Kissavauva-arki

Se palautui rytinällä mieleen viime yönä.

Kävin nukkumaan kymmeneltä, aikainen herätys ja niin edelleen. Kahdeltatoista heräsin kamalaan rytinään! Kiskoin rillit päähäni ja juoksin unenpöpperössä alakertaan. En nähnyt mitään erikoista, paitsi ehkä Niiskun, joka vahti eteisen nurkkaa. Unenpöpperöisenä kesti vähän aikaa tajuta, että kaikki tavarat (myös ne feikkimariskoolit) eteisen lipaston päältä olivat lattialla. 

Okei. Pöytälamppu toimi edelleen. Nostin tavarat takaisin, ja siirsin ne niin syrjään kuin mahdollista. Lähdin yläkertaan toiveissa helppo ja nopea nukahtaminen. Viisi minuuttia myöhemmin alkoi maumaumauMAUmjaaaaumaumau. MaumaumaumaaaaaauMJAUmau. Ja tätä jatkui puoli tuntia. Jolloin kuului taas rytinää. Juoksin alas.

Ja jätin ne samat tavarat tällä kertaa lattialle. Palasin nukkumaan. Silmät auki ja hereillä siis, sillä seuraavat pari tuntia kuuntelin alhaalta kuuluva maumaumjaaaumaumraumaumauta. Niiskukin oli ihan poikki ja vietti melkein koko yön mun jaloissa. Ei vaan jaksanut enää rääpälettä (joka siis on mittasuhteiltaan jo melkein Niiskun kokoinen, ainoastaan hentorakenteisempi! Niiskuko pieni?)

Aamulla pieni nukkui tyytyväisenä keinutuolilla. :) Ja siitä ne konfliktit taas alkoivat. Voi kun tätä ei kestäisi kauaa!

Vaan ei kaduta, ei.