perjantai 5. marraskuuta 2010

Paha, paha asia

Paheet. Minulla niitä on. Suklaa on yksi, ei niin vakava (muuta kuin linjojen kannalta). Dvd-elokuvat ja -sarjat onkin sitten astetta isompi pahe, ainakin jos taloudellisesti ajattelee. Näitä tuleekin hankittua säännöllisen epäsäännöllisesti, aina eksyessäni tiettyjen kauppojen suuntaan... Tästä ehkä kertoo jotain se, että kotini kaksi senkkiä on lähestulkoon leffoja ja sarjoja täynnä!

Sopivasti aasinsilta tälle päivälle. Lauantaista lähtien olen hillunut pelkästään kotona..Tai no, onhan tähän viikkoon mahtunut pari 10 minuutin kauppareissua lähikauppaan. Sunnuntain ja maanantain tein sentään opparia. Tiistai ja keskiviikko tekemättä mitään, pitikö se oppari mennä lähettämään jo maanantaina?? Torstaina ja perjantaina töitä, jes! Vaan nekin peruttiin. APUA! Mitä mä teen, mulla on liikaa aikaa. Ahdistaa olla tekemättä mitään, kun olen jo tottunut stressaamaan. 

Päätin unohtaa (kissa)vauvaperhearjen sekä oman masistranssini edes hetkeksi ja lähdin ihan vaan lähimarkettiin shoppailemaan ja pitsalle. Ja hupsistakeikkaa, pari tuntia myöhemmin saavuin kotiin maha pitsaa täynnä ja läjä katsottavaa kassissa.

Kuoriessani ensimmäisen leffan muovista jatkoin pohdintaani paheista. Onko se oikeastaan niin paha, jos niitä on? Tietenkin rajansa kaikella, mutta jos ajattelee asiaa niin päin, ettei jollakulla ole yhtään paheita - onko tämäkään hyvä? 

Mua ainakin on aina ärsyttänyt liian kunnolliset ihmiset - ne, jotka omalla hymistelyllään tuntuvat tuomitsevan muiden paheet. Tietenkään he eivät oikeasti tuomitse, koska tämäkin voisi olla jonkinlainen pahe. He ovat vaan meidän paheellisten yläpuolella kaikessa hyvyydessään!

Paheet antavat syvyyttä henkilölle, luonnetta. Tekee jotenkin kolmiulotteiseksi ja mielenkiintoiseksi. Paheet tekevät ihmisen, ja ihmiset ovat mukavampaa seuraa kuin pyhimykset. Tykkään olla inhimillinen kaikkine paheineni (ja niitähän on!). Paheet ovat tietenkin aika yksilökohtaisia, jonkun toisen mielestä esimerkiksi miun liiallinen rakkaus suklaaseen ei välttämättä olisi pahe.

Onko sinulla paheita?

Ps. Rakas Joulupukki, säästääksesi minut paheelliselta toiminnalta ja tuhlaamiselta (PAHE!), voisitko lähettää minulle joululahjaksi Greyn anatomian ja Lostin tuoreimmat myyntiin tulleet tuotantokaudet? Kiiiitos.

Niin, tuntitolkulla television edessä hilluminenhan EI ole pahe. :D

4 kommenttia:

  1. Ihana kissu edellisissä postauksissa <3 Tä ei ainakaan kyllästy noin suloisen olennon kuvien katseluun ;)

    Paheet ..hmm. Karkit. Ebay. Kirppikset. Siinä tämän hetken top-3 ..arvaas mistä ois akuutein tarve päästä eroon.. :D

    VastaaPoista
  2. Ihanan tärisyttävä aiha! Paheet, täydelliset ihmiset! JES! Mulla on pahe. Se on mun parhan ystävän kanssa tän elämän ruotiminen. Ja sitten todetaan ironisesti, että kyllä me vaan ollaan siis täydellisiä :) Sitä voisi jopa kutsua joskus juoruiluksi, mutta ei pääsääntöisesti... hih!

    Ei vaan, oikeasti asiaan. Mulla on myös tuo sama pahe, suklaa, ja olisin onnellinen jos se olis vaan suklaa. Mutta kaikki missä on sokeria on ihanaa. Ja siitä mä nyt opettelen pois, ihan terveyden kannalta. Mutta silti aion syödä jatkossakin herkkuuksia, koska se on niiin ihanaa.

    Ja täydellisiä ihmisiä ei olekaan, varmaan ne jotka sitä esittää kantaa kaapissaan mitä ihmeellisempiä luurankoja, ja believe me, I know! että taviksena on vaan niin ihanan helppoa olla, paheineen kaikkineen!

    Mä toivon että joulupukki lukee sun blogia :D

    VastaaPoista
  3. aNNa - Hih, ihanaa kun jotkut toisetkin tykkää katsella kissakuvia. :D Ja kirppikset, tuo on kyllä paha pahe, täällä myös!

    JOnna - Paheet kohtuudella on kyllä sallittuja, en voisi kuvitellakaan karsivani suklaata kokonaan pois, vakka muuten koitankin aina vähän kiinnittää huomiota terveyspuoleen. ;) Niin joo, oon muuten ihan vakuuttunut että joulupukki lukee tätä blogia, pakkohan sen on! :D

    Pieni Lintu - :)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...