perjantai 19. marraskuuta 2010

Jännitystä ilmassa

Heippa! Täällä on ollu pikkuruinen blogitauko kivoista ja vieläkin kivemmistä (onkohan toi edes sana?) syistä. :D Elämä vie vauhdilla eteenpäin nääs. 

Kauhea jännitys päällä! Oppari on lähetetty uudelleen tarkistettavaksi (vähän lupaili, ettei tulisi enää takaisin korjattavaksi!) ja kypsäri kirjoitettu (ehkä se meni jopa läpi). Lisäksi olen vakaasti päättänyt kirjoittaa tänä viikonloppuna kahdesta rästiesseestä edes yhden. Valmistuminen on varmistunut - 31.12.2010. Eipä tässä nyt oikein ole mitään, joka sen estäisi (tai no ainahan voin kämmiä palautuspäivämäärät oikein perusteellisesti!). Ja arvatkaas sitten mitä muuta - tämä tyttö pääsee heti maanantaina työpaikkahaastatteluun!

Koitan olla toivomatta liikoja. Paikka kuulostaa uskomattomalta. Täysin koulutustani vastaava paikka, äitiyslomasijaisuus, johon perehdytetään (jes!). Yritys mukavalla paikalla, mukavan oloinen henkilöstö ja ennen kaikkea mukavan oloinen pomo! Mukavaa. Eilen sain paikasta kuulla, yöllä viilasin CV:n ja hakemuksen kuntoon ja aamulla soitin henkilökohtaisesti kysyäkseni, josko voisin lähettää ne sähköpostilla. Tuntia myöhemmin miulle soitettiin takaisin ja kutsuttiin haastatteluun! Uskomatonta. Olen kiipeillyt seinillä ilon ja kauhun välimaastossa. Jännittää, hirvittää, jännittää taas. Mokaanko haastattelun vai onko työpaikassa jotain vikaa? Vai voisinko vaan olla niin onnekas, että hyvä paikka tärppäisi näin "helpolla". Tuskin. Toivon sitä kuitenkin.

Työpaikan etsiminen on aina rasittavaa. Ja samalla jotenkin ihanaa. Mie olen siitä onnekas, että olen saanut hyviä työpaikkoja suhteilla - kuitenkaan yksikään näistä paikoista ei ole ollut itsestäänselvyys ja jatkopestit olen saanut puhtaasti omilla ansiollani. Stressaavaa, jännittävää työnhakua on seurannut poikkeuksetta kiva työpaikka ja ihanat työkaverit.

Tämänhetkinen esimies on  "tavallaan" ystävä ja yhdessä ollaan jännitetty miun työkuvioita. Alusta lähtien on ollut selvää, että nykyinen työ on vain väliaikainen. Arvatkaa harmittiko siinä kohtaa, kun tajusin että työ olisi myös täydellinen ollessaan vakituinen! Vaan eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Maanantaina meikä kahlaa korkokengissä työpaikkahaastatteluun, jonka sitten ihan positiivisuuden, optimismin sekä kaiken hyvän ja toiveikkaan nimissä vedän putkeen. Nih!

Elkääkä vaan sanoko, että elän jossain omalla pilvenhattarallani. Optimismia sen olla pitää! :D

5 kommenttia:

  1. Oikein paljon onnenpotkuja!!! Olipas täällä kivoja uutisia :)

    VastaaPoista
  2. Ihanan positiivinen postaus! Ja kuule, joskus vaan kay niin hienosti ja loistavasti, että tollainen onnenpotku sattuu eteen ja saat sen paikan! Ja se ois sulle ihan oikein :D Kauheesti tsemppiä!!! Muista että työpaikkahaastattelussa just se asenne ratkaisee. Tolla positiivisella asenteella se paikka on ehdottomasti just sun! Piste.

    VastaaPoista
  3. jatkoa edelliselle kommentille.. TUPLAPISTE! :)

    VastaaPoista
  4. Pieni Lintu ja Marika, kiitos! Onnentoivotukset tulee kyllä tarpeeseen! :)

    JOnna ja pampula, kiitosta! Mie koitankin tässä ajatella, että tällä positiivisuudella ei voi olla saamatta sitä työtä. :D Vielä kun miettii vähän vastauksia etukäteen, ettei ihan hyydy, jos jotain yllättävää kysytään!

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...