Sivut

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Fireflies!

Pakko se on avautua: Mie en jaksa.

Opinnäytetyön loppurutistus, ensimmäinen tarkastus ihan kulman takana, palautus tulevana viikonloppuna, mie onneksi sain siitä vielä hitusen lisäaikaa. Tämä yhdistettynä 1) työhön ja 2) stressaamiseen seuraavasta työpaikasta työnhakuineen, joka olisi oikeastaan pitänyt aloittaa jo kuukausi sitten, on rankkaa. Tuntuu, että vielä pisarakin lisää vetää uupumuksen siihen pisteeseen, että mie en saa mitään aikaan. Työnhaku taitaa olla se pisara, en oo vielä aloittanut, ei vaan pysty. Tänään itkin, ihan sitä itseään, uupumusitkua. Helpotti, päänsärky vaan jäi. Panadolin jälkeen ei sitäkään.

Jaksan aina ihmetellä sitä, miten vapauttavaa itkeminen on. Välillä vaikutan varmaan aikamoiselta itkupilliltä. Olen tunteellinen ja elokuvatkin saa itkemään. Samoin monet muut asiat. Ei haittaa, sehän on vapauttavaa.

Uupumukseen oli pakko keksiä jotain. Ostin valosarjan peiliin ripustettavaksi. Ihanan tunnelmallinen ja piristävä. Nukkumaan käydessä tulee mieleen ne tulikärpäset. :) Totuttelen nukkumaan tulikärpästen kanssa, ainakin toistaiseksi. En halua huonomuistisena talloa lauantaina kotiutuvaa kissaa pimeässä...



Viikonloppuna tein toisenkin heräteostoksen, joka taitaa parhaillaan odotella postissa noutamista. Pitäisi joku päivä irrottautua töistä sen verran, että ehtisi kipaisemaan postissa.

Valivali ja seliseli, ehkä taas ensi kerralla vähemmän avautumista. :D

6 kommenttia:

  1. Hei!

    Todella paljon voimia. Itsellä sama tilanne uupumuksen suhteen. Koulu loppusuoralla ja elämä toisella paikkakunnalla, jossa siis on harjoittelu, on yhtä tuskaa. Viimeistä viikkoa viedään, mutta ei jaksaisi. Pieniä piristysruiskeita yritän itselleni antaa, kuten sen, että viikon jälkeen pääsen kotiin, saan nauttia omasta sängystä ja sitten vielä saan kissankin kotiin.

    Valittaa kannattaa silloin kun on sellainen olo. Parempi purkaa se pois, saati pitää sitä sisällään.

    Voimija ja jaksamisia!

    VastaaPoista
  2. Itkeminen tosiaan on vapauttavaa, sen jälkeen aina jaksaa pyyhkiä kyyneleet ja jotenkin aloittaa alusta. Purkaa sen stressin.

    Voimia loppurutistukseen, nyt on enää ihan muutamista päivistä kysymys. :) Ja voi että sitä tunnetta, kun olet sen työn palauttanut!

    P.s. Hienot valot. itse olen taistellut, etten vielä laittele mitään valohökötyksiä vaan yritän odottaa ekaan adventtiin. Tuntuu vain, että sinne on ikuisuus. Jospa yhden valot ulos lyhtyyn sittenkin.... :D

    VastaaPoista
  3. Paljon,paljon jaksamista ja tsemppiä loppurutistukseen! Niin lähellä jo!

    Kyllä sitä itsekin tulee joskus tirautettua, kun on oikein väsynyt ja stressaantunut. Siitä itkustakin saa ihme kyllä voimaa!

    Kiva idea muutes laittaa valot peiliin, hieno!

    VastaaPoista
  4. Tuttu tunne! Musta tuntuu että mä jotenkin aina ajan itseni nurkkaan ja lataan kalenterin täyteen. Ensin ajattelen että ehdin, sitten kun en ehtisi, mutta pusken sisulla läpi, tulee välillä kiukku ja itku. Lähinnä sen vuoksi että on niin tyhmä ettei muista muistaa itseään.

    Mutta kokeiles tätä. Päätä ottaa näistä kiireistä ja huolista lomaa. Esim. joku päivä töiden jälkeen. Päätät että et SAA tehdä opparia tai hakea töitä ja nautit kiireettömyydestä ja ajatuksesta ettet saa tehdä näitä asioita. Ja sitten seuraavana päivänä taas puskemaan kohti tuulta. Mä otan aina välillä tällaista "lomaa" ja mulla se toimii :)

    VastaaPoista
  5. Mä niin tiedän tuon tunteen =/ Hirmusti tsemppiä loppurutistukseen, oo itelles armollinen :)

    VastaaPoista
  6. Ooh, kissa ja tassuterapiaa! Toivottavasti niillä stressikin lievittyy, vaikka pikkuinen touhupakkaus varmasti vielä hermojakin tulee koettelemaan :D

    Kovasti tsemppiä vielä!

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...