Onnea, onnea, onnea vaan!

Tasan kuukausi sitten juhlimme ystäväni syntymäpäivää.

Tänään aloitin oman syntymäpäiväni varaamalla ajan lääkärille. Mulla on semmoinen olo, että en vaan pysty keskittymään töihin tällä viikolla. Ajatukset pyörii tulevissa hautajaisissa ja siinä, mitä kaikkea munkin pitäisi vielä tehdä ennen h-hetkeä. Töihinkin soittaessa oli vaikea saada asiansa ulos tämän karmean itkuherkkyyden takia. Tuntuu, että nyt tärkeintä on huolehtia omasta jaksamisesta. En halua masentua enkä halua istua töissä hyödyttömänä. Mun pitää touhuta, on se sitten kuinka raskasta tahansa.

Ja touhusta puheen ollen, takana on touhuamisen täyteinen viikonloppu, sekä ilossa että surussa. Siitä lisää toisella kertaa. Iloisempaa maanantaita teille muille!