tiistai 24. heinäkuuta 2012

Lomalla

Toooosi pikainen päivitys reissujen välissä. Takana upea mökkiviikko (tai reilu sellainen) kaukana sivilisaatiosta, ilman semmoisia hömpötyksiä kuin netti ja tietokone. Ja huomenna tämä tyttö hilpaisee kauas Saksanmaalle saakka! Lievää jännitystä ilmassa, koska meikäläisellä on pirun huono suuntavaisto ja matkustaminen yksin on sen vuoksi aina riskaabelia. :D Mutta ehkäpä kuitenkin onnistun vielä löytämään takaisin kotimaahankin...

Näissä merkeissä toivottelen aurinkoisia päiviä teillekin! Palaillaan taas asiaan loman jälkeen! :)

Ps. Elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Kymmenen vuoden kesätyöputken jälkeen. On muutes aika mahtava fiilis!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Päättämisen sietämätön vaikeus

Heipsan täältä remontin keskeltä! Tai oikeastaan töistä (viisi päivää kesälomaan!!!!!).

Sitten itse asiaan. Napsin aamulla muutamia kuvia keittiön nykytilanteesta, koska haluaisin teiltä mielipiteitä ja ehdotuksia!

Keittiö on karmivia "tapettiseiniä" vaille valmis. En vain osaa päättää, mitä niille tekisin.





Tälle seinälle tulee ikkunan edessä olevat pöytätasot "jatkeeksi" tiskipöydälle. Tasojen päälle tulee todennäköisesti kaksi koko seinän levyistä avohyllyä. Tuo pystyssä könöttävä (joka pitäisi maalata), ja leveämpi, jolle laittaisin myös mikron. Hyllyille purkkeja, ruokatarpeita, keittokirjoja... ja se mikro. Ja hyllyjen alle ehkä led-valonauhat (tms) Ikeasta.

Eteiseen päin.

Nämä pöydät siirtyvät siis tiskipöydän jatkeeksi.

Pienellä seinänpätkälle tulee "astiakaappi", Ikean keltainen Billy-kirjakaappi.

Ja sitten niitä mietteitä:

a) Yritän vielä kertaalleen poistaa tapetit, tasoitan seinät ja maalaan ne. Millä värillä? Nälkä kasvaa syödessä ja musta houkuttaa, mutta tulisiko mustasta keittiöstä silti liian pimeä? Toki silloin keltaiset/valkoiset hyllyt/kalusteet "ponnahtaisivat" kauniisti seinästä esiin, samoin kuin kaikki muukin hyllyille laitettava sälä, mutta silti. Maalia, mutta mikä väri?? Sittenkin vaaleaa, eikä tummaa?

b) Heittäydyn laiskaksi, ja vetelen seinät sillä valkealla Tunto Hienolla, jonka olen jo ostanutkin. Mutta kannattaako se laiskuus? Onko "röpeliäsempi" seinä keittiössä hankala puhtaana pidettävä? Säästänkö sen jo ostetun purkin johonkin toisaalle? Plääh! Toisaalta valkoisella (tai valkealla oikeastaan) seinällä korostuisi kauniisti keltainen Billy, ja avohyllytkin voisi vedellä keltaisella.

c) Heittäydyn laiskaksi ja tuhlaavaksi! Vetelen seinät Tunto Hienolla, mutta käyn ostamassa sävytetyn version. Mikä väri, mikä tummuus? Koska valkoinen tuntuu tylsältä ja turvalliselta. Tummempi olisi efektinä jännä... Mutta ehkä ahdistava pimeässä keittiössä?

d) Jotain ihan muuta. Ei tapettia. Koska silloin menee mielenterveys *riiiips riiiips*.

Auttakee naista mäessä! :D

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mustaa sen olla pitää 2

Valmistui aamuviideltä! Ihana ihana ihana!! Vielä tapettiseinät jäljellä, joten taidanpa tästä kipaista rautakauppaan miettimään... ;)

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Mustaa sen olla pitää

Pikaiset terveiset työntouhusta! Ja kiitos kommenteista edelliseen, palaan niihin paremmalla ajalla... ;)

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

I have a dream

En voinut vastustaa noinkin kliseetä otsikkoa... :D

Himpun vajaa puolitoista vuotta sitten aloitin nykyisessä työpaikassani vastavalmistuneena. Oman alan töiden löytyminen vain muutamien haastattelujen jälkeen tuntui todelliselta lottovoitolta! Ja sitähän se varmasti loppupeleissä osittain olikin. Kuitenkin alusta alkaen tiesin myös, että kyseinen työpaikka ei tulisi minua pitämään tyytyväisenä pitkällä tähtäimellä, ja teinkin tarkan suunnitelman siitä, miten kahden vuoden jälkeen rupeaisin silmäilemään avoimia paikkoja sillä silmällä.

Ensimmäinen virhe oli käydä ihan muuten vaan katselemassa molin sivuilla avoimia paikkoja. Voi kuinka monta kivan kuuloista paikkaa onkaan mennyt jo ohi tämän suunnitelmani johdosta! Vihoviimeinen löytö tapahtui pari päivää sitten lounastaukosurffaamisen aikana. Avoin työpaikka kahden kilometrin päästä kotiani, mukavan oloisessa yhteisössä ja lisäoppimismahdollisuuksin.

Mutta suunnitelmani mukaan odottaisin vielä ensi keväälle, enhän minä voi edes harkita tätä! Se tosiasia vaan on, että tämä on ensimmäinen avoin paikka, joka on pistänyt silmään kotikaupunginosassani. Ja jokapäiväisten puolen tunnin (suuntaansa) työmatkojen ajaminen autolla olisi hirrrrveän kiva vaihtaa viiteen minuuttiin pyörällä. Ja uuden oppiminen. Rakastan sitä. Se on viettelevää, se vie mennessään.

Mutta kun tämä ei sovi suunnitelmaani!! Teen töitä kolmen hengen yhteisössä, jonka henkilömäärä on nyt lopultakin saatu kohdilleen. Työt ovat juuri alkaneet rullata hyvin. Mutta entä jos minä ilmoittaisin tässä kohtaa lähteväni? Pakka menisi ihan sekaisin, ja tästä koen syyllisyyttä.

Syyllisyys ja työnantajan ajatteleminen on kurjaa. Kaikki, joiden kanssa olen tästä asiasta nyt parin päivän aikana puhunut, ovat sitä mieltä, etten ole kenellekään muulle kuin itselleni velkaa. Kuulemma tässä tilanteessa on ok olla itsekäs. Se on työnantajan tehtävä selviytyä, tai vaihtoehtoisesti huolehtia siitä, että työntekijä ei halua lähteä. Se kuulostaa helpolta, kun sen kirjoittaa tähän tai sanoo ääneen. "Olet velkaa vain vain itsellesi, ajattele mitä juuri sinä haluat tehdä! Haluatko tuntea syyllisyyttä siitä, että saisit mahdollisuuden elää omaa unelmaasi?" Tiedän, että fiksu tyttö pistäisi nyt samantien hakemukset vetämään, koska eihän minua välttämättä oteta edes haastatteluun asti. Ottaisin riskin, yrittäisin, ja joku muu tekisi lopullisen päätöksen puolestani. Hylkäävä vastaus - ok, jatkan töitä entisellään. Hyväksyvä vastaus - hyppy tuntemattomaan ja työpaikan vaihto.

Suunnitelmallisuus on mun pahe. Tai hyve. Miten sen nyt ottaa. Tykkään tehdä listoja ja suunnitella. Tarvitsen suunnitelmallisuutta isoissa muutoksissa, koska tosiasiassa olen aikamoinen vähänsinnepäinhulivili. Ilman suunnitelmallisuutta asioilla on tapana kaatua niskaan. Ja suunnitelmallisuus auttaisi myös tavaroiden löytymisessä oikealla hetkellä. Vai mitä mieltä olette siitä, kun eilisen parin tunnin paniikkietsinnän jälkeen löysin työnhakukansioni (kaikki tärkeät todistukset) sängyn alta!

Ehkä kärvistelen syyllisyydessäni ja suunnitelmien pettämisessä vielä tämän päivän, ja pistän illalla ne hakemukset menemään. Kuinka paljon minua kaduttaisi parin kuukauden päästä, jos en tämän vertaa saa itseäni rohkaistua nyt.

Tässä kohtaa esitän sinulle kysymyksen, johon toivoisin kokemuksia - miten sinä olet hoitanut työpaikan vaihdokset? Vai oletko ollut samalla työnantajalla tyytyväisenä vuodesta toiseen, etkä edes haaveile muutoksesta?