torstai 15. heinäkuuta 2010

Neljä kissatonta kuukautta

Olen tunteellinen höpsö ja kova kiintymään.



Kisuni kuolema nelisen kuukautta sitten oli kova pala ja vieläkin aivan mitättömän pienet asiat tuovat kyyneleet silmiin. Osana suruterapiaa päätin tehdä muistokansion kisustani. Vielä on paljon tehtävää - en ole jaksanut ollenkaan paneutua digikuviin tilatakseni niistä paperiversiot. Mutta ainakin alku on nähtävillä. Ja höpsöä tai ei, on ihanaa kun rakkaiden muistojen pariin voi palata koska tahansa.






Hyvää syntymäpäivää, Essi! Olisitpa vielä täällä, tuppaamassa tapasi mukaan syliini ja käpertymässä nukkumaan mennessä tyynylleni.

6 kommenttia:

  1. Jeppu, voittaa kyllä perinteisen valokuvakansion. :) Tarkoitus olisi rakkaimpia muisteloita kirjoitella tuonne vielä sekaan.

    VastaaPoista
  2. Voi, miten kaunis ajatus! <3

    Oma kissani kuoli vuosi sitten selittämättömien virtsaamisvaikeuksien (tutkittiin ja hoidettiin, mutta syytä ei ikinä löytynyt) takia hieman alle 4-vuotiaana ja ikävä on edelleen valtava. Mutta mulle onneksi sentään jäi nuo kaksi muuta kissaa, niiden seura suo aivan uskomatonta lohtua :) Niistäkin toisella tosin todettiin puolisen vuotta sitten munuaisten vajaatoiminta ja noin nuoren kissan tapauksessa (4v.) elinikäennuste saattaa olla mitä tahansa päivistä useisiin vuosiin. Mutta päivä kerrallaan ja jokaista yhteistä hetkeä arvostaen <3

    Essi säilyy aina muistoissa ja sillä tulee aina olemaan aivan erityinen paikka sydämessäsi. Mutta siellä on varmasti paikka myös uudellekin kissalle, joten toivotan kovasti kaikkea hyvää tulevaisuuteen uudelle kissalle sopivaa aikaa odotellessa :)

    Ah, kissajutut saavat mut aina niin kovin tunteelliseksi. Kissat on aihe, josta jaksan aina innostua :D

    VastaaPoista
  3. Heippa kitinen, ja mukavaa kun löysit vierailulle! Toivottavasti saat vielä monia ihania muistoja yhdessä kisujesi kanssa. Essi kuoli parin vuoden sairastamisen jälkeen juurikin munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Alun lääkityksen jälkeen käänne tuli melko yllättäen, ja veti nopeasti huonoksi.

    Huh, kissat on myös miulle aihe, josta jaksaisin puhua vaikka kuinka paljon, niin hyvässä ja huonossa. ;) Vielä tänne kotiutuu jossain kohtaa karvapallero tai kaksi, kyllä kissallinen päivä aina voittaa sen kissattoman. :D

    VastaaPoista
  4. Valitettavasti meidänkin kissatyttömme aika tuli viimein tällä viikolla täyteen. Puolen vuoden sairastamisen jälkeen lopullinen romahdus tosiaan tapahtui lyhyessä ajassa. Mutta kuten todettua, kauniit muistot jäivät ja ehdin jo näissä neljässäkin vuodessa saada tuolta tytöltämme paljon arvokasta <3

    En kai saisi myöntää, mutta kova kissakuume koittaa taas itsellänikin nostaa päätään :D Tietysti pelottaa vastuu aina uudesta kissasta, kun kahdesta ensimmäisestämme jouduimme luopumaan aivan liian aikaisin. Mutta eiköhän tuo jäljelle jäänyt nuori poikamme vielä kaverin saa, kunhan aika on sille valmis :)

    VastaaPoista
  5. Kitinen, voi miten kurjaa, otan osaa! ♥ Mutta onneksi sentään jää ne muistot, ja onneksi teillä on vielä yksi kisu surua helpottamassa. ♥

    Se kissakuume on kyllä katala kumppani. :D Miulla se pahenee koko ajan, ja päivittäin haaveilen uudesta kissasta, tai oikeastaan kahdesta. Harmittaa, kun taloudellisesti vielä ei ole sopiva hetki, vaikka muuten tuntuukin, että aika olisi jo oikea.

    Kyllähän se vastuu pelottaa. Ja miuta hirvittää ajatus siitä, että seuraavakin kisu voi siirtyä sateenkaarisillalle ennen aikojaan. Onhan esimerkiksi juuri tuo munuaisten vajaatoiminta sen verran yleistä kissoilla. :/ Mutta silti kissoista koituva ilo on paljon surua suurempi. ♥

    Toivottavasti teidänkin poika saa vielä kaverin itselleen!

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...