keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Kotona

Yllätysvieraat on hyvä syy pistää paikat vauhdilla edustuskuntoon. Viime kerralla ehdin jopa napata muutaman kuvan ennen vieraiden saapumista. :) Mitään valokuvaamisen taidonnäytteitä nämä ei ole. Päivä oli ihanan valoisa ja kuvasin tietysti vastavaloon.


Mikä saa kodin oikeasti tuntumaan kodilta? Oma perhe - lapset, puoliso, lemmikit. Perheettömillä ne rakkaat ihmiset kenties lähellä? Tavarat, siis huonekalut ja esineet? Tästä herää ajatus, että onko tärkeää tavarapaljous vai valikoiden ne, mitkä oikeasti tekevät kodin. Vai ovatko tavarat edes tarpeellisia kotia ajatellen, voivathan toiset viihtyä askeettisestikin. Sijainti? Meren rannalla, peltojen keskellä, kaupungin ytimessä.


Oma kotini koostuu rakkaista esineistä, niistä joilla on tunnearvoa ja jotka on haalittu vaivalla. Näitä on kertynyt, vaikka en pidäkään itseäni materialistina.

Myös perhe tarkoittaa kotia, tottakai - minulle perhe on lemmikit (siis ne, joita minulla ei tällä hetkellä edes ole... sitä odotellessa siis!). Kaikkein rakkaimmat ihmiset asuvat piipahdusetäisyydellä. Enpä muuten olisi lapsena uskonut että veljestäni tulee yksi parhaista ystävistäni. Rakkaat näkyvät kotona myös valokuvien muodossa. Haaveilen valokuvakollaasista, mutta en viitsi täyttää pienen asunnon seiniä.


Ylimääräinen nojatuoli odottelee (edelleen) kuljetusta kellariin. Itseasiassa tekisi mieli viedä rahikin pois. Ja oikeastaan se toinenkin nojatuoli. Kipaista hakemaan keinutuoli tilalle. Kohtalon ivaa, että ainoan tarpeeksi tilavan auton omistaa juuri se ihminen, jonka mielestä en tarvitse yhtään lisää tavaraa kotiini... :D Onneksi olen itsepäinen.

Sänky jää aamuisin lähestulkoon petaamatta. Punainen täkki tuli jäädäkseen, nukun sen kanssa lähes joka yö. Aamulla vaan viskaan tyynyt (kuvaa huolettomammin) sängylle. Helppoa.


Pöydillä lojunut, tällä hetkellä kovassa käytössä oleva ammattikirjallisuus löysi tiensä ikkunalaudalle. Pienten säilytystilojen nerokasta hyötykäyttöä, heh. Vielä pitää saada kirjatuet, ettei kukat löydy joku kaunis päivä lattialta. Kerran sain jo siivoilla multia...


Tuunaaja minussa komentaa maalaamaan kukkaruukut. Ei huvita, ehkä sitten kun keittiön pöytä saa kirkkaamman pinnan. Eli siis joskus tulevaisuudessa.


Yritän karsia kodin yksityiskohtia, yksinkertaisuus miellyttäisi.


Mutta miten siinä voi onnistua, kun ne muutamat esineet on oikeasti tärkeitä. Tai vain miellyttävät silmää liikaa. Ei taida yksinkertaisuus onnistua minulta. :)


Koti tuntuukin omalta. Pesältä. Jos pyrkisin täydellisyyteen, olisi tästä paha enää pistää paremmaksi. Kissa tai kaksi riittäisi. :) Kaikki muu saa elää mukana.

6 kommenttia:

  1. Heippa Jolindha!
    Oli kiva löytää blogisi. Ihan kuin olisi ystävän kohdannut : ) Viihtyisiä ja kodikkaita kuvia.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Geisha, ja kiva kun löysit tänne! :)

    VastaaPoista
  3. Sulla on kyllä aivan ihania nuo huonekalut. Home is where the heart is, eli missä tuntuu hyvältä ja rennolta, siellä on koti. =) (eli siis omien rakkaiden romujen keskellä =p)

    VastaaPoista
  4. Vitsi, tässä postauksessa kyllä to valkoinen matto näyttää kyllä niin hyvältä. Mä luin tän ton sun mattopostauksen jälkeen...

    Ja kodin tekee kyllä jotkut tietyt esineet, siis jos ei noita ihmisiä ja eläimiä oteta lukuun. Jotkut tavarat on vaan niin omia. Ja kun ollaan muutettu, niin olen huomannut, että kun kotiin tuo muutaman viherkasvin, niin muuton keskelläkin se vaan tuo jotekin kodikkuutta?!

    VastaaPoista
  5. Sulla on ihanan elämää täynnä oleva koti! Ja tuo senkki on aivan huippu! Olen ihan vihreänä.

    VastaaPoista
  6. piitzi - Kiitosta! Omat rakkaat romut kuulostaa kyllä juuri täydelliseltä. :D

    JOnna - Heh, on se kyllä harmi, että omaankin silmään tuo valkoinen olisi hyvän näköinen jos sitä likaantumista ei ota huomioon. :D Huomiosi viherkasveista on muuten ihan totta! Toin tänne muuttaessa ensimmäisenä pari viherkasvia ja kummasti rupesi tuntumaan kodilta, vaikka asunto oli muuten vielä tyhjillään...

    Johanna - Kiitos! :)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...