Sivut

torstai 28. huhtikuuta 2011

Ihana, ahkera arki

Tarkoitus oli laittaa kuvallinen postaus vaihteluna tähän jatkuvaan masisfiilistelyryöpytykseen. Olen kuitenkin nyt pari päivää viettänyt Niiskun kanssa äidin kotona ja tietenkin se kameran piuha jäi omaan kotiin... Ei siis kuvia tälläkään kertaa.

Muuten sitten pitääkin hehkuttaa, että projektit ne tytön tiellä pitää!

Kaksi touhuamisen täyteistä päivää äidin luona (aina lipsahtaa suusta, vaikka eihän äiti siellä enää ole) takana, ja olo on paljon parempi kuin kotona istuessa ja ihmetellessä. Touhuaminen on selkeästi se mun juttu. Olen siivonnut, möbleerannut ja vaihtanut verhoja. Suunnitellut pihatöitä (vaikka mulla onkin viherpeukalo keskellä kämmentä) ja palvonut äidin 25 vuotta vanhaa astianpesukonetta. Vanha ja uskollinen, sitä se on. Ja ruma kuin mikä, mutta rumuudestaan huolimatta todellista arjen luksusta! Pyykkikoneen kanssa me ei sitten tullakaan toimeen.

Ja Niisku, Niisku ihmettelee. Ihmeellistä, miten paljon sitä tutkittavaa lääniä on, kun tähän asti toisen elämä on rajoittunut yksiöihin ja kaksioihin. Kai se kahden tason rivari on vähän eri asia. Ja onhan siellä toinenkin kissa asunut aikoinaan! Kummasti se Niiskukin on vallannut ihan samat nukkumapaikat kuin Essi vuosia sitten...

Lupaan kuvia ensi kerralla! Mutta nyt töiden pariin, kyllähän tässä tulikin jo sairaslomapäiviä vietettyä.

3 kommenttia:

  1. Heippa Jolindha :) En olekkaan vielä tähän valtavaan asiaan elämässäsi mitään kommentoinut. Osittain siksi etten tiedä mitä sanoa muuta kuin että otan osaa suruusi. Näistä kirjotuksista tulee tunne siitä miten äärettömän vahva ihminen olet. Jotenkin kunnioitan valtavasti sinua :) ja arvaappa miten onnettoman tyhmiltä nämä omat ongelmani tämän rinnalla tuntuvat..

    Olet ajatuksissa ja lähetän ihan mielettömän isosti jaksamista sinne <3 !

    VastaaPoista
  2. Iloisempaa kevättä ja voimia suruun!!!

    VastaaPoista
  3. Heippati hei, pampula! Ja kiitos. ♥ Enpä mäkään ole oikeen mitään osannut sanoa. Todennut vaan kaikille, että en itsekään vastaavassa tilanteessa saisi suustani mitään fiksua. Mitä taas vahvuuteen tulee, itsestä tuntuu että olen kaikkea muuta. :) Kamppailen vaan päivä kerrallaan ja välillä menee hyvin, välillä huonosti. Sun ongelmat ei sitäpaitsi ole ollenkaan tyhmiä! Tiedän, miltä masennus tuntuu ja itsekin pelkään nyt masentuvani uusiksi. Ikävämpi homma, koska äiti taisi olla mun suurin tuki edellisellä kerralla... :D

    Pieni Lintu, kiitos! ♥

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...