perjantai 20. huhtikuuta 2012

Vuosi

Tasan vuosi sitten äitini kuoli. Hiljaisuus täällä sitä muistellessa.



Keskiviikkona kävin myös pyytämässä ensimmäistä kertaa elämässäni rauhoittavia lääkkeitä auttamaan nukkumisessa. Pelkästään pyytäminen oli jo iso askel mulle, mutta ehkä mun ei kuitenkaan tarvitse niitä ottaa. En haluaisi antaa periksi.



Me ollaan kissojen kanssa touhuttu työhuonetta paremman tekemisen puutteessa. Mun ratkaisu ahdistukseen on aina siivoaminen tai mööbleeraaminen. Itsensä uuvuttaminen.



Jouluna vein äidille enkelin. Se enkeli oli siellä vielä pääsiäisenäkin, vaikka olin varma jonkun pöllivän sen ihan vaan kiusallaan. Äiti tykkäsi enkeleistä ja norsuista, keräili molempia. Norsut odottelee laatikossa parempia aikoja, enkelit joulua tai jotain.

Pitkään mietin näiden kuvien laittamista. Jotenkin tuntuu liian yksityiseltä. Ehkä ne täältä vielä poistuvat.

Palaillaan.

2 kommenttia:

  1. Suuren suuri halaus <3
    Hienoa että uskalsit käydä pyytämässä apua ittelles. Ei lääkkeitten syömistä tarvii hävetä. Oot uskomattoman rohkea <3

    Ihanaista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! <3 Mä vähän karsastan lääkkeitä ja käytän ihan tavis särkylääkkeitäkin tosi harvoin. Nyt oli vaan pakko antaa periksi. :)

      Poista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...