Tai jos näet, on se melkoisen harvinaista. Ymmärrettävästi.
Tässä siis Sotkupostaus isolla S:llä. Tätä et näe sisustusblogeissa joka päivä!
Heikkohermoiset siirtykööt toiselle sivustolle NYT.
Kyllä. Olen asunut täällä kohta vuoden. Ja kyllä, onhan tämä vähän noloa.
Todellisuus. Perheen miehet (veli ja isä) on jättänyt mut aika lailla yksin selvittämään äidin yli kahdenkymmenen vuoden elämää tässä asunnossa, ja tuossa seuraus. Tavara ei liiku niin nopeasti kuin toivoisin. Kaatopaikalle en saa tavaraa vietyä yksin, autoon ei ihan kaikkea mahdu mukaan maalle vintillekään vietäväksi. Ja taloyhtiö kyttää, mitä roskikseen viedään. Ja ulkovarastokin on täynnä viimeisen kahdenkymmenen vuoden romuja.
Pikkuhiljaa on elämäni uusin teema. Kärsivällisyys kehittyy ja sitä rataa. :) Ja hei! Eilen vein just autollisen tavaraa maalle.
Ps. Eikä toi keittiö enää ole noin paha kuin näissä kuvissa. Eikä ole koko ajan ollutkaan. Tuossa kuukausi takaperin vaan sain energiapiikin, jonka seurausta tämä on.
Hurjalta näyttää. Voimia järjestelyiden eteenpäin saattamiseksi.
VastaaPoistaKiitos! Pikkuhiljaa.
PoistaEihän tuo ole sotkua! Se on hallittua kaaosta =D Meillä on ihan rehellistä sotkua, siksi en hirveesti sisustusjuttuja julkaise...
VastaaPoistaHallittu kaaos kuulostaa kyllä jopa hienolta! :D Vaikka mä ehkä kallistuisin sen hallitsemattoman kaaoksen puolelle. ;)
PoistaNojatuoli saisi luotani hyvän ja huolehtivan kodin, mikäli olet siitä luopumassa?
VastaaPoistaVähän aikaa koin houkutuksen, mutta olen nuo (tuoleja kaksi kappaletta) saanut tyttöna lahjaksi papaltani, joten menevät vain odottelemaan parempia päiviä vintille. :)
PoistaOi, niitä on kaksi! Mummollani oli samanlainen tuolipari. <3
PoistaJos muutat mielesi, niin muista minua. :)
Pidetään mielessä! :)
PoistaPikkuhiljaa :)
VastaaPoistaJep, pikkuhiljaa! Kyllä tässä luonne kasvaa. :D
Poista