Aina vaan raitoja

Jatketaanpas vielä vähän sitä pakollisten hankintojen linjaa. Välipäivinä bongasin Torista kaksi todella symppistä raanua, jotka mielikuvissani sopivat täydellisesti Mummola meets Modern -kotiini! Todellisuus vastasi mielikuvia, sillä luonnossa raanujen sävyt olivat vielä kuvia kauniimmat.

Molemmat kuvat myyjän.

Jälkimmäinen, pienempi raanu löysi heti paikkansa romun piilottelijana, ja ensimmäinenkin pääsi seinälle parissa tunnissa. Päivän ehdin sitä siellä seinällä ihastella, mutta seuraavana aamuna alakertaan tullessa löytyi kaunokainen mytyssä lattialta - kera taulukoukkujen. Koska olin illalla kuullut epämääräisen metelin kantautuvan yläkertaan, tiesin ketä syyttää. Topia.

Noh, ei siinä mitään, kerrankos sitä erehtyy. Uusi yritys, ja taas raanu sai roikkua päivän seinällä, mutta yön tullessa Topi kiskoi sen jälleen alas.

Nyt olen kohta pari viikkoa pohtinut, millä saisin sen ankkuroitua seinälle riittävän hyvin pysyäkseen siellä silloinkin, kun utelias, kokeilunhaluinen (pahaatekevä) kissa päättää koittaa josko sen saisi tapettua hyppäämällä... Taulukoukkujen lyhyet naulat singahtavat ulos seinästä samantien, mutta ehkä järeämmillä propuilla olisi jotain toivoa kohta viisikiloista körilästä vastaan... 

Ja hei, jos on erinomaisia ehdotuksia tarjolla, otan ne vastaan ilomielin! Lilavihreäraanu kun on aika oleellinen olkkarini tämänhetkisten värivillitysten suhteen... ;)