Huokaus

Otsikko kuvaa tuntemuksiani lyhyesti, mutta ytimekkäästi.

Vielä pari viikkoa sitten näky oli kotiin tullessa tämä. Nyt jo töistä lähtiessä on lähes pilkkopimeää ja kotiin saavuttua sitten pimeässä kaatuilen nälissään ryntäileviin kissoihin. Voikun sitä päivänvaloa ehtisi nähdä muutenkin kuin vain työpöydän ääressä istuessa... 

Nyt tuntuu muutenkin olevan mieli vähän maassa. Lähestyvä joulu nyppii ja kovasti, ja lisäksi meillä oli viime viikolla vakava sairastapaus lähiperheessä. Epätieto ja huoli vaivaavat, eikä oikeen mikään jaksa huvittaa.

Löysin kuitenkin lähikirppikseltä ihanan fiftari-sohvapöydän. Ja jättimäisen virkatun pitsipöytäliinan. Pientä raksutusta siis tapahtuu näin arjen harmaudenkin keskellä tuolla pääkopassa.