lauantai 13. marraskuuta 2010

Puskutraktori

Viime sunnuntaina - viikko kissan kotiutumisesta - tapahtui jonkinlainen läpimurto. Herkkupalalla houkutellen sain kissan syömään kädestäni ja siinä samalla silittelin varovaisesti. Sama toistui seuraavana päivänä.

Tiistaina sain jo silittää ilman herkkupaloja! Keskiviikkona totesin, että onpas hellyydenkipeä katti. Jos huomaa miun lähestyvän, komentaa oikeen silittämään, aloittaa kehräämisen ja leipomisen samantien sekä kiehnää ja puskee ihan hulluna. :D

Torstaina puskutraktorivaikutelma vahvistui. Selkeästi tykkää silittelyistä, vaikkakin sillä varauksella, että liikkeellä ollessaan ei vieläkään anna niin lähelle tulla. Mutta jos on rauhoittunut jonnekin näkösälle pötköttämään, saa ja pitää mennä silittämään. ♥

Tulostimen päällä hehkulampun lämmössä on ihana pötköttää.





Eilen illalla tapahtui seuraava läpimurto - silittelyn lomassa antoi ottaa itsensä syliin ja jatkoi kiehnäämistä ja puskemista sitten siinä. ♥

Miun puskutraktorilla ei muuten vieläkään oo nimeä. :) Odottelen, josko se oikea nimi jostain ilmaantuisi...

5 kommenttia:

  1. On hän kyl niin ihana söpöliini ♥ ♥ Nuo mustat renkaat silmien päällä on aivan ihania.

    Ja kyllä se nimi sieltä ajallaan tulee. Itselle ei tullut sellaista ongelmaa, kun nimi oli jo keksitty valmiiksi :)

    VastaaPoista
  2. Suloinen kisuli! Tulee ihan mieleen meidän kahden kissan alkutaipaleet... Nyt ei enää ole kissoja, molemmat jo siirtyneet autuaammille hiirimaille, mutta muistoissa aina.

    VastaaPoista
  3. Voi mahdoton, miten ihana se on! Kuvista näkee niin hyvin, että luottamus on löytynyt ja oman kissat olet pikkuisesta saanut :) Ajan myötä saat kunnon riesan vielä tuosta, kun koko ajan pitäis häntä huomioida :D

    VastaaPoista
  4. Christin - Kiitos, mie olen ihan rakastunut jo! Onhan tälläkin söpöliinillä jo nimi, mutta tuo Poirot ei jotenkin vaan sovi omaan suuhuni luontevasti... Uuden nimen haluan valita luonteen mukaan, sitten kun ollaan tutustuttu. ;)

    Niina - Kiitos!

    JOnna - Voi kiitos! Meillä on aina ollut kissoja maalla, ja voi kun niitä on ollut ihana seurata!

    kitinen - Kyllä tuo on tainnut miut emokseen ottaa, vähän kyllä yllätyin siitä. Ehkä jäi jonkinlainen emonkaipuu, vaikka toisten kissojen kanssa olikin ensikodissa eikä edes vieroitettu liian aikaisin. Aikamoinen vauva meinaan on nyt! Ja selkeitä riesan elkeitä. :D Jos on päättänyt, että pitää silittää, seuraa perässä vaikka toiseen huoneeseen kihnuttaen miun nilkkaa matkalla. :D

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...