Sivut

tiistai 16. helmikuuta 2010

Valoa elämään

Olohuoneen sisustus on ajan myötä rakentunut rakkaalta veljeltäni ja hänen vaimoltaan tupaantuliaislahjaksi saadun kattokruunun ympärille. Normaalisti en kattokruunuihmisiä ole, mutta tätä kyseistä valaisinta olin ihastellut kaupassa - ja hinnan takia tyytynyt myös jättämään sen sinne kauppaan. Yllätys olikin suuri, kun muutama viikko muuton jälkeen pariskunta tuli kahvittelemaan kyseinen valaisin (ja asennuspalvelu!) mukanaan. :)



Turkoosi kuuluu lempiväreihini ja myös edellisessä asunnossa oli tätä väriä käytetty reippaasti. Olin silti yllättynyt, kun ihana kälyni oli tuntenut mieltymykseni niin hyvin, että oli päätynyt ostamaan juuri tuon valaisimen lahjaksi. Ja vielä pari vuotta myöhemminkin on valaisin edelleen rakas, enkä voisi kuvitellakaan vaihtavani sitä toiseen. Edes hyvää vauhtia kehittyvästä valaisinpakkomielteestäni huolimatta.

Jos nyt jotain miinusta on keksittävä, tuottaa olkkarin ennalta määrätty värimaailma välillä tuskia. Välillä kun olisi kiva vaihtaa värien myötä huoneen tunnelmaa, mutta aina ei vaan raksuta, mikä kaikki sopisi turkoosin kattokruunun hallitsemaan huoneeseen...

2 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle, vaikka on jo aikoja sitten pitänyt käydä.

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...