keskiviikko 17. elokuuta 2011

Melankolia

Se hiipii luoksesi salakavalasti, huomaamatta. Matalapaine, masennus. Suru.

Heinäkuu oli raskas. Elokuu on tuntunut raskaammalta. Jaksaminen ei meinaa riittää töihin, kotijuttuihin, elämään. Itkettää joka ilta ja päivälläkin nieleskelen kyyneliä, yritän keskittyä töihin. Ruoka ei maita, seura ei maita, kissatkaan eivät naurata. Ihmissuhteet ahdistavat, samoin tekemättömät työt. Ja ne tehdytkin - usko itseen on kateissa, entä jos teenkin kaiken väärin?

Makaan sohvalla ja tuijotan telkkaria ymmärtämättä näkemääni. Valmistaudun henkisesti taas yhteen päivään. Ja yöhön, jolloin äiti sanoo taas unessani kaiken tapahtuneen olleen virhe. Kaikki on ok. Herään ja ymmärrän nähneeni unta. Lähden töihin, surkeilen. Ja kotona taas sama alusta.

Edellisessä kerroin, kuinka tapahtuu hyvässä ja pahassa. Tämä on sitä pahaa. Olisi saanut tämä vaihe jäädä tulematta. Siinä sitä sitten taas kiskomaan itseään suosta ylös.

Aavistus dramaattisuutta CMX:n sanoin:

"Miten vihaankaan puhetta, sanoja,
Vihaankaan kirjoittamista.
Kävelen vain kehää tyhjässä talossani.
Ajatukset pelkkiä houreita,
Toiveet kuin aamuinen seitti,
Koko elämän aika tuhkaa ja sumua."

Taitaa tämä blogihiljaisuus sittenkin vielä jatkua. Toivotan kaunista syksyn alkua teille!

lauantai 13. elokuuta 2011

Pikapikapika

Hei vaan kaikille, ja tervetuloa uusimmallekin lukijalle! Olen yllättynyt, että kukaan on tänne löytänyt, varsinkin viime aikojen hiljaisuuden vuoksi...

Pikaisesti siis vain kertomassa, että olen hengissä, mutta hurrrrrjan kiireinen. Elämässä tapahtuu, sekä hyvässä että pahassa. Viime aikoina jopa enemmän siinä pahassa. Surun rinnalle on tullut paljon muuta.

Mutta sen enempää surkeilematta lupaan palailla taas ensi viikolla! Nyt kutsuu ystävien mökki.

Ps. Topista ei nyt sitten koskaan tulee miestä. Snip snap eilen. Ihmeellistä! Tuo on niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja opetaatiota sivusta seuranneena en voinut muuta kuin hämmästellä sen helppoutta... Niiskun leikkaus kesti tunnin ja toipuminen pitkään. Kyllä on helppoa olla mies.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Ahdistuneisuusresepti ja sen seuraukset

Mulla on selkeä resepti ahdistuneisuuteen. Mööbleeraaminen. Liikkeellä on ollut tavallista enemmän matalapainetta vanhempieni eilisen vuosipäivän johdosta - 31 vuotta aviossa olisi tullut täyteen.

Koska asialle ei nyt vaan mahda mitään, purin kaiken pahan olon olkkariin. Ja tadaa, lähes kaikki meni päälaelleen! Tai ainakin siirtyi ympäriinsä.


Keep Calmitkin sain lopultakin seinälle!







Ei näin. Mun auktoriteetti horjuu ja kissat hyppii vähän väliä pöydille. Ihana tarjotin Sisustuskärpäseltä!


Ja hei, ettei nyt liian laitetulta näyttäisi niin loppuun pieni realismikuva. Ei täällä vieläkään - kolmen kuukauden siivoamisen ja järjestelemisen jälkeen - ole paikat kunnossa. :D Suuret linjat onneksi alkaa jo näyttää hyvältä.

tiistai 2. elokuuta 2011

♥ Mussukat ♥

Takana saikkupäivä, joka on vietetty hurmaavassa seurassa. :D En osaa enää kuvitellakaan elämää ilman kahta kissaa, saatika sitten sitä elämää ilman kissoja. On ne vaan niin rakkaita. ♥

Topi tapittaa

Niisku ja Niiskun kieli

Väsynyt Niisku

Niisku ja Topi mytyssä

maanantai 1. elokuuta 2011

Lomatunnelmia, osa 3

Kuten aiemmin jo totesin, olivat maisemat ehdottomasti mun mieleen. Yksi ilta koitin napsia sumukuvia, toinen aamu taas hiippailin neljän maissa kuvaamaan auringonnousua. Lomatunnelmaa parhaimmillaan - rentoa oloa!