Työpöytäpohdintoja

Viimeiset viisi vuotta olen kärsinyt möhkälemäisestä, epäkäytännöllisestä työpöydästä. Tämänhetkisessä kodissa se on sijoitettu olkkarin nurkkaan, mutta tulevaan yksiöön en sitä aio tunkea. Vajaa viikon päästä pääsen siis lopultakin siitä eroon, jee!

Haaveissa on jo pidempään siintänyt ajatus ihanasta, yksinkertaisesta työpöydästä pukkijalkoineen. Ajatukset kuitenkin palaavat aina siihen pankkitiliin ja ekologisuuteen - parempi kun olisi koittaa kierrättää sen sijaan, että marssin Ikeaan ostamaan kivan pöydän. Isolle pöydälle ei myöskään ole tilaa uudessa asunnossa.

Onneksi naisilla on oikeus muuttaa mieltään. Haaveissa siintää isäni opiskeluaikainen, pieni kirjoituspöytä, joka sopisi hyvin miun tarkoituksiini. Ikävä kyllä, katseltuani kyseistä pöytää ensimmäiset 15 vuotta elämästäni kyllästyin siihen perusteellisesti, ja luovutin sen ilomielin äidilleni harrastekäyttöön. Ja nyt harmittaa. Tosissaan. Mutta ehkä pienellä neuvottelulla tilanne olisi muutettavissa...