sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Hengissä ...

... ollaan! Muutama sairaalareissu ja 15 kiloa takana, mutta muuten kaikin puolin kunnossa. Olen siis sairastellut, en tehnyt mitään typerää. :)

Pahin depis on vaihteeksi taas helpottanut, onneksi. Masentuneisuus on masentavaa, vaikka sekin olotila on vaan läpikäytävä. Kuormitusta on ollut ihan liikaa, erityisesti tuolla psyykkisellä puolella, mutta siitä voi olla suunta vain ylöspäin.

Jaksan taas suunnitella, miettiä ja jopa toteuttaa. Taaperon askelin, mutta kuitenkin. Olen miettinyt syntyjä syviä, elämän suuria kysymyksiä. Siis ihan sitä peruskauraa. Mitä haluan, mihin tähtään - elämän eri osa-alueilla sekä ihan yleisestikin. Mikä on juuri minulle tärkeää? 

Työni on ihan kiva, mutta työpaikan vaihto on ehkäpä vuoden tai viimeistään kahden päästä vuorossa. Pitkän tähtäimen työpaikaksi en nykyistä koe. Työ ei ole haastavaa, enkä kehity mihinkään suuntaan. Muutama mahdollinen työtilaisuus kurkistelee kulman takana - ns. sivutyönä itsensä kehittämistä omalla alalla. Toki toivon parasta, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Mahdollisuudet ovat vasta ajatuksen tasolla.

Ystäviä minulla on sekä hyviä että huonoja. Huonot paljastuivat äidin kuollessa, kun elämä ei ollutkaan enää yhtä hymyä ja hauskuutta. Hyvät ystävät sen sijaan todistivat arvonsa. Parisuhderintamallakin tapahtuu, mutta en koe sitäkään elämässäni tärkeimmäksi. En halua tässä vaiheessa vastata elämästäni muille kuin itselleni, sillä välillä tämä itselleen vastaaminenkin on tarpeeksi haastavaa.

Koti on Se Juttu mulle. Viihdyn kotona. Kotona saan olla oma itseni ja juuri niin itsekäs, masentunut tai neuroottinen kuin itse haluan. Tai sitten ylipirteä, hermostuttava, touhottava ja äänekäs. Tunteita laidasta laitaan, värien kirjoa elämän kaikilta osa-alueilta.

Ennen äitini kuolemaa suunnittelin oman kodin ostoa. En ollut asiasta vielä puhunut - halusin kertoa äidille ensimmäisenä - mutta olin laskenut, suunnitellut, etsinyt ja laskenut vielä vähän lisää. Se kaikki muuttui yhdessä iltapäivässä. Ajatus omasta kodista muuttui tyhmäksi, kun elämä muuttui radikaalisti. Vaikka viihdyn nykyisessä kodissani, ei se ole mulle se oma, josta haaveilen. Lähestulkoon puoleksi vuodeksi hautasin haaveeni, kunnes tuon pahimman masennuksen keskellä heräsin miettimään, mitä oikeasti haluan.
Jotain on tähtäimessä, mutta ajatus on yksinkertaisesti niin hullu, että vielä koitan järkeillä. Sen sijaan olen herätellyt sisäistä sisustajaani ja sitä remppaintoakin. Masennus lähtee nyt! Koska eihän tuosta mitään tule, jos perusmasennuksen seuraksi tulee vielä kaamosmasiskin...

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni! Kiitos myös teille kaikille, jotka olette jaksaneet roikkua mukana tänä keväänä alkaneesta jatkuvasta masistelusta huolimatta. :) En väitä päässeeni asian "yli", mutta tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, miten kuopan pohjalta pääsee ylöspäin. Tähdätään siis vähemmän masentavaan syksyyn!

10 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin, tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla sinusta ! Voimia syyspäiviisi ♥

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti asiat rupeavat rullaamaan ja elämä voittaa.
    Voimia syksyyn!

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla susta! Mukavan positiivinen pohdiskelukirjoitus, kyllä suunta on nyt ylöspäin!

    Toivotaan aurinkoista syksyä!

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia teille Ti, Riitta, Pieni Lintu, Sirutuuli ja Marika! :)

    VastaaPoista
  6. Jeeee, hienoa!!! Itsensä etsiminen ja löytäminen voi olla rankkaakin. Itsellä on tuota miettimistä ollu jo kahteen otteeseen ihan lyhyen ajan sisällä, eka raskas avioero, uusi suhde ja nyt tuon ihanan pienen ihmisen maailmaan tulo ja kasvaminen. Heiluri on viuhunut suuntaan jos toiseen! =D Eikä ole vielä asettunut... Voimia ja valoisaa syksyä, kohta on kevät! =D

    VastaaPoista
  7. Nyt vasta löysin nämä sun uusimmat kirjoitukset =/ Oot joutunu kulkemaan matkan itseesi, opiskella ittiäs uudestaan. Ihminen saa tiedostamattaan ittensä aika syvälle suohon ..onneksi sieltä on olemassa poispääsykin, jotkut avun kanssa ja jotkut itsekseen.

    Hienoa että osaat noin analysoida tunteitasi ja ajatuksiasi ..oot kyynärmatkan verran montaa muuta edellä tuossa asiassa.

    Itsekkin syvissä tummissa vesissä uineena tedän mistä puhut. Mutta mut, niinku sutkin, on tarkoitettu nousemaan entistä vahvempana takaisin <3

    VastaaPoista
  8. Piitzi, kiitos! Kaikenlaista sitä mahtuukin elämään! :) Itse pyrin parhaani mukaan ajattelemaan, että kaikki mikä ei suoranaisesti kuolemaksi ole, vahvistaa minua ihmisenä. :D

    Anna, se on kyllä todella helppoa vaan upota sinne, ja nimenomaan tiedostamattaan. Ja tällöin on todella vaikea omin avuin siitä ylös päästä. Mä olen kärsinyt aiemminkin masennuksesta, mutta ehkä sitä oppi silloin jo jotain itsestään, koska se pysyi poissa vuosia. :) Tuskin olisin tähän tilanteeseen joutunut uudestaan ilman tuota keväistä draamaa. Mutta hyvä me, vahvemmaksihan tässä vaan tulee! :D

    Katjusha, kiitos!

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...