Sivut

maanantai 27. syyskuuta 2010

Seliseli


Syvällisyysvaroitus! Ei kuvia eikä keveää höpönlöpön sisustelua tässä postauksessa.

Mietin tänään jälleen kerran, mistä tulee se ainainen tarve selitellä. Onko se niin syvään juurtunut tapa suomalaisilla, että siitä ei pääse yli. Vaikka onko siihen joku toinen syy? Entäs selittelyn toinen puoli, puolustelu. Miksi pitää puolustella sitä, mitä on? Tai miksi pitää ylipäänsä ihmetellä toisten ihmisten valintoja? Eikös se ole rikkaus, että ollaan kaikki ihan erilaisia, kiinnostuneita eri asioista.

Ystäväpiirissäni ei oikestaan lisäkseni ole yhtäkään sisustamiseen hurahtanutta. Saan selitellä valintojani jatkuvasti. Siis mikset sä voi tulla baariin? No kun käytän rahani mieluummin johonkin muuhun. Tässä tapauksessa siihen sisustamiseen. Mutta voiko tätä sanoa ääneen? Ei. Se on huomattu kantapään kautta.

Näiden ihmisten seurassa en voi vapaasti olla oma itseni, vaikka he ovatkin rakkaita ystäviä (ja onhan meillä sentään jotain muuta yhteistä). Mutta he eivät ymmärrä, miksi innostun niinkin pienestä asiasta kuin halvasta tyynynpäällisestä tai verhojen vaihtamisesta useammin kuin kerran parissa vuodessa. Tai kivasta kattolampusta. Tai (auta armias!) jostain kalliista statussymbolista (siis designista, niinkuin itse näitä kutsuisin). Sen sijaan olisi täysin hyväksyttävää, jos haluaisin käyttää vähät rahani vaikkapa kosmetiikkaan tai baari-iltoihin.

Minä siis selittelen. Selittelen, vaikka omatunto pisteleekin. Selittelystä kun on niin lyhyt matka valehteluun ja pelkään, että joskus tämäkin raja vielä tulee ylitettyä. 

Mistä tämä tuli sitten mieleen? Kävin tänään vapaapäivän iloksi asioilla, ja ensimmäistä kertaa elämässäni uskaltauduin yksin, ilman "aikuista" seuraa Marimekon liikkeeseen (sain muuten huippuhyvää palvelua! Näytänköhän lopultakin aikuiselta?). Ihastuin ja rakastuin. Ja mietin, voinko edes harkita ostavani Marimekolta mitään ilman pakottavaa tarvetta selitellä tai puolustaa itseäni.

Jaa-a, aika paha sanoa. :) Ehkä tämän pohtimiseen saa kevyesti kulumaan seuraavat pari vuotta.

-----

Ps. Mietin muuten tosi pitkään viitsinkö viedä blogia kevyestä pintaliidosta yhtään syvällisempään suuntaan. Tuntuu liian henkilökohtaiselta, mutta ehkä tätä voi koittaa edes kerran tai kaksi, silloin tällöin. :)

6 kommenttia:

  1. Oikein kiva lukea syvällisempääkin sinua! Kiitos ja jatka samaan malliin, sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ja sitten tähän syyllisyys-selittely asiaan. Sä olet kohtelias. Et viitsi kajauttaa kavereillesi päin näköä, että sua ei vois vähempää kiinnostaa baari, vaan ostelet mielummin Marimekkoa. Se tarkoittaa sitä, että olet hyvä ystävä, etkä niin moukkamainen kuin kaverisi, jotka kehtaavat kyseenalaistaa sinun tekemisesi. Tämäpäs tuli nyt jyrkästi. Mutta tarkoitan, että selvästikin osaat asettua toisen asemaan ja vältät turhia konflikteja. No, aina niitä ei voi välttää, mutta miksi kaivaa verta nenästä jos ei tarvitse. Toisaalta, voisit kyllä nyt kun sieltä Marimekosta käyt ostamassa jotain ihanaa, hieman "kehaista" ystävillesi, miten paljon kyseisestä tuotteesta pidät. Ihan ylpeänä! Ehkä he ymmärtävät :)

    VastaaPoista
  2. Komppaan JOnnaa..tosi kiva lukea näitä syvällisempiäkin juttuja!

    Mielestäni tästä saa kuvan, että olet rohkeasti oman polkusi tallaaja. Sinulla on kanttia sanoa ei baari-illoille ja pidät omista periaatteistasi kiinni.

    Tuosta henkilökohtaisempaan menosta...

    Itse koen jotenkin puhdistavana kirjoittaa mielessä pyörivistä asioista. Ehkä joku voi samaistua, olla erimieltä, olla jotain mieltä.. kommentoimalla tai ajatuksissa.

    Yritän kuitenkin kirjoittaa vain itsestäni (poikkeuksena juttu pojastani). En haluaisia täällä analysoida esim. miestäni. Siis sillälailla vakavasti. Huumorimielessä kyllä :)

    Iloista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Heippahei! Mukavaa huomata, että syvällisempikin juttu saa vastakaikua. Ehkä sitä rohkaistuu toistekin koittamaan. :)

    JOnna - Välillä olen mietiskellyt ihan samoilla linjoilla, kun mitä kirjoitit! Onhan tuo jyrkkä mielipide, mutta välillä tuntuu että mie olen se parempi ystävä, kun en ihmettele ääneen toisten touhuja. Eikä sitä tosiaan viitsi ehdoin tahdoin verta nenästään kaivaa. :D

    Totuttu tapa tämäkin, ujona ihmisenä sitä helpommin jää itsekseen märehtimään asioita, vaikka välillä kannattaisikin puhua suunsa puhtaaksi!

    pampula - Puhut ihan asiaa puhdistavasta kirjoittamisesta, itse ajattelen samoin. Helpottaa kummasta mieltä, kun voi purkaa kaiken paperille - tai tässä tapauksessa blogiin!

    Kirjoittaminen (yhdessä taiteen kanssa) on muutenkin miulle keino selvittää asioita sekä ihan vaan rentoutua, se on sitä itsensä ilmaisemista. :D Mutta jokin raja on tietenkin hyvä olla, ja mie pikkasen vielä epäröin, mikä se oma raja on. :)

    VastaaPoista
  4. Mulla oli aikoinaan eräs ystävä, nykyään ex-ystävä, jolle sain aina selitellä valintojani ja tekemisiäni. Oli meinaan hieman ahdistavaa, en voinut olla hänen kanssaan oma itseni. Semisti harmittaa että emme enää ole ystäviä mutta toisaalta mun ei tarvi puolustella ja selitellä tekemisiäni enään. Toisaalta, olen myöskin "kasvanut" niin että tuskinpa enään niin tekisinkään ;)

    VastaaPoista
  5. Blogiin kirjoittaminen on kyllä mielenkiintoista. Sitä välillä miettii mitä haluaa kirjoittaa, mitä VOI kirjoittaa, ja kuka niitä lukee? Toivoo tietysti että joku ja toisaalta pelkää että joku :) Aloitin oman blogini heinäkuun lopussa ja tuntuu että se raja vielä hakee paikkaansa, mutta opetellen... :)

    VastaaPoista
  6. piitzi - Huh, miulla myös muutama entinen ystävä, joiden kanssa homma ei toiminut ollenkaan (taidettiin olla loppujen lopuksi ihan eri planeetalta). Toki harmittaa, että ollaan vaan entisiä ystäviä, mutta yleensä kyllä harmitti aina senkin jälkeen kun näitä ystäviä tapasi... :)

    JOnna - Tuo on muuten niin totta! No, kyllä se raja tässä vielä varmaan ennen pitkää selkiintyy. :D

    Aika jännä juttu muuten, että yhdellekään tutulle en ole vinkannut edes blogia pitäväni. Ei sillä, että tätä mitenkään häpeäisin. Jotenkin vaan ei ole tullut mieleen mainostaa. :)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...