perehdyttäminen meinasi viedä mehut pois jo puolilta päivin. Toivottavasti huomenna on nopeampitempoista! Vaikka oli tämäkin päivä ihan positiivinen kokemus, mitä nyt yritän harjoittaa tervettä kriittisyyttä. :)

Työmatka on pitkä, ja jos bussit eivät työmatkan aikana ajaisi monien bensa-asemien ohi, ottaisin auton varmaan käyttöön saman tien. Näillä bensan hinnoilla tyydyn hykertelemään tyytyväisenä ajatellessani nuorison halpoja kuukausikortteja (jopa toukokuuhun asti, sitten olen kai virallisesti vanha!) ja kuunnellessani pirtsakkaa musiikkia upouudella mp3-soittimellani. Noin tunti suuntaansa, kahdella bussilla on kuitenkin omiaan väsyttämään. Ja kun iltapäivällä missaa sen kotiin menevän bussin puolella minuutilla, ketuttaa (tätä piti sensuroida, meinasi tulla paha sana!). Vuorossa siis puoli tuntia Sokos Herkun iltapäiväruuhkassaa. Mutta aggressiivisten kanssaihmisten käytöksestä huolimatta olin vielä kotiin päästyänikin aika hyvällä mielellä!

Saapuessani kotiin 17:45 laskeskelin, että mulla on illan aikana 4 tuntia omaa aikaa, jos pyrin kymmeneltä nukkumaan. Nyt pitää opetella sanomaan ei. EI, en voi tulla auttamaan. EI, en ehdi lähteä kahville. Ellei siltä tunnu. Ei ole pakko venyä ja jaksaa, saan olla kotonakin, loikoa sohvalla Niisku mahan päällä, ja katsoa Desperate Housewivesia. Voin jättää tiskaamatta - tiskaan sitten viikonloppuna. Pyykitkin voi odottaa. Pääasia, että eväät tulee tehtyä! Tosiasiassa, itseni tuntien, järjetön morkkis odottelee kulman takana lähipiirin painostusta. Miten se on niin vaikeaa sanoa EI?

Joka tapauksessa, ihanaa opetella "aikuista" elämää. Tästä olen haaveillut suunnilleen koko opiskeluajan. :D Kelpaa mennä hyvillä mielin nukkumaan!

Niiskun ilkikurinen ilme. Tosiasiassa Niisku sai kuvanottohetkellä ensimmäistä kertaa elämässään herkkupalan. :D

Ps. Pitäisi kai jossain kohtaa ottaa jotain uusia kuvia, kun viime aikoina on tullut kaivettua vaan vanhempia kuvia Niiskuttimesta. :D

Ja kiitos kaikille kommenteista edellisiin! Nyt heittäydyn laiskaksi, enkä jaksa kiittää yksilöllisesti. Mutta kiitos kuitenkin! :)

Hei vielä viis minsaa!

Mie olen aamu-uninen. Niisku ei niinkään. Yleensä herätys tapahtuu jo kuuden seitsemän välillä.

"Pleeeease, mom, five more minutes!"

Tänään on ensimmäinen työpäiväni. IIK!!

Wish me luck...

maanantai 14. helmikuuta 2011

Rennosti

Rentoa elämää... not so much! Tällä hetkellä ainoastaan Niiskutin osaa ottaa rennosti. Minä sen sijaan stressaan kaikkea mahdollista, alkaen aina ensimmäisen työpäivän (huominen) vaatetuksesta eväiden kautta omaan osaamiseeni. Joo, kannattaahan sitä ihan kaikkea stressatakin. :D

Tajusin, että en ole aikoihin aloittanut "uudessa" työpaikassa. Edellisessä olin kaksi vuotta, ja alun alkaenkin tunsin työkaverini. Sitä edellisessä työssä viihdyin useamman vuoden pätkissä, oikeastaan heti täytettyäni 18 vuotta. Olen ollut paljon töissä, mutta työpaikkojen määrä on pieni. Käytännössä olen aina päässyt takaisin samaan paikkaan.

Pieni jännittäminen on vain hyvästä ja oma stressaamisenikin loppuu varmasti pian. Jännittävintä on oikeastaan miettiä osaanko tarpeeksi tehdäkseni juuri tätä työtä. Vai olenko pettymys työnantajalle (tuskin sentään!). Ja tietenkin on ihan mielenkiintoista miettiä, osuuko bussit sen verran hyvin, että ehdin ajoissa töihin... Myöhästyminen ekana päivänä ei houkuttele, eikä toisaalta ulkona yli 20 asteen pakkasessa seisominenkaan. Öööh, ja entäs jos en herääkään?? Tässä on useamman kuukauden saanut nukkua aamuisin, nyt alkaisi taas aamukuuden herätykset. Apua, riittääköhän kolme herätyskelloa! Että on toisilla ongelmat. ;)

Mutta pääasia, että edes Niisku ottaa rennosti.



Ps. Koitanpa taas aktivoitua bloggaamaan (myös mielenkiintoisemmista aiheista toivottavasti :D )! Nyt on taas monta päivää mennyt muuttoavustuksessa. Huoh. Koita siinä sitten mahduttaa kahden ISON asunnon tavarat yhteen asuntoon.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kahvitellaan

Tuossa eräs viikonloppu kävi luonani kahvivieraita hyvin pienimuotoisen juhlimisen merkeissä. Vieraita varten on aina mukava leipoa, ja vieraat on muutenkin kivoja, kunhan tunnelma ei ole liian tiivis. En kylläkään luonteeni puolesta sovi "juhlakaluksi", joten harvemmin juhlistan yhtään mitään. Tämäkin kerta oli vain tekosyy leipomiselle. :D


Mangoinen juustokakku


Feta-pestopallerot

Kahvipöydän klassikot, juustosarvet

Lapsuuden lempparit


Ps. Katkeroituneena katson parhaillaan, miten Niisku miun herättämisen jälkeen valtasi lämmitetyn sängyn itselleen. On se elämä vaan julmaa. :D

maanantai 7. helmikuuta 2011

Valaisinfiilistelyä

Kesti jonkin aikaa ennen kuin sisäistin kunnolla sen, että Ikea on oikeasti pikavisiitit mahdollistavalla etäisyydellä. Eräs päivä siellä käydessä haikailin tätä supersöpöä, keväistä pöytävalaisinta, mutta en sitten halvasta hinnasta (~10 euroa!) huolimatta sitä hennonut ostaa. No joo, sen virheen korjasin heti seuraavana päivänä...




Se on ihana!

Allekirjoittamani työsopimus on myös kovasti yrittänyt herätellä sisäistä shoppailijaani, mutta koska olen tottunut kituuttamaan, yritän kovasti hillitä tätä mielitekoa... Kulutusjuhla ei vaan ole miun juttu, ja lisäksi olen sitä mieltä, että asioita arvostaa huomattavasti enemmän, kun niiden eteen joutuu näkemään vaivaa.

Toki uusi telkkari on harkinnassa. ;)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Pikakiitos!

Heipsistä vaan! Päätin tulla ihan tämmöisen pikaisen kiitoksen heittämään kaikille ihanista kommenteistanne edellisiin! Palailen niihin taas seuravaalla kertaa paremmin, nyt on kiirekiire! Kamala kiire. :D

Päätin ottaa kaiken ilon irti näistä kahdesta viikosta ennen töitä. Tänään allekirjoitin sopparin, tiistaina 15.päivä alkaa taas uusi vaihe elämässä. Vakinainen työpaikka! Okei, koeajalla, mutta kuitenkin. Kauhiaa, vastahan mie olin opiskelija.Mutta silti niin ihanan jännittävää.

No mutta kuitenkin, tämän pidemmittä puheitta me Niiskun kanssa heilutetaan teille vielä heipat ja toivotetaan oikein ihanaa viikonloppua! Mulla kaveriviikonloppu edessä (alkaen viiden minsan päästä :D ) eikä siis aikaa päivitellä. Mutta palailen kyllä, ihan varmasti!

Niisku siis heiluttaa tässä! :D