Sivut

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Rakasta kaivaten

Essi 15.07.2001 - 10.03.2010


Rakas, sairauden uuvuttama kisuni lopetettiin tänä iltana. Ikävä on suuri, vaikka tiedänkin päätöksen oikeaksi. Lääkärille lähtiessä sitä jotenkin vaan ei osannut arvata, että yksin palaisin kotiin - uskoin, että vielä olisi edes vähän yhteistä aikaa jäljellä.

Jokaisen pienen rapsahduksen kuullessani käännyn vaistomaisesti katsomaan, mitä se tyttö puuhaa. Vaan liekkö äänet korvien välissä, sillä eihän täällä muita enää ole.

Onneksi jokin vaisto käski tänään napata kameran käteen, ja sain vielä viimeiset muistot rakkaasta lapsesta. Ylläoleva kuva on kuvasarjan viimeisiä, kun vielä jaksettiin saalistaa kameran nauhaa. Tämän jälkeen köllähdettiin vierekkäin sängylle, Essi läheisyydestä tyytyväisenä kehräten. Näin haluan karvavauvani muistaa.

4 kommenttia:

  1. Kyynelsilmin luin Essin poismenosta.
    Niinkun toivottiin Essille vielä paranemisia.
    Kuvista kyllä olen katsonut, että Essin silmistä on vire hävinnyt, mutta mutta...
    Surussasi myötäeläen;
    -e-

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleen oman kissan nukuttaminen sairauden vuoksi, karvapalloja kaipaa eri tavalla kuin ihmisiä :/ voimia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille, -e-, Missye ja S.

    Kyllähän sitä toista kaipaa, mutta onneksi kisulla on nyt varmasti parempi olla. :)

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...