perjantai 13. huhtikuuta 2012

Palikka

Tavallista vilkkaammasta kävijämäärästä huolimatta pohdintani rahasta ei pahemmin herättänyt ajatuksia, joten palaan suosiolla vähemmän syvälliseen täysin pinnalliseen hömppään. :D

Tämä saapui jo lähemmäs kuukausi sitten väärään osoitteeseen, mutta laiskana ja kiireisenä naisena sain sen vasta eilen. Alunperin suunnitelmissani oli lahjoa itseäni tällä valmistuttuani, mutta valmistumisesta on jo lähemmäs puolitoista vuotta aikaa, joten ehkä tätä ei voi ihan valmistujaislahjaksi väittää. Piristäkööt siis muuten vaan ankeata huhtikuuta (äidin kuolemasta tulee muuten ensi perjantaina täysi vuosi täyteen ja täällä onkin viimeinen kuukausi kulunut melkoisen itkuisissa merkeissä).







Mielestäni se on ollut kaunis jo kaupoissa katsellessani, mutta silti todellisuus pääsi yllättämään - omassa kodissani Block tuntuu jotenkin vielä kauniimmalta!

Myös paino yllätti positiivisesti. Ikkunoiden edessä en normaalisti voi pitää juurikaan valaisimia kissojen takia - esimerkiksi Tuplis on pudotettu ainakin puolenkymmentä kertaa - mutta tätäpä katit eivät niin vaan pudotakaan!

10 kommenttia:

  1. Kissat näyttää kovasti kiinnostuneilta :D Siskollani on sama valaisin ja tykkäsin minäkin siitä kovasti. Ja tuplakupla on siis kestänyt tippumiset tuosta noin vaan?? :)

    Ihanaista viikonloppua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä jälkikäteen!

      Tuplis on (kumma kyllä) kestänyt putoamiset. Sisällä olevat lamput on aina irronneet ja rapisseet sitten irrallisena, mikä on tietenkin kuulostanut TOSI huolestuttavalta.

      Toisaalta pelkään kyllä, koska se lakkaa toimimasta putoamisen jälkeen ;) , joten lamppu on nykyisin viritelty siten, että kissat saavat sen kyllä kaadettua, mutta eivät pudotettua lattialle asti.

      Poista
  2. Näyttää upealta.
    Hyvää viikonloppua neidolle.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Arvaa vaan, kuinka monta kertaa itse olen katsellut sitä kaipaillen muilla. :D

      Poista
  4. On kieltämättä kiva tuo lamppu!
    Palaan tuohon edellisen kirjoituksen aiheeseen koska luin sen vasta nyt: Itsekin olen melko vähävaraisista lähtökohdista ja muuttanut nuorena omaan asuntoon ja kustantanut itse kaikki opiskelut ja ajokortit ym eli rahaa oli pitkään hyvin vähän käytössä, sitten oli pätkätöitä eli ainaista säästämistä kohta loppuvan työpätkän takia kun ei uudesta ollut varma. Sitten kun sain vakituisen ihan mukavasti palkatun työn ja mieskin tuo oman rahansa taloon, niin olen myös huomannut että on ollut vaikea tottua siihen että voi ostaa itselleen jotain ei-pakollistakin, ihan vaan kun tekee mieli. Helposti meinaa tulla huono omatunto "tuhlaamisesta" vaikka kysymyksessä ei olisikaan mikään hömppä vaan vaikka joku parempilaatuinen (eli kallimpi) vaate.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti siihen rahattomuuteenkin tottuu! Ja tosiaan esimerkiksi vaate- ja kenkäostokset on mulla aina semmoisia, mihin kehtaisin ryhtyä vasta, kun vanhat kuluvat puhki. Mutta ehkä siitäkin tavasta oppii pois pikkuhiljaa.

      Tuli vielä mieleen, että vaikka raha ei tee onnelliseksi, huomaa onnellisuuden olevan helpompaa nyt, kun niitä kaikkia senttejä ei tarvitse laskea. Eli sinänsä raha kuitenkin vaikuttaa siihen onnellisuuteen, siitä riippumatta tuhlaako sitä.

      Poista
  5. Kiva blogi sinulla. :) Jään seuraamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa kun löysit tänne! :)

      Poista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...