Musta tuntuu paheelliselta

Kiirettä on pitänyt. Joka päivä olen kotiin päässyt vasta illalla. Eilen koulussa, lääkärillä ja labrassa juoksemisen lomassa ehdin sentään vähän nautiskellakin. Kaupoissa kiertelyä, herkullinen lounas söpössä kahvilassa ja erinomaisia uutisia opparin ohjaajalta. Ihana päivä!

Niin paljon hyvää, ettei jotain huonoakin. Tuossa hiljattain höpöttelin paheista. Noh, niin se vaan on, että minua ei saisi päästää lähellekään kangaskauppoja. Kävin ihan vaan katsomassa ja lähdin kotiin reippaasti köyhtyneenä.

Värikkäämmän näistä kankaista näin jo kaukaa. Se kutsui luokseen. Tuli se pakko saada -tunne, vaikka en edes tiennyt mitä sillä tekisin. Pienellä pöyhimisellä löytyi hopeiset pilkut mustalla pohjalla. Söpöydessään tämäkin piti saada. Muutenkin musta viehättää nykyään pitkällisen vaalean kauden jälkeen. Sekä pienempinä ripauksina ja yksityiskohtina että laajemmaltikin, onhan seinät sun muut sentään vastapainoksi vaaleita.

Fiksusti koitin kuitenkin miettiä, viittiikö sitä ostaa kankaita vaan seisomaan. Kiertelin kauppaa ja pohdin. Ja sitten sen keksin! Ihana, tasapaksun kellertävä keittiöni voisi tykätä pienestä piristyksestä ja särmästä. Nih! Kassan kautta ulos.

Nyt sitten voit heittää oman mielipiteesi. Ainaisten sivuverhojen sijaan mietinnässä on simppeli, suora kappa tai valelaskarit, jos kangasta riittää. Jotenkin tuntuu, että verho pääsisi paremmin oikeuksiinsa näin, sivuverhosta saattaisi tuolla kuviolla ja jäykähköllä puuvillakankaalla tulla tunkkainen. Vaan minkälaisen verhon itse laittaisit pieneen keittiöön?