Rennosti

Rentoa elämää... not so much! Tällä hetkellä ainoastaan Niiskutin osaa ottaa rennosti. Minä sen sijaan stressaan kaikkea mahdollista, alkaen aina ensimmäisen työpäivän (huominen) vaatetuksesta eväiden kautta omaan osaamiseeni. Joo, kannattaahan sitä ihan kaikkea stressatakin. :D

Tajusin, että en ole aikoihin aloittanut "uudessa" työpaikassa. Edellisessä olin kaksi vuotta, ja alun alkaenkin tunsin työkaverini. Sitä edellisessä työssä viihdyin useamman vuoden pätkissä, oikeastaan heti täytettyäni 18 vuotta. Olen ollut paljon töissä, mutta työpaikkojen määrä on pieni. Käytännössä olen aina päässyt takaisin samaan paikkaan.

Pieni jännittäminen on vain hyvästä ja oma stressaamisenikin loppuu varmasti pian. Jännittävintä on oikeastaan miettiä osaanko tarpeeksi tehdäkseni juuri tätä työtä. Vai olenko pettymys työnantajalle (tuskin sentään!). Ja tietenkin on ihan mielenkiintoista miettiä, osuuko bussit sen verran hyvin, että ehdin ajoissa töihin... Myöhästyminen ekana päivänä ei houkuttele, eikä toisaalta ulkona yli 20 asteen pakkasessa seisominenkaan. Öööh, ja entäs jos en herääkään?? Tässä on useamman kuukauden saanut nukkua aamuisin, nyt alkaisi taas aamukuuden herätykset. Apua, riittääköhän kolme herätyskelloa! Että on toisilla ongelmat. ;)

Mutta pääasia, että edes Niisku ottaa rennosti.

Ps. Koitanpa taas aktivoitua bloggaamaan (myös mielenkiintoisemmista aiheista toivottavasti :D )! Nyt on taas monta päivää mennyt muuttoavustuksessa. Huoh. Koita siinä sitten mahduttaa kahden ISON asunnon tavarat yhteen asuntoon.