Sivut

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Värssyjä

Me mietittiin tänään muistokirjoituksia. Top kolmoseen päässeet värssyt olivat kaikki kauniita, mutta veljeni ja minä tahdotaan muistaa ne hyvät asiat ennemmin kuin ikävä. Viimeinen voitti.

Niin äkkiä elo sammua voi,
ei kohtalon kellot edellä soi.
Ei läheisinkään arvaa, ei nää,
miten lähellä onkaan määränpää.

Ei lähtöäsi todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
ja ikävä niin pohjaton.

Onnellinen oli aikamme yhteinen
Kultana välkkyy sarja muistojen
Kiitämme lämmöstä rakkauden
Ja turvasta käsivarsien.

Äiti tuskin lukee mun blogia (heh), mutta toivon silti hänen tietävän, kuinka hirveän kiitollisia veljeni ja minä ollaan kaikesta. ♥

Lasken kukat arkulle veljeni perheen kanssa, me nuoret yhdessä. Hautajaiset on 14. toukokuuta - viisi päivää mun synttärien jälkeen, päivän veljeni syntymäpäivän jälkeen. Äiti itse olisi täyttänyt 56 vuotta vappuaattona. Meillä kevät on aina ollut juhlakausi - aika ironista, eikös?

Kiitos vielä kaikille edellisiin postauksiin kommenttinsa jättäneille! ♥ Mulle kirjoittaminen on aina ollut keino käsitellä asioita, tällä kertaa vielä tavallista enemmän. Puhuminen tuntuu liian aikaiselta ja ehdottomasti liian vaikealta. Vaikka tänään pystyinkin juttelemaan yli tunnin puhelimessa siitä, miten uskomaton ihminen äiti oli. Itkemättä.

Ja hei, nyt mä jo tykkään siitä mekosta ja niistä kengistä. Äitikin olisi tykännyt. Ne on meinaan aikas kauniit.

3 kommenttia:

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...