Olen koittanut vastustaa kiusausta liian realististen blogikuvien edessä (koska kyllähän ne nätit kuvat ovat realismia parempia), mutta en vaan voinut vastustaa kiusausta... Etsi kuvasta kissa!
Olen kesäloman ja sairasloman aikana puurtanut kuolinpesän kimpussa siivoamalla tavaraa kaatopaikkakuormaa varten. Pikkuhiljaa on pakko tehdä päätöksiä asumistani koskien, ja tämä kuolinpesän siivoaminen on iso osa sitä. Mitä haluan tulevaisuudeltani ja nimenomaan asumiseltani?
Olen budjetoinut ja ennen kaikkea olen siivonnut kotona. Kerännyt tavaraa kaatopaikkakuormaa varten (ks. ensimmäinen kuva). Tavaran lajittelu on ensimmäinen askel, jään sitten asumaan tähän tai muutan toisaalle. Se on edessä joka tapauksessa.
Välillä olen ollut todella väsynyt ja katkera siitä, että äitini kuoleman jälkeen vain minä olen ollut vastuussa kuolinpesän selvittelystä. Mutta eipä sille mitään mahda, koska ihmiset eivät helpolla muutu ja se on niin helppoa jättää asiat jonkun toisen huoleksi...
Summa summarum, pikkuhiljaa asumisen suhteen on tehtävä päätöksiä. Vielä on mysteeri, mitä tästä siivousrumbasta seuraa... Nykyinen vai uusi koti.