No hui! Kertokaahan mulle, mihin se marraskuu oikein hävisi? Vastahan tänne höpöttelin sekavia, jotenkin silti yksi kuukausi katosi välistä...
Rakas ystäväni, Kiire, muistutti olemassaolostaan. Ihan kuin voisin hänet edes unohtaa!
Kerroinhan teille siitä työhaastattelusta. Viidentoista minuutin haastattelun jälkeen se työ oli mun. Olen nyt siis kaksinkertaisesti työllistetty, ja tämä totutteluvaihe on verottanut aikaa. Lisäksi syksy on meikäläisen alalla yhtä koulutusten juhlaa. Kevät on kiireinen, kesällä lepäillään, syksyllä rampataan koulutuksissa seuraavaa kevättä enteillen. Ja sitä kevättä jännitän jo nyt. Alkaneen työurani vuosittaisen syklin huipentuma, hirveä vastuu. Tilinpäätökset. Vaan hyvin se menee, ihan varmasti.
Kaiken kiireen keskellä olen ihan vahingossa vähentänyt tietokoneen parissa viettämääni aikaa. Töissä sitä saa ihan riittävästi, kotona haluan istahtaa sohvalle kutimen kanssa tai vaikka kipittää lenkille sateeseen. Tai viettää aikaa ystävien kanssa.
Nautin kuitenkin kirjoittamisesta, ja nautin kodista. Ja tänä aamuna huomasin jälleen kerran makuuhuoneen seinälle syntyneen paljaan läntin, Topin rakkaudella riipimän tapettisuikaleen lattialta. Taitaa olla taas aika herätellä sitä sisäistä touhuajaansa ja aktivoitua sekä remppasuunnitelmien että blogiaktiivisuuden osalta. Yritetään ainakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahtuisin kovasti kommentistasi! Pahoittelen samalla sanavahvistusta, roskapostin määrä on lisääntynyt huimasti...