Pyhien jälkeen...

Terveiset täältä metsän keskeltä! Edellisen postauksen jälkeen alkoi netitön joulu, joten joulun toivotukset jäivät kokonaan. Toivottavasti teillä kaikilla oli kuitenkin ihana ja onnistunut joulu! Itse tunnustan pitkästä aikaa nauttineeni joulusta ihan eri tavalla, vaikka kaikki ei ollutkaan "täydellistä". Esimerkiksi kaikki jouluvalot jäi vintille ja joulukuusen valotkin oli mysteerisesti kesän aikana menneet rikki (siis oikea mysteeri, ei mikään valot ei enää pala -juttu!).

Ollaan viime vuosina vietetty joulua puolen suvun voimin. Vaikka suvustani pidänkin, on se ollut todella rasittavaa, koska olen ollut ison joukon apuemäntänä osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan äitini apuna... Jos minä olen ollut ihan poikki, niin entäs äitini sitten??

Tänä vuonna oltiin ihan vaan lähimmän perheen kanssa. :) Omat vanhempani, pappa ja veljeni perheineen. Tunnelma oli rento ja rauhallinen, ei ollut kiirettä eikä suorittamista. Ei jatkuvaa siivoamista, ruuanlaittoa eikä tiskaamista. Pitkät aamu-unet ja jopa päikkärit! Myönnän olevani melkein taivaassa. Joulu on mielestäni perhejuhla ja sukua voi tavata muulloinkin. Mutta saas nähdä, palataanko ensi vuonna taas näihin isompiin, lähes 20 hengen jouluihin... Salaa toivon, että ei palata.

Aattoaamuna sisään kannettu kuusi, suoraan omasta metsästä.

Joulun päätähti. ♥

Tuleva insinööri teknologiarakkaudestaan päätellen. ♥

Sattuneista syistä KAIKISSA joulukuvissa komeilee kyseinen neiti, joten jääkööt meidän joulu näihin pariin kuvaan. :) Nyt sitten kotiutumista ja uutta vuotta odotellessa...

Ps. Niisku on reipastunut huimasti jouduttuaan pakosti vieraiden ihmisten kanssa tekemisiin! Niisku on muun muassa torstaista lähtien jakanut huoneen äitini ja minun kanssa. :D Veljentyttö kylläkin herättää korkeilla kiljaisuillaan puhdasta kauhua...