Sivut

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kissa tuli taloon...

Tällä kertaa kissahullun eukon höpinöitä. Kannattaa skipata, jos kissat ei kiinnosta. ;)

Eilen se tapahtui - niin pitkään ja hartaasti odotettu kissa saapui sotkemaan meikäläisen helpon elämän!

Kuva ensikodissa otettu.

Aikamoinen muutos pikkuisella ja selkeästi hirvittää. Eilen piileksi iltaan asti pesukoneen takana kylppärissä. Elokuvaa katsoessani rohkaistui muutaman kerran kurkistamaan oven takaa, missä se hirvittävä eukko on!

Päätin antaa kissan edetä omilla ehdoillaan ja kävin nukkumaan. Puoli kolmelta heräsin käteeni nuuhkivaan kissaan. Taidettiin molemmat säikähtää yhtä paljon. :D

Nukkumisesta ei viime yönä tullut mitään. Puolihorroksessa seurailin neitokaisen tutkimusmatkoja. Kaikki tutkittiin, ja varmistettiin samalla, että meikäläinen varmasti on tajukankaalla. Kiipeilypuun ylimmällä tasollakin käväisi! Aamuyöstä hyppäsi sänkyyn nuuhkaisemaan ja pakeni taas vauhdilla.

Tämä päivä on kulunut sängyn ja sohvan alla. Rupesi jo huolettamaan toisen syömä- ja vessalakko, vaan taas rohkaistui pikkuisen. Eka söi kolme murua, parin tunnin päästä jo kymmenen! Sängyn alla toki, enhän mie toista viitsi nälässä pitää pakottamalla näkösälle. Entäs hiekkalaatikko? Sitä ei voinut sängyn alle tuupata, vaan rohkaistuipa jo sinnekin! Kahdesti. Olen niin ylpeä. :)

Sohvan alla onnistuin leikittämään. Tervettä uteliaisuutta kyllä löytyy, ihan pakko on vähän huitasta tupsua, vaikka sohvan alta ei poistunutkaan.

Äsken erehtyi puolentoista metrin verran kävelemään keskellä lattiaa, ei siis piilosta piiloon. Tuli metrin päähän minusta ja nuuhkaisi kaatamaani lelulaatikkoa. Sitten taas vilisti pois. Wau!

Me edetään täällä hitaasti, kissan ehdoilla. Välillä makoilen lattialla juttelemassa. Välillä jätän omiin oloihinsa ja teen omia hommiani. Jos uskaltautuu liikkeelle, jätän huomiotta. Onhan se inhottavaa, jos toinen on heti kyttäämässä!

Iltaa kohden reipastuen. Yöllä jää taas varmaan yöunet saamatta. :D Haastavaa tämä tosissaan on, mutta ainakin kasvattaa luonnetta. Kaikkea ei voi saada heti. :) Mutta hyvä kissa tästä vielä tulee. ♥

Ps. Kuvia ei sattuneista syistä ole. :D Sohvan alla ei oikein se poseeraaminen kato luonnistu...

perjantai 29. lokakuuta 2010

Raitaviltti

Kiitos kaikille ihanista viesteistä edelliseen! Tapojeni vastaisesti en tällä kertaa jaksa vastailla erikseen kaikille, joten riittäköön ihan vaan kiitos. ♥ Ja JOnna, tein neuvosi mukaan - eilen töiden jälkeen en tehnyt yhtään mitään tärkeää ja mielekästä! Olipas rentouttavaa. :D

Eilen illalla väsytti niin, ettei uni tullut. Istahdin kuuntelemaan lempikirjojani, kilkuttaen samalla kutimia. Aamuyön pimeinä tunteina se valmistui. Ja se on ihana.

... Vaikka ehkä ne langat voisi vielä päätellä kunnolla.



Seiskaveljestä kympin pyöröpuikoilla. Helppoa ja nopeaa.

Havainnollistamiseksi vielä levitetty sängyn päälle. Ihan kivan kokoinen siitä tuli, epäsäännöllisine raitoineen!
Istun sohvalla uuteen vilttiin kääriytyneenä ja hörpin syksyn ensimmäistä glögiä. Tuijotan vaan tyhjyyteen ja suunnittelen seuraavaa vilttiä lukemattomista jämälangoistani, vaikkapa joululahjaksi jollekulle rakkaalle. Huomenna heti puolilta päivin haetaan Poirot, siihen saakka pitäisi ahkeroida opparin parissa. Vaan saattaapa olla, että viimeöisen neulontarupeaman jälkeen uni tulee tänä yönä ihan varkain. :)

Mukavaa viikonloppua! ♥

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Fireflies!

Pakko se on avautua: Mie en jaksa.

Opinnäytetyön loppurutistus, ensimmäinen tarkastus ihan kulman takana, palautus tulevana viikonloppuna, mie onneksi sain siitä vielä hitusen lisäaikaa. Tämä yhdistettynä 1) työhön ja 2) stressaamiseen seuraavasta työpaikasta työnhakuineen, joka olisi oikeastaan pitänyt aloittaa jo kuukausi sitten, on rankkaa. Tuntuu, että vielä pisarakin lisää vetää uupumuksen siihen pisteeseen, että mie en saa mitään aikaan. Työnhaku taitaa olla se pisara, en oo vielä aloittanut, ei vaan pysty. Tänään itkin, ihan sitä itseään, uupumusitkua. Helpotti, päänsärky vaan jäi. Panadolin jälkeen ei sitäkään.

Jaksan aina ihmetellä sitä, miten vapauttavaa itkeminen on. Välillä vaikutan varmaan aikamoiselta itkupilliltä. Olen tunteellinen ja elokuvatkin saa itkemään. Samoin monet muut asiat. Ei haittaa, sehän on vapauttavaa.

Uupumukseen oli pakko keksiä jotain. Ostin valosarjan peiliin ripustettavaksi. Ihanan tunnelmallinen ja piristävä. Nukkumaan käydessä tulee mieleen ne tulikärpäset. :) Totuttelen nukkumaan tulikärpästen kanssa, ainakin toistaiseksi. En halua huonomuistisena talloa lauantaina kotiutuvaa kissaa pimeässä...



Viikonloppuna tein toisenkin heräteostoksen, joka taitaa parhaillaan odotella postissa noutamista. Pitäisi joku päivä irrottautua töistä sen verran, että ehtisi kipaisemaan postissa.

Valivali ja seliseli, ehkä taas ensi kerralla vähemmän avautumista. :D

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Harrastaen

Miksen ole tätä ennen keksinyt?

Miun ongelma on jonkinasteinen kärsimättömyys ja ennen kaikkea levottomuus. Tuntuu, että kerralla pitäisi saada monta eri asiaa tehtyä. Täydellinen rentoutuminen onkin melkein mahdottomuus tämän luonteenpiirteen kanssa.

Löysin tuossa hiljan ystäväni muutama vuosi sitten Saksasta lähettämät Robert Jordanin The Wheel of Time -kirjasarjan audiokirjat. Näiden kuunteleminen yhdistettynä neulomiseen on muuten oikeasti rentouttavaa!! Ja mikä parasta, saan huijattua itseni uskomaan, että teen montaa asiaa yhtä aikaa. :D Luen, neulon, opin ja rentoudun. Täydellinen harrastus siis!




Työn alla on nyt kiva torkkupeitto ja yli kymmenosaisen kirjasarjan kahlaaminen läpi englanniksi. Lyhimmässä osassa on semmoinen reilu 28 tuntia kuunneltavaa... 

The Wheel of Time on muuten all time feivorittini. Omistan sarjan kirjat sekä suomeksi että englanniksi ja olen lukenut sen molemmilla kielillä, englanniksi useammin, yhteensä himpun vajaa parikymmentä kertaa. Jotkut on hulluksikin haukkunut. Ei haittaa, tämä rakkaus kestää pitkään.

Sarja ei ole vielä päättynyt ja kahta viimeistä osaa odottelen muiden fanien tavoin kuin kuuta nousevaa. Käsittääkseni seuraava, toiseksi viimeinen osa julkaistaan englanniksi heti marraskuun alussa!! Uusi kirja pysäyttää elämän aina vähintään viikoksi. :D Sen verran kestää lukea kirja pari kertaa läpi, ensin nopeasti ja sitten jokaisesta sanasta nauttien ja syvempiä tarkoituksia tulkiten. Ehkäpä tällä kertaa koitan hillitä itseni ja hankin kirjan vasta myöhemmin. Yritys hyvä kymppi, eikös.

Ja jos vähän vielä kiillottaisin tätä hullun leimaa - Itkin ihan aikuisten oikeesti, kun Robert Jordan kuoli vakavaan sairauteen syyskuussa 2007. Onneksi hänen työlleen ja tekemilleen muistiinpanoille löytyi lahjakas jatkaja, joka auttaa sarjan saamisessa päätökseensä siten kuin kirjailija itse halusi.

Tunnustautuuko kukaan muu kirjahöpsöksi? En kai ole ainoa, joka saa hyvästä kirjasta kylmiä väreitä ja joka myös voi lukea näitä hyviä kirjoja uudelleen ja uudelleen.

Rakastan kirjoja. Uudempaa tuotantoa ja klassikoita. Toivon, että olisi enemmän aikaa lukea. Luen sekä suomeksi että englanniksi, englanniksi kuitenkin mieluummin. Tarkoitus olisi vielä tämän elämän aikana hioa saksa (ensimmäinen vieras kieleni) ja ehkä ruotsikin siihen pisteeseen, että pystyn lukemaan kirjallisuutta sujuvasti.

Haaveilin (ja haaveilen edelleen) engl. filologian tai jopa kääntämisen opinnoista, mutta käytännöllisyys voitti. Opettaminen ei juurikaan kiinnosta, vaikka ehkä se mieli voisi muuttua. Aina välillä harmittelen päätöstäni, mutta onneksi tämä nykyinen koulutuslinjakin on tuntunut ihan mielenkiintoiselta, joskaan ei miltään intohimon kohteelta. :D

lauantai 23. lokakuuta 2010

Matolla koreasti

Käväisin viikolla pikapikaa Ikeassa. Tarkoitus oli hakea matto lämmittämään varpaita, mikä tahansa matto. Tai ei ihan mikä tahansa, sillä tarkat suunnitelmat oli mielessä.

Joko tämä... (Kuva Ikea)

Tai tämä. (Kuva Ikea)

Kumpikaan ei paikan päällä siten tuntunutkaan siltä oikealta ratkaisulta tällä kertaa. Tuon ihunan raitamaton haluan vielä joskus, mutta ehkä sen aika on vasta isommassa asunnossa. Täällä kun tuota väriä ja kuviota riittää jo entuudestaan...

Noh, onneksi törmäsin sitten vielä yhteen kivaan vaihtoehtoon. Ihan perinteinen perusräsymatto, tummanharmaa väriltään. Hintaa huimat 25 euroa ja plussaa helppohoitoisuudesta. Kyllä kiitos! Matto kainalossa lähdin kotiin. Ja kotona totesin, että kyllä sitä kolmessakin minuutissa onnistuu tekemään hyvän päätöksen... :)




Sokoksen löytönurkasta hamstrasin taannoin kivoja pellava/puuvillakeittiöpyyhkeitä, ajatuksena surauttaa niistä jossain kohtaa tyynyliinoja. Ensimmäinen tehty ja ihan kiva tuli, vaikka silmät ristissä ompelinkin. No ehkä se ei ihan kestä lähempää tarkastelua. :D


Mukavaa viikonloppua!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kiireisen naisen valkosuklaa-banaanimuffinit

Olenpas kerrankin rehellisesti tylsä ja laitan toisen leipomuksen perätysten! Aika ja inspiraatio ei riitä miettimään kivoja blogiaiheita, mutta keittiöpuolella täällä sentään tapahtuu aina kiireestä huolimatta. :D

Ostan harvoin banaania ja silloinkin yleensä banskuhimoon, joka menee ohi siinä kohtaa kun banaanit kotiutuvat kaupasta. Näin myös tällä kertaa. Muistin banaanit siinä kohtaa, kun ne olivat melkein valmiita poisheitettäväksi ja nuukuuksissani päätin kehitellä niistä jotain. Muffinit taitaa nykyään olla tämön tytön bravuuri, joten niitä tälläkin kertaa...



3 (ylikypsää) banaania
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
reilu 3,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 dl juoksevaa margariinia
valkosuklaata (1 Pandan levy)

Soseuta banaanit, lisää sokeri ja kevyesti vatkattu kananmuna (tunnustan, heitin sokerin ja munan banaanin sekaan kulhoon ja vain sekoitin). Lisää margariini, sekoita. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kosteiden ainesten joukkoon hyvin sekoittaen. Jätä valkosuklaasta 12 palaa muffinien sydämeksi, rouhi loput levystä. Lisää rouhe taikinan sekaan ja sekoita kevyesti. Jaa taikina vuokiin (noin 12 kpl), sujauta taikinan keskelle valkosuklaapalat sydämiksi. Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia. 

Itse sain muffinipellillisen eli 12 kappaletta ihanan muhkeita herkkuja. En ole mikään suuri banaanifani (missään muodossa), mutta nämä oli makuuni todella herkullisia! Loppuillan ajan asunnossa leijaili ihana banaanikakun tuoksu ja tästä sainkin inspiraation koittaa tätä reseptiä kahvikakkuna jossain kohtaa... Jos banaani maistuu, suosittelen! Vaikkapa ilman valkosuklaatakin, uskon että tulee hyviä näinkin -vähän semmoisia aamiaistyylisiä vähemmän makeita muffareita! :)

Nyt pitäisi taas lähteä leipomaan. Huomenna työ- ja opparipäivä. Perheystävä lupasi autella muutamien hankalien kohtien kanssa, joten taitaa olla taas aika viedä "lahjuksia". Maistuiskohan hänelle vadelmamuffinit? :D

Ps. Viikon päästä lauantaina pitäisi opparin olla valmis ensimmäiseen tarkistukseen ja Poirotin kotiutua. Paino sanalla pitäisi. Noh, ainakin se Poirot on aika varma juttu. :)

maanantai 18. lokakuuta 2010

Sitruunatorttu

Pikaisia leipomuksia miettiessä kokeiluun päätyi muistaakseni Yhteishyvän resepteistä napattu sitruunatorttu. Joko itsetehdyn tai pakastemurotaikinan päälle tuorejuustotäyte - voiko paljoa yksinkertaisemmaksi enää edes mennä?



Lämpimänä torttu ei ollut mielestäni kovin hyvää, mutta kunnollisen jäähdytyksen (yö jääkaapissa) jälkeen alkoi maistua vähän liiankin hyvin... Luottoleipomusta tästä ei kuitenkaan tullut, joten taidan ensi kerralla koittaa vähän muunnella ohjetta - niitä helppoja ja nopeita leipomuksia kun tarvii aina vierasvaraksi. :D

Kutakuinkin näin se meni:

1 paketti valmista pakastemurotaikinaa

400g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua (ja sitruunan raastettu kuori) - itse turvauduin valmiiseen sitruunamehuun

Painele murotaikina piirakkavuokaan. Sekoita täytteen aineet sekaisin ja levitä taikinan päälle. Paistaa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Arjen ritarit

Viikolla työmatkalla rupesin pohtimaan ritarillisuutta. Välillä tuntuu, että se on täysin kadonnut nyky-Suomesta. Vaan onkohan sittenkään?

Miten te käsitätte ritarillisuuden? Minulle arjen ritareita ovat miehet, jotka pienillä asioilla huomioivat vastakkaista sukupuolta. Bussiin mentäessä antavat kohteliaasti tietä, avaavat ovia, kantavat ostoskasseja. Jotain tämmöistä, tai näin siis itse ajattelen aiheesta. Onko väärin toivoa, että ritarillisuutta näkyisi vielä nykyäänkin? Hankaloitanko tässä kohtaa feministien taistelua tasa-arvon puolesta? Ja toisaalta, onko ritarillisuus tosiaan täysin tasa-arvon periaatteita vastaan? Käytännössähän ritarillisuus on kohteliasta käyttäytymistä, joten miten siitä voi kukaan edes valittaa. 

Asustelen alueella, jossa riittää eläkeläisiä. Bussipysäkillä törmään aina vanhempien herrojen ritarillisuuteen. He tosiaankin päästävät sekä vanhemmat rouvat että meidät parikymppiset ensin bussiin! Hämmästyttävää.

Toisena ääripäänä ovat nuoremmat miehet, jotka harvemmin tekevät vastaavaa. Bussiin mennään kyynärpäät tanassa ja kaupassakin olen saanut laukata kuin paraskin kuormajuhta miehen kiitäessä edellä autolle. Vielä autosta kotiinkin saa meikäläinen kantaa kaiken. No joo, ehkä siihen on joku syy, miksi en näiden herrojen kanssa enää seurustele...

Mutta jos palataan niihin vanhoihin herroihin bussijonossa. On se vaan jännä, miten tulee lopuksi päivää hyvä mieli, kun kohtaa ventovieraan ihmisen, joka ei ajattele vain omaa napaansa. :) Tai ehkä jopa lopuksi viikkoa, ajattelenhan minä tätä aihetta edelleen...

Vai pitäisiköhän sitä lopettaa romanttisten leffojen katseleminen ja unohtaa nämä pohdinnat sen siliän tien...

-----

Ps. Paljon mielenkiintoisempaa pohtia tätä aihetta kuin paikallaan junnaavaa opparia!

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kodista kissalaan

Kissateemalla jatketaan, nyt sotkettuna sisustamisen sekaan. Aamupäivä sujui taas valssaamisen merkeissä (on se vaan kumma, kun tavarat ei meinaa pysyä paikoillaan). Kissan raapimapuu kotiutui ja pakkohan se oli heti pistää pystyyn. Sitten pitikin miettiä, mihin se mahtuu...

Kriteereinä paikka seinän vieressä (turvallisuussyistä, ja saapahan tarvittaessa lisättyä sen kulmaraudankin) ja mahdollisimman lähellä ikkunaa. Tosiasiahan on se, että ei täällä mitään juoksu-hyppy-spurtteja mahdu vetelemään, mutta saapahan kissa korkealta oman tiirailupaikkansa.




Pienen hapuilun jälkeen tolppa päätyi nurkkaan ikkunan viereen. Ainakin näköalojen luulisi nyt olevan hyvät, ja varmaan tuo lipasto vähän myös helpottaa pikkukissan hyppelyjä. :) Lisäksi ajatuksena oli järjestää aralle kissalle omia piiloutumispaikkoja ja tuolla nurkassa harvemmin on hirveästi sitä trafiikkia.

Eipä tässä muuta. :) Taitaapi kaik tärkeä olla valmiina pikkukisua varten, enää puuttuu itse katti (ja mahdollisimman valmis oppari).

perjantai 15. lokakuuta 2010

Joulu tais tulla tänne meille ...






... Sillä uusi perheenjäsen kotiutuu noin parin viikon päästä. ♥ Poirot-tyttönen (sukupuoli vahvistuu viimeistään sitten joskus leikattaessa) on nyt noin kolmen kuukauden ikäinen, villinä syntynyt ja siten vielä ihmistä aristava söpöläinen. Silittää sain ja sylissäkin pysyi noin puolitoista minuuttia. ♥ Tykkää läppärin päällä makoilusta. 

Innolla odotan neitosen kotiutumista, vaikka nämä villimmät kissat omat haasteensa asettavatkin. Se luottamus on voitettava vaikeemman kautta, mutta leimaantuvatkin sitten "kesyttäjäänsä". :) Ensikodissa ei nyt oltu kauheasti yritetty pientä kesyttää, ettei muutto uuteen kotiin olisi niin karmiva toiselle.

Nyt on kissanruuat ja lelut hankittu, vanhat kipot, kupit ja hiirulaiset kaivettu kellarista. Huomenna haen vielä erään ah-niin-ihanan sisustuselementin eläinkaupasta, toivottavasti ei tämän kissan kohdalla ole turha ostos, Essi kun mokomalla ei olisi mitään tehnyt tasapaino-ongelmiensa kanssa. ♥ Ja se kuljetuskoppakin pitäisi muistaa hankkia, edellinen sattui jäämään äitini auton alle piakkoin Essin kuoltua.

Suunnilleen tärisen innosta. ♥

torstai 14. lokakuuta 2010

Mmmustaa syheröä

Wanhat, kirjotut liinat saivat väistyä paperin tieltä. Musta on uusi valkoinen. Indiskasta tarttui mukaan paperinarusta tehty musta place mat (en kuollaksenikaan muista suomenkielistä nimitystä) sohvapöydälle.




Aika hauska!

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Ideointia

Sain kivan idean blogista Keltainen talo rannalla. Idea syntyi Tarjan laittamista Gudrun Sjödénin kuvista, tai tarkemmin sanottuna tästä kuvasta:

Kuva Gudrun Sjödén

Bongaatteko saman? Kaunis verho ripustettuna ulko-oven eteen. :)

Aina välillä olen pohdiskellut pikkuruista eteistäni, mutta hei, eihän niin pienelle tilalle oikeesti voi tehdä mitään! Tai näin ainakin luulin. Nyt päätin saada eteiseen kivan näköisen verhon. Se meinaan kuulostaa aika luonnolliselta ratkaisulta kaltaiselleni verhofriikille. :D Ja se kun olisi sekä kaunis että käytännöllinen ratkaisu. Voisi toimia vähän niinkuin väliovena...

Tietty se piti heti löytää sopiva kangaskin. Tadaa, Ikea. Aikas täydellinen. :) Sopisi varmasti kivasti harmaan kylppärin maton kanssa!

Kuva Ikea

Tuo kangas on muutenkin mielestäni niin nätti, että sitä olisi kiva saada jonnekin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis!

tiistai 12. lokakuuta 2010

Nyyhky ja sen kissa(kuume)

Täällä pyörii nyt vähän toisenlaiset sisustukselliset asiat mielessä.

Viime sunnuntaina tuli seitsemän kissatonta kuukautta täyteen. On muutes aika tuskaa täyshöpsölle kissaihmiselle... Suru on vieläkin läsnä ja kuvien katsominen saa aika herkästi kyyneleet silmiin (toisaalta olen kyllä muutenkin aika herkkä ihminen, nimimerkillä Nyyhky), mutta olen silti valmis uudelle kissalle. Tästä ehkä kertoo jotain jo sekin, että lähes joka yö unissa seikkailee joko tuttuja tai tuntemattomia kissoja. Alitajunta taitaa käydä ylikierroksilla asian suhteen... :D

Kuvissa meitin kisu maalla. Aluksi auttoi vähän tähän kissakuumeeseen, mutta nyt kun en ole ehtinyt käydä rapsuttelemassa. :(


Tänään tein päätöksen. Lokakuun jälkeen, pahimpien kiireiden hellittäessä, on kissa tervetullut tänne. Alkuun vaan yksi, vähän myöhemmin sitten varmaan toinen. Toivottavasti se oikea katti vaan tulee vastaan vielä tämän pentusesongin aikana - en usko, että pystyn odottamaan ensi kesään asti täysjärkisenä. :)

-----

Ps. Nyt on sitten kaikki tiskit tiskattu! :D

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kääk ja kauhistus

Apua, tänään on tehnyt oikeasti mieli valittaa! 

Töissä on tilinpäätösaika ja kotona opinnäyteaika, vaan missä kohtaa ehdin rentoutua ja rauhoittua - tai edes siivota??

Villakoirat kipittää jo keskellä lattiaa, välillä ehkä muistan pyyhkäistä niitä jalalla vähän sivuun. Roskat leviää eteisestä ja muruset keittiöstä, se imuri kun ei ole rantautunut vaatehuoneesta ainakaan kuukauteen. Lattiat kaipasi sitä pesuakin ja ikkunat puunausta. Ja tasoja en viitsi lähemmin edes katsoakaan, saatika sitten koskea - ettei vaan kädenjäljet näy tasaisella pölypinnalla.

Mutta kamalinta kaikesta? Se tiskipöytä. TAHTOO tiskikoneen (täällä ei muuten näytä edes olevan tiskikoneelle sitä liitäntää). Nyt heti, kiitos! Tai edes tiskaajan. Eväsrasiat loppuu kesken ja ruuanlaittamisen aloitan tiskaamalla kattiloita ja vuokia. "Kun ei vaan oo sitä aikaa."




Onneksi tämäkään ei ole ikuista... Nyt tiskiharja käteen ja huomiselle eväsrasiat puhtaaksi!
 
-----
 
Ps. Kylläpä olikin vapauttavaa valittaa. :) Heti parempi fiilis!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Möbleeraten Marimekon kautta inspiraatioon

Etsiessäni eilen illalla inspiraatiota intouduin taas kerran vähän möbleeraamaan. Tuuppiessani järkyttävän painavaa lipastoa toiselle puolelle huonetta päivittelin samalla mielessäni halpoja huvejani. ;D

Tänään aamulla ennen päivän opparisessiota kipaisin käymään kaupungilla, ja muiden asioiden lomassa hain Marimekolta jotain kivaa... Kotiin kun pääsin, en voinut kuvitellakaan kirjoittavani riviäkään ennen kuin verho roikkui ikkunassa. Ja sitten vielä se pakollinen viidentoista minuutin ihastelu ja hymistely... Vaan eipä kaduta yhtään, vaikka kallis olikin. Tällä kertaa ajattelin sitä paitsi todella pitkällä tähtäimellä. Tässä nykyisessä kodissa on aika pieni huonekorkeus, joten ompelutin verhon parisenkymmentä senttiä liian pitkänä... Eipähän ole turha ostos, sitten kun joskus tästä muutan!

Ja niitä kuvia? Jees, tässä! Harmaa-valkoiset aletyynytkin siellä komeilevat. Selkeästi kannattaa lämmetä sisustustrendeille hitaasti - mikäs sen mukavampaa kuin löytää jotain kivaa uutta polkuhintaan alenurkasta? :)












Tänään on opparin kirjoittaminen taas luistanut. Kummasti se pienempikin muutos vaan saa runosuonen sykkimään.

-----

Ps. Täällä on nyt tämmöinen matoton look. Kyllästyin likaiseen Hampeniin ja päätin olla matotta siihen asti, kunnes tiedän mitä tuonne haluan... Tai löydän aikaa Hampenin pesemiseen.

Ja mie sitten inhoan tämän uuden tekstieditorin kuvien liittämistä. Niitä saa millään oikealle kohdalle!! Murr.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kirjallisesti

Nappasin JOnnalta mukaani hauskan haasteen.Sopii miulle, koska rakastan sekä kirjoja että lukemista... 

"Vastaa kysymyksiin omasta kirjahyllystä löytyvillä kirjoilla"

1. Oletko mies vai nainen?
Sinkkunaisen käsikirja

2.Kuvaile itseäsi?
The Gathering Storm

3.Mitä elämä sinulle merkitsee?
Nauti kodistasi

4. Kuinka voit?
Kunnosta itse huonekalusi

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
Tervetuloa meille!

6. Mihin haluaisit matkustaa?
New Yorkin baarimestarien parhaat drinkit

7. Kuvaile parasta ystävääsi
Winter's Heart

8. Mikä on lempivärisi?
Parhaimmat jouluherkut

9. Millainen sää on nyt?
The Shadow Rising

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Crossroads of Twilight

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Kiireisen kokkaajan kevyet herkut

12. Millainen on parisuhteesi?
Oma tila, oma rauha

13. Mitä pelkäät?
Yritysverotus ja tilinpäätössuunnittelu

14. Päivän mietelause
Lattiasta kattoon - Remontoi asuntosi itse!

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Draw Your Own Manga - Beyond the Basics

16. Miten haluaisit kuolla?
Sköna Drömmar

Haastavuutta tähän lisäsi vähäinen kirjakokoelmani, joka viimeisimmän muuton vuoksi koostuu lähes pelkästään keittokirjoista ja sisustusopuksista. :D Loput (yli kymmenen pahvilaatikollista) meni vanhempien vinttiin odottamaan sitä tilavampaa kotia.

Jos innostuit haasteesta, nappaa mukaasi ja jätä viestiä, jotta osaan tulla kurkkimaan! :)

torstai 7. lokakuuta 2010

Klassikko on syntynyt

Meinaan broileri-pestokiusaus. Tästä tuli ehdottomasti yksi lempiruoistani. Nopeahko, helppo ja herkullinen! Ainakin jos peruna, broitsu ja pesto maistuvat. ;)



Kaikki sai alkunsa pestopähkäilystä. Tykkään pestosta, mutta usein sitä käytetään kovin vähän ottaen huomioon suurehkon purkin ja huonon säilyvyyden. Halusin myös löytää jotain erilaista, ihan arkiruoaksikin sopivaa... Sopiva ohje löytyi Ihan itse tehty... -blogista ja pienin muutoksin koitin sitä tänään.
Näin tämä tehtiin täällä:
500g peruna-sipulisekoitusta
300g valmiiksi marinoituja broilerin suikaleita (sattuivat olemaan toooosi halvalla)
kirsikkatomaatteja
n. 100g vihreää pestoa
2 dl ruokakermaa
Ruskista broitsusuikaleet. Kaada reilu puolet peruna-sipulisekoituksesta uunivuokaan ja kippaa ruskistetut broilerit päälle. Sekoita. Halkaise kirsikkatomaatit ja heitä sekaan haluamasi määrä, sekoita vielä vähän sekaisin. Kaada loput peruna-sipuliseoksesta pinnalle. Sekoita pesto ja ruokakerma keskenään ja kaada seos uunivuokaan.
Paista 225 asteessa noin 45-60 minuuttia. Itse taisin pitää lähemmäs sen tunnin uunissa.

Seuraksi raikasta salaattia, nam!

Ja arvottu on!

Ja olin muuten iloisesti yllättynyt osallistujamäärästä! Muutamia ihan uusiakin tuttavuuksia tuli, pitää siis paremmalla ajalla taas käydä vähän blogikierroksella. :)

Mutta nyt sitten siihen itse arvontaan. Perinteiseen tyliin rustasin käsin arpalappuja, minkä jälkeen pääsin vielä toimimaan virallisena onnettarenakin.

Voittajaksi kiposta nousi... tadaa... kitinen !


Onnea onnea, kitinen! Laitahan osoitetietosi sähköpostilla osoitteeseen jolindha (at) gmail.com, niin saadaan palkinto matkalle. :)

Sain nyt lopultakin liitettyä myös kuvan palkinnosta, joten voittajakin "välttyy" yllätykseltä. Keittiöteemalla, jotain miun väristä ja jotain syksyisempää. Extrana vielä mielenkiintoinen lintunauha. Tämähän sopisi vaikka lastenhuoneeseen, tai kitisen tapauksessa kenties kissoille. ;) Itselleni ostin samanmoisen ihan vaan tulevia kissoja silmälläpitäen. :D



Kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille! Silläkin uhalla, että nyt menee aivan hymistelyksi - ihanaa oli oppia teitä tuntemaan, sekä uusia että vanhempia tuttavuuksia!