Viime viikolla olin keskiviikon ja torstain saikulla. Tällä viikolla piipahdin tiistaina töissä, mutta keskittymiskyky oli sitä luokkaa, että päätin olla lopun tiistaita ja keskiviikon kanssa vielä kotosalla. Torstaina sain töissä kukkia. Ja ilmoituksen koeajan päättymisestä. "Että on yksi asia vähemmän stressata." Molemmat kauniita eleitä, mutta miksi ensimmäinen ajatukseni oli silti "äiti vakipaikasta".
No joo, ainakin kukat on kauniit! Ja onhan se turvattu työpaikkakin ihan jees. Työsopparin mukaan koeaika olisi jatkunut vielä kesäkuun puoleenväliin.
Mulle tuli tänään myös jotenkin tosi itsekäs olo. Tajusin unohtaneni keskiviikolle sopimani etsitään hautajaisvaatteita -treffit kokonaan. Se itsekäs olo tuli kuitenkin vasta siinä kohtaa, kun tajusin, että kyseinen ystäväni ei myöskään ole ottanut muhun yhteyttä tämän vuoksi. Ihmettelen. Oikeesti. Koska jotenkin musta tuntuu, että ystäväni tehtävä olisi kysyä minulta, onko kaikki hyvin, kun musta ei ole kuulunut. Tai niin minä ainakin tekisin (ja olen tehnyt) vastaavissa tilanteissa. Itsekästä? Ei kai! Eihän se maailma pyöri mun navan ympärillä, vaikka olo onkin vähän eksynyt.
Palaan siis nuuhkimaan nättejä kukkasiani ja pohtimaan huomista. Äidin syntymäpäivää ja sitä kuinka edellisenä vappuna äiti koitti opettaa mut tekemään munkkeja ja simaa. Ei ihan onnistunut, mutta kivaa oli.
Varmaan ihan hyvä että annoit ittelles vielä muutaman päivän vapaata töistä. Kaunis ele töistä. Eihän ne ois sua vakinaistanu ellet olisi nainen paikallaan, samapa tuo siis kertoakko se sulle nyt vai vasta kesäkuussa ;)
VastaaPoistaEt oo itsekäs, kyllä kä olisin ystävänä ottanu yhteyttä. Hali <3
Samoin kävi miulle. Eräs ystävä ei kertaakaan ole ottanut yhteyttä ja kysynyt, miten jaksat tai tarjonnut piristystä kahviseuraksi tms... ei ole ystävä enää...
VastaaPoistaMiun mielestä se ei ole itsekästä, että odottaa yhteydenottoa, kun ei itse jaksa.
Onnea vakipaikan johdosta!
Anna, näin mäkin oon yrittänyt ajatella. :D Ja toivon, etteivät ala katumaan, koska ihan rehellisesti sanottuna mun työteho ei oo lähellekään entistä luokkaa vielä. Ei jaksa keskittyä. :/ Ja kiitos! ♥
VastaaPoistaSirutuuli, mukavaa kuulla muiden näkemyksiä asiaan. :) Ja rankat tilanteet todellakin saavat miettimään ystäviä ihan uudelta kantilta! Eräs vuosien takainen ystäväni, jonka kanssa ei olla enää vuosiin oltu edes kunnolla väleissä saati sitten tekemisissä, oli kuullut uutisen jonkun yhteisen tutun kautta ja laittoi heti uskomattoman kauniin viestin. Kyllä siinä ihmettelikin sitten tippa silmässä ja huuli pyöreänä... :) Ja kiitos vielä sinullekin! ♥