tiistai 10. huhtikuuta 2012

Tunnustan

Eihän ne kiireet ole helpottaneet, mutta tällä kertaa olen kyllä ihan vaan laiska. Miten voi olla niiiiin vaikeata saada valokuvia kameralta koneelle? Tai edes ottaa niitä valokuvia. Päätin siis pitää ihan hyvillä mielin epävirallisen enteeyhtäänmitään-viikon. En tehnyt mitään, yhtään mitään. Paitsi tietenkin niitä pakollisia töitä...

Myös muut ovat tunnustaneet, tällä kertaa Pampula ja Kartanonrouva Elise jakoivat minulle tunnustukset. Hurjan paljon kiitoksia molemmille!!

-----

Pampulan tunnustustukseen kuuluu kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään, jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogille, ilmoittaa kohteille tunnustuksesta sekä kiittää tunnustuksen antajaa.


1. Auto on mulle välttämätön paha. En halua käyttää kahta ja puolta tuntia päivittäin työmatkoihin, kun autolla selviän 40-50 minuutissa. Kuitenkin haaveilen julkisen liikenteen käyttämisen helppoudesta.

2. Pienenä tyttönä päätin ryhtyä isona sairaanhoitajaksi tai maanviljelijäksi. Ensimmäinen ei vaan oo mun juttu, ja toinen ei Suomessa kannata. Maalaistalossa haluaisin kyllä asua!

3. Lapsena saamani resuinen, likainen pikkunukke on seurannut mukanani jokaisessa muutossa. Nuken nimi on Salli ja ikää nukella on melkein 25 vuotta. Muuten en tykännyt lapsena nukeista, Salli oli ainoa oikea.

4. Olen välillä varsinainen yllytyshullu. Ei siitä sen enempää. ;)

5. Tällä hetkellä mua vaivaa ihan vimmattu remonttikuume. Voi kun sen remonttikuumeen voisikin yhdistää ylimääräiseen aikaan. Ja osaamiseen. Maalisuti kyllä pysyy kädessä, porakone sen sijaan ei.

6. Tunnustan, etten myöskään osaa asentaa kattolamppuja! Ja pelkään opetella - sähkö on pelottavaa ja sokeripalat liian teknisiä mulle.

7. Mua vaivaa myös kamala matkakuume! Haluan matkustaa! Olen kuitenkin hieman arka matkustamaan yksin, ihan vain navigointiin liittyvistä syistä... Kartta on tuntematon käsite minulle, entiselle partiolaiselle, ja suuntavaistonikin on ihan olematon. Siitä huolimatta suunnittelen kesämatkaa, jolta toivottavasti myös palaan kotiin.

8. Välillä aamuisin - yleensä viikonloppuisin - kiroan päätöstäni ottaa kissa tai kaksi. Kuuden arkiaamut vielä menettelevät, mutta kuudelta ylös viikonloppuisin on masentavaa. Kissa ei ymmärrä, miksi aamuruoka ei tule samaan aikaan joka päivä, joten minä nousen kuudelta. Tai kestän häiriköiviä kissoja, ja nousen puoli seitsemän.

Tämä taitaa olla jo vanhempi, paljon kiertänyt tunnustus, joten jätän sen nyt jakamatta. :)

-----

Elisen tunnustus puolestaan on tarkoitettu viidelle alle sadan lukijan blogille, minä tyydyn tällä kertaa kolmeen (ja teemaan sopien syytän tästäkin laiskuuttani, anteeksi).



Enne ja Sisusta siis
Cinnabarian Valkoinen koti

Ollos hyvä!

Näissä merkeissä palaan torstain deadlinen pariin. Mutta hei! Mulla helpottaa viikonlopun jälkeen jo vähän, iiiihanaa! Kun tämä remppainto säilyisi vielä toukokuulle, jolloin mulla ois jopa aikaa... :)

4 kommenttia:

  1. Olipas mukavia tarinoita taas neidillä. Kiitos kovasti tunnustuksesta <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos tunnustuksesta Jolindha! Nää lämmittää mieltä ;)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...