Möhkäleen uudet kujeet

Suurin osa blogiani pidempään seuranneista varmasti tietävät sen kauhistuttavan, hirvittävän, karmivan, inhottavan, massiivisen kirjahyllymöhkäleen, jonka onnistuneesti piilotin puolitoista vuotta sitten. Ja onpa mulle ehdotettu sen hävittämistäkin, mutta no can do. Perintökalleus, tunnetasolla tärkeä kapistus - pappani eli äidin isän, vanhemmilleni, silloiselle tuoreelle hääparille, lahjaksi tekemä - joka kaiken lisäksi säilöö mun miljoonat leffat ja sarjat.

Useamman kuukauden asiaa makustelleena päätin lopultakin siirtää möhkäleen takaisin alkuperäiselle paikalleen olohuoneen päätyseinälle, jossa se sijaitsi viimeksi tähän asuntoon muuttaessani, äitini jäljiltä. Kulku keittiöön avautui ja kissat riemastuivat, kahdestakin syystä. Se ralli peräkanaa ympäri kämppää - olohuone, keittiö, eteinen ja taas olohuone - on supermegamahtavaa, plus että kirjahyllyn päällä on tositosikiva ottaa tirsoja ja vilkuilla tipusia ikkunan toisella puolen. Ja tämä oli muuten pääpointti koko muutoksessa!

Yritin miettiä lisäkeinoja kissojen aktivoimiseksi (ei sillä, että se olisi ollut edes tarpeen...) ja omien aamu-unien turvaamiseksi, ja sehän oli juurikin tämä kirjahyllymöhkäle, joka tarjosi potentiaalisen ratkaisun ongelmaan... Ja vaikka kuinka haluaisin tehdä kaiken juuri oman mieleni mukaan, on se kolmen kissan taloudessa pakko miettiä myös näitä karvaisempiakin perheenjäseniä...

Erona edellisiin kuviin, nykyhetkessä the Tolppa on siirtynyt takaisin takapihan oven viereiseen nurkkaan, mukavasti kirjahyllyn väliin kiilattuna, koska se Tolppa on myös erityisen tärkeä lintubongaustaso tässä taloudessa. Ja Frida, superpitkien päiväunien jälkeen kirjahyllyn päällä villasukkakorissa, erehtyi hyppäämään yläilmoista suoraan lattialle, kaiketi satuttaen itsensä niin, että nyt karttelee yläilmoja kuin ruttoa. Voi reppanaa. :( Topille sen sijaan kelpaa, ja Niiskullekin, jos Topi ei ole näkemässä. Näillä kahdella on jatkuvaa auktoriteettikiistaa, minkä seurauksena Topi (3 vuotta ja 5-6 kg) koittaa terrorisoida Niiskua (4,5 vuotta ja 2,5 kg) koko ajan. Ja kyllä se pienempi on pomoasemastaan huolimatta alakynnessä.

Ja kyllä. Tälläkin kertaa harkitsen vakavissani verhokiskon kiinnittämistä kirjahyllyn nykyisen sijainnin eteen. Mun esteettinen silmä ei vaan kestä tuota möhkälettä tuollaisenaan. Vaihtoehtona olisi maali, valkoinen tai kirkkaankeltainen, mutta ajanpuutteen ja henkisen kynnyksen takia ne verhot taitavat voittaa vielä, ainakin toistaiseksi.

Kuvien ulkopuolella jatkuu se perjantaisen kuva-arvoituksen kevätsiivo. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka paljon sinne verhojen taakse oli tullut jemmattua tavaraa!!!