maanantai 27. joulukuuta 2010

Pyhien jälkeen...

Terveiset täältä metsän keskeltä! Edellisen postauksen jälkeen alkoi netitön joulu, joten joulun toivotukset jäivät kokonaan. Toivottavasti teillä kaikilla oli kuitenkin ihana ja onnistunut joulu! Itse tunnustan pitkästä aikaa nauttineeni joulusta ihan eri tavalla, vaikka kaikki ei ollutkaan "täydellistä". Esimerkiksi kaikki jouluvalot jäi vintille ja joulukuusen valotkin oli mysteerisesti kesän aikana menneet rikki (siis oikea mysteeri, ei mikään valot ei enää pala -juttu!).

Ollaan viime vuosina vietetty joulua puolen suvun voimin. Vaikka suvustani pidänkin, on se ollut todella rasittavaa, koska olen ollut ison joukon apuemäntänä osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan äitini apuna... Jos minä olen ollut ihan poikki, niin entäs äitini sitten??

Tänä vuonna oltiin ihan vaan lähimmän perheen kanssa. :) Omat vanhempani, pappa ja veljeni perheineen. Tunnelma oli rento ja rauhallinen, ei ollut kiirettä eikä suorittamista. Ei jatkuvaa siivoamista, ruuanlaittoa eikä tiskaamista. Pitkät aamu-unet ja jopa päikkärit! Myönnän olevani melkein taivaassa. Joulu on mielestäni perhejuhla ja sukua voi tavata muulloinkin. Mutta saas nähdä, palataanko ensi vuonna taas näihin isompiin, lähes 20 hengen jouluihin... Salaa toivon, että ei palata.

Aattoaamuna sisään kannettu kuusi, suoraan omasta metsästä.

Joulun päätähti. ♥

Tuleva insinööri teknologiarakkaudestaan päätellen. ♥

Sattuneista syistä KAIKISSA joulukuvissa komeilee kyseinen neiti, joten jääkööt meidän joulu näihin pariin kuvaan. :) Nyt sitten kotiutumista ja uutta vuotta odotellessa...

Ps. Niisku on reipastunut huimasti jouduttuaan pakosti vieraiden ihmisten kanssa tekemisiin! Niisku on muun muassa torstaista lähtien jakanut huoneen äitini ja minun kanssa. :D Veljentyttö kylläkin herättää korkeilla kiljaisuillaan puhdasta kauhua...

3 kommenttia:

  1. :) Mä muistan nuo ajat kun oli vain yksi lapsi talossa, totta se on. Joka kuvassa sama pieni ;) Suku on ihana, mutta kyllä se oma pieni joulu on kuitenkin ihan erilainen. Stressittömämpi. Kiva että sulla oli ihana joulu, kun se joulumieli on niin kadoksissa vielä viime hetkiin saakka!

    VastaaPoista
  2. Hih, ihana raitapuku lapsukaisella...

    VastaaPoista
  3. JOnna - Tuo on varmaan niin totta! Meillä ei ole suvussa ollut 20 vuoteen pikkulapsia, joten ymmärrettävästi kaikki ihastelee tätä pientä. ;) Mä muuten niin kannatan näitä stressittömiä jouluja! Olen siinä suhteessa kamala perfektionisti, että en vaan siedä tiettyjä asioita vieraiden läsnäollessa.

    Sarppu - Hih, meidän marianne-karkki! :D

    VastaaPoista

Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...