torstai 9. helmikuuta 2012

Onks pakko jos ei haluu?

Tai jaksa? Tai pysty?

Ei vaan jaksa!


No on! Välillä se on vain pakko kirota sellainen asia kuin työmoraali. Aivan aiheellisen sairasloman kärvistelin tuskissani miettiessäni kasaantuvia tai muiden kontolle jääviä töitä. Deadline taas 12. päivä, ja tämä tyttö loikoili kotona tekemättä mitään. Ja murehti niitä töitä.

Sairaslomaa oli tiistaihin. Ja lääkäriltä ankara käsky tulla hakemaan lisää, jos käsi vaivaa silloin edelleen. Ja se käsihän vaivasi. Vaan mitä tein minä? Menin töihin keskiviikkona ja tein vielä pari tuntia ylitöitäkin. Illalla nappasin Panacodia naamaan ja makasin raatona sohvalla, käsi hyvin tuettuna.

Eikä pysty!


Tänään taas töihin. Kun enhän mä voi olla kotona ja jättää töitä muiden riesaksi! Joten täällä sitten raapustelen epäselviä tiliöintejä ja opiskelen ahkerasti korvaamaan kymmensormijärjestelmäni yhdellä tai korkeintaan kahdella sormella. Ja välttelen hiirtä kuin ruttoa.

Missä on se surullisen kuuluisa maalaisjärkeni, jonka pitäisi väittää että terveys tulee ennen töitä? Jyräsin sen tuonne sohvan rakoon rypiessäni huonossa omatunnossa. Kun työthän on pakko tehdä. Vaikka toinen jalka haudassa. Lepään sitten tämän viikon jälkeen. Tai tilinpäätösten jälkeen huhtikuussa. Tai joskus.

Eikä ainakaan halua!


Mites teillä? Sanokaa, etten ole ainoa järjetön täällä - kai muillakin se maalaisjärki unohtuu ja jonkinasteinen ammattiylpeys vetää voiton? Tai jotain.

Kuvituksista huolehtivat tällä kertaa Muppupuppuruusunnuppu ja Rönttönen. Arvaatteko kumpi on kumpi? ;)

Ps. Muistatteko vielä arvonnan? Osallistukaahan ihmeessä! Arvonta-aikaakin päätin pidentää, koska tällä kädellä ei neulota palkintoa ihan vielä... :) Eli arvonta päättyy epämääräisenä x-ajankohtana, sitten kun käsi kestää taas tekemisen! Osallistukaa, osallistukaa!

4 kommenttia:

  1. Minulla ei välttämättä ammattiylpeys, mutta tuo ajatus että on korvaamaton töissä, on varsin tuttu. Ole onnellinen siitä, että töissä on noin mukavaa, että sinne tekee mieli kovin. Aina ei näin ole ja se vasta perseestä onkin, kun tekee ainoastaan rahan takia töitä. Terveisin kotitoimistoltaan töitä tekevä, kiitos pakkasten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enne, tottapuhuen en juurikaan tykkää tästä työpaikasta. Itse työ on mukavaa, mutta työpaikka mättää.

      Ja toisaalta, se mun korvaamattomuuskin syntyy vain siitä asiasta, joka tässä työpaikassa erityisesti mättää - koska meitä on täällä vain 2,5 henkilöä, ei se jäljelle jäävä 1,5 henkeä ehdi tehdä kaikkia töitä, jos yksi sairastaa... (Kaipaan siis työkavereita ihan vaan sen sosiaalisuudenkin takia, en jättääkseni työni heidän riesakseen. :D )

      Mutta hei, kokemus kasvaa ja rahaa kertyy! Siitä sitä on sitten hyvä vaihtaa mielekkäämpään jossain kohtaa, eikös. ;)

      Poista
  2. Mä kyllä sairastan kun sairas oon ..itte ajattelen niin toisin, että minä ensin sitte vasta työt. Tosin, mä en oo korvaamaton ..joskin pieneen työyksikköön ei oo helppoa saada sijaista mutta se ei oo siinä kohtaa mun ongelma :D

    Oothan varovainen sen käden kans. Ja anna sen rauhassa parantua ettei sen kans sit myöhemmin tuu ongelmia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, itse aina toivon sitä tervettä itsekkyyttä, mutta mulle vaan tulee tajuton morkkis jos suunnittelen sairastavani syystäkin. :/ Mutta iloisia uutisia, käsi tuntuu paranevan koko ajan! Vaikka vielä vähän kipuileekin.

      Poista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...