maanantai 4. huhtikuuta 2011

Parisuhteista

Tämänkertaisen blogihiljaisuuden taustalla on ollut pohdinta parisuhteista. Ja tämä teksi on siis nimenomaan näin sinkkunäkökulmasta.

Nykyaikana trendi tuntuu olevan "mitä nuorempana, sitä parempi". Seurustellaan, muutetaan yhteen, perustetaan perhe. Ok, eihän siinä mitään pahaa ole. Mutta miksi ihmeessä 25-vuotias sinkku saa osakseen sääliviä katseita?! Pitääkö nykymaailmassa tosiaan kaikkien pariutua jo nuorena?

Itse taidan kuulua sitoutumiskammoisten ryhmään. Olen seurustellut, monesti, vakavastikin. Jopa perheen perustaminen on ollut ajankohtaista. Mutta tosiasiassa nautin itsenäisestä elämästä liikaa pystyäkseni ajattelemaan sitoutumista vakavasti. Ja mitä pidempään asun vain kissa seuranani, sitä kamalammaksi tulee ajatus asumisesta toisen ihmisen kanssa. Yksin olen vastuussa vain itselleni. Ehkä olen itsekäs, koska tykkään vapaudestani.

Erilaiset sukujuhlat ovat kauheita tilaisuuksia pariutumattomalle ihmiselle. Olen sinkku omasta tahdostani - omasta valinnastani. Monien sukulaisten silmissä olen kuitenkin jo 25-vuotiaana vanhapiika!

Säälivät katseet ja vähemmän hienovaraiset kyselyt puuttuvan poikaystävän perään suututtavat. Ne serkut sun muut, jotka ovat ymmärtäneet pariutua ajallaan, saavat osakseen hymyjä ja nyökkäilyjä. Heidät hyväksytään joukkoon, heitä kohdellaan eri tavalla - minä olen vanhempieni jatke, kumppaniton, vanhapiika. Entäpä sitten juhlapyhät, joita vietetään suvun voimin? Perheellisillä on oikeus todeta tähän haluavansa viettää pyhän ihan oman perheen kesken. Luoda oma perinteitä. Jopa pariskunnat voivat vedota omien perinteiden luomiseen. Mitäs sinkku sitten? Sinkkuhan viettää tilaisuudet vanhempiensa jatkeena. Tottakai. Eihän hänellä voi parempiakaan suunnitelmia olla, ei.

Tätäkö on pakko kestää aina siihen asti, että ympäristön painostuksesta on valmis luopumaan vapaudestaan? Vai pitäisikö sitä vain tokaista utelijoille, että poikaystävän "puutteesta" huolimatta elämästäni ei suinkaan puutu sitä sutinaa saatika romantiikkaa. Olen sinkku, en häpeissäni. Ugh.

Ps. Teksti ei katkerasta sävystään huolimatta tule katkeran vanhanpiian näppäimistöltä! Sarkasmi on ystäväni.

8 kommenttia:

  1. Heh heh. Näin 18vuotiaasta asti saman miehen kanssa olleena ei voi kommentoida muuta kuin siitä näkökulmasta, että koska serkkuni on nimenomaan jo kohta 30v. ja sinkku (syytä en tiedä, eikä se mulle kuulukaan) olen monesti ihmetellyt ihmisten aika suoria vihjauksia ja yllytyksiä ja murjaisuja "nirsoudesta". Siis hei haloo. Vaikka ei olisi sinkku omasta tahdostaan, niin kai sitä saa jotain silti vaatia toiselta ennenkuin sinkkuuden jättää. Ei kai sitä kenen kanssa vaan olla siksi että on PAKKO olla joku. Sehän ois ihan kauheeta. Ja mua kyllä nolottaa niiden vihjailijoiden puolesta miten ällöttävän epäkohteliata ne on ja harmittaa serkkuni puolesta. Ja hän on kaunis, hyvinkoulutettu ja aivan ihana ihminen. Ja vaikkei olisikaan. Niin silti!

    Hyvä kirjoitus ja aiheesta kirjoitit kyllä!

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus. Vastaavasti saan itse kokea jotain säälinkaltaista ikätovereiltani yliopistolla, jos käy ilmi, että olen seurustellut ensimmäisen poikaystäväni eli nykyisen avomieheni kanssa 16-vuotiaasta. Se on "puppy love", nuoruuden höyrähdys, joka ei voi kestää. Ikävää moinen pirujen maailailu seinille.

    VastaaPoista
  3. Tämäkin on seurustellut aina eikä tiedä sinkkuna olosta yhtään mitään.
    Läheltä kuitenkin seuraan pikkusiskoni sinkkuelämää säätöineen ja sutinoineen, äkkilähtöineen ulkomaille, spontaania heittäytymistä monenmoisiin juttuihin. Enkä voi kuin ihailla, ja välillä salaa kadehtia.
    VAIKKA, täällä sisko on tehnyt valintansa ..olisi niin tervetullut viettämään meidän perheen juhlapyhiä ja viikonloppuja mutta harvoin haluaa.. Sisko eristää itse itseään.

    Vanhempien ihmisten kommentoinnit saa täälläkin vitutusta aikaan, monesti se oon minä joka sanoo pahemmin takaisin kuin sisko itse :D

    VastaaPoista
  4. JOnna, tuohan se onkin hassua, kun sinkut otetaan hampaankoloon! Annetaanhan (useimmiten) heidänkin, jotka ovat tosiaan olleet pitkään yhdessä saman ihmisen kanssa, olla rauhassa. Miten nämä sitten eroaa keskenään? No joo, tää taitaa olla ikuista ihmettelemistä, miksi ihmiset käyttäytyvät miten käyttäytyvätkin. :D

    Ella, mie huomasin samaa ilmiötä niitä ystäviäni kohtaan, jotka tosiaan ovat nuoresta asti olleet yhdessä. Ihme pessimismiä! Luulisi olevan jollain tapaa ihanaa ja romanttista, jos jotakuta tosiaan on onnistanut niiiin hyvin, että on löytänyt sen "oikean" jo nuorena.

    Anna, voi kun mie osaisikin sanoa mielipiteeni! Huonosti osaan itseäni tässä asiassa puolustaa, sisällä vaan sitten kihisen kiukusta. :D Siskosi on onnekas, kun on joku "puolustamassa"! Tuli muuten noista juhlapyhistä mieleen, mie tykkäisin mennä kyllä esim. veljeni perheen mukaan tms. MUTTA itse olen sellainen touhottaja, että mielelläni kutsuisin muut luokseni. Mutta hei, eihän sinkku nyt voi näin tehdä. :D

    Kiva kun tämä aihe herätti keskustelua! Itse olen tätä paljon pähkäillyt, ja nyt on muutenkin viimeset pari viikkoa pyörinyt mielessä syvällisemmät jutut.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kevät taitaa olla tätä aikaa, kun ajatukset käyvät milloin missäkin asiassa. Täällä nimittäin ollaan mietitty ihan samaa. Ei välttämättä samasta näkökulmasta.

    Itse kun olen sinkkuna ollut nyt vähän yli vuoden, niin en vaihtaisi sitä pois. Aluksi se oli vaikeaa pitkän suhteen jälkeen, mutta nyt en haluaisi ketään esim. sotkemaan ja pitämään minua "piikanaan."

    Mun suvussa ja kaveripiirissä ei ole tuota ongelmaa että katsotaan kieroon kun on sinkkuna. Ei niillä ole oikein "varaa" lähteä kommentoimaan toisten tilanteita, kun itsellä ei ole tilanne kovin toinen. Pakko kuitenkin myöntää että itse kadehdin niitä, jotka ovat löytäneet sen kumppanin jo nuorena. Haluaisin itse samaa, jossain vaiheessa ja välillä tälläkin hetkellä. Mutta onnellinen olen heidän puolestaan, omalla tavallani.

    Juhlapyhiä saan viettää missä haluan, kunhan en vietä niitä yksin. Siitä pitää ystävät ja suku huolen. En silti halua viettää niitä yksin, mutta oma suku ei aina ole se paras vaihtoehto juhlien viettämiseen.

    Kukin kuitenkin omalla tavallaan ja sinkkuna pitäisi saada elää ilman mitään haukkuja. Onkohan ne kommentoijat muuten kateellisia sinkuille, kun eivät itse voi mennä niin vapaasti kuin haluaa?

    VastaaPoista
  7. Minä olin sinkku 30-vuotiaaksi asti. Oli nuorena ollut joku suhde, mutta sen jälkeen pitkän aikaa yksin, tai siis kissojen kanssa. Kaikki äijät vain ärsytti! Minuu sanottiin kaikkien vanhapiikojen äidiksi :)

    En antanut kuitenkaan ihmisten latistaa mieltäni. Minä vain päätin että en ota miestä siksi että semmoinen pitäis olla. Otan miehen sitten kun hyvä löytyy, huono ei kelpaa!

    VastaaPoista
  8. Christin, kevät on syvällisten ajatusten aikaa. :) Tuo kateushan on yleensä ensimmäinen mieleen tuleva ajatus, ja varmasti joissain kohdissa päteekin! Mutta ehkä ei niiden vanhempien arvostelijoiden. Taitavat vaan olla niin "perinteisiä" ajatuksissaan. Ja tosissaan, tuo piikanäkökulma on kanssa ihan hyvä! Mua ärsyttää jo ajatuskin siitä, että joutuisin siivoamaan toisen aikuisen ihmisen sotkuja, hih.

    Katjusha, ihanaa miten uskalsitkin olla rohkeasti oma itsesi! Useimmiten mulla on kanssa vakaumuksena se, että en muiden vuoksi tyydy vähempään kuin ansaitsisin. Mutta siinä on aina se pieni heikko mutta, välillä kun tulee näitä fiiliksiä... :D

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...